Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Yhdeksän kertomusta Muumilaakson erikoislaatuisista asukkaista, tunteiden voimasta ja siitä, kuinka tärkeää on tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Kokoelman nimitarinassa muumiperheen luo muuttaa näkymätön tyttö, jolla on hopeakulkunen kaulassaan. Seuraavana aamuna Muumitalon portaita alas astelee kaksi pientä ja pelokasta käpälää...
Nuuskamuikkunen puolestaan tapaa nimettömän pikku otuksen ja Muumipeikko itsepäisen lohikäärmeen. Entä kuka tai mikä mahtaa olla Muumilaaksoa lähestyvä, salaperäinen ja hyvin vaatelias Joulu?
Aiemmin kesällä juhlistin blogin kymmenvuotista historiaa. Tälle samalle vuodelle osui nyt vieläpä blogin neljässadas julkaisu, eli tämä tässä. Onhan sitä kirjoja tullut luettuakin, näköjään tämä vuosi on ollut kaikista ahkerin lukemisen kannalta sitten viikoittaisesta bloggaamisesta luopumiseni. Epäilen vähän, että ensi vuodeksi taas hiljenee, mutta onpahan oman hyllyn kirjat nyt luettu hyvin läpi.
Asiaan. Näkymätön lapsi on novellikokoelma, ja on sanottava, että se on minusta oikeastaan Tove Janssonin kaikista vahvin tekstilaji. Jotenkin hänen ideansa pääsevät parhaiten oikeuksiinsa lyhyessä muodossaan. Ehkäpä siksi tämä Näkymätön lapsi on minusta paras muumikirjoista. Aikoinani siirryin Tove Janssonin novellien kautta lasten kirjallisuudesta aikuisten kirjallisuuteen, ja tuo sopiva lapseen ja aikuiseen vetoava välitunnelma on Näkymättömässä lapsessa voimakkaasti läsnä.
Teoksen nimessäkin oleva näkymätön lapsi eli Ninni on muumien hahmokaartissa suorastaan legendaarinen - ainakin minulle - varsinkin 90-luvun animaatiossa esiintymisen vauhdittamana. Myös tässä teoksessa esiintyvä pieni kultainen lohikäärme on aivan klassikkokamaa. Kuitenkin ehkä vielä suuremman vaikutuksen tekivät tässä kokoelmassa aikoinaan homssun karmeat kuvitelmat ja Vilijonkan hurja myrsky.
Teoksesta huomaa selvästi Janssonin kirjoittajantaitojen ja maailmankuvan kehityksen, ja minusta ainakin hyvällä tavalla. Lapsena pidin kyllä kirjasta, mutta oikeastaan taisin pitää siitä vielä enemmän nyt aikuisena. Jokaisen tarinan hahmoissa oli jotakin tunnistettavaa, nimittäin aikuisen elämästä tunnistettavaa, ja vielä hienovireisemmällä tavalla kuin aiemmissa osissa.
Oikeastaan tuli jopa hieman mieleen Bulevardi-kokoelma, joka on koottu nyt 2010-luvulla Janssonin koko uran ajalta urbaaniin ympäristöön sijoittuvia kertomuksia ja kuvituksia. Sielläkin vilahtaa muumihahmoja, tosin tällä kertaa aivan kokonaan aikuisille tarkoitettuna tekstinä. Näissä Näkymättömän lapsen novelleissa oli jo askelia siihen suuntaan, vaikka ne ovatkin selvästi lapsille tarkoitettuja tarinoita.
Näissä Muumikirjojen loppupään teoksissa alkaa olla jo hieman syksyinen tunnelma, kuten kannestakin näkyy. Enää ei ole kukoistavia kukkivia puita ja retkiä auringonpaisteiselle rannalle, vaan enemmän soita, yksinäisyyttä ja aallokkoa. Seuraavat osathan ovatkin kalsealle majakkasaarelle sijoittuva Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu, joiden jälkeen sarja päättyy.
Tulipa tässä mieleen, että jotenkin lastenkirjasarjoissa oli usein jonkinlainen tunnelman muutos loppua kohden, surullisempaan tai synkempään. Sehän pätee myös muumeihin. Lapsena en oikein pitänyt siitä, siinä joutui jotenkin vaikeiden tunteiden kanssa kohdakkain, eikä oikein ollut mitään työkaluja niihin. Niinpä usein lapsuuden suosikkikirjani olivat jossain sarjan alkupuolella, mutta loppupuolen tunnelmat jäivät silti vahvasti mieleen.
Lastenkirjojen kirjoittajille ehkäpä tulee jonkinlainen tarve oman elämänkokemuksensa pohjalta nostaa sarjassa esiin myös elämän rajallisuus, mikä ehkä loppuviimeksi on varmaan ihan hyväksikin lapsille - varsinkin nykypäivän lapsille, joita jo suojellaan kuolemisesta puhumiseltakin. Tässä Näkymättömässä lapsessa ei vielä olla niin syvällä olemassaolon kysymyksissä kuin Muumilaakson marraskuussa, mutta sinnepäin ollaan vakaasti matkalla.
Koska kustantamon omituisen päätöksen vuoksi Muumikirjat olivat ostamassani boksissa jossain ihan muussa järjestyksessä kuin kronologiassa, satuin lukemaan Muumipapan ja meren jo tämän muumien luku-urakan aluksi. Niinpä on jäljellä enää yksi Muumikirja, eli se samainen edellä mainittu Muumilaakson marraskuu. Vaikuttaisi tämänhetkisen lukupinon perusteella siltä, että julkaisen siitä blogitekstin sitten sopivasti marraskuun koittaessa.
Muumikirjat
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Muumilaakson marraskuu
---
Tove Jansson 1962/2018: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Suom. Laila Järvinen
WSOY. Helsinki.
187s.
Kansi: Tove Jansson
Kommentit
Lähetä kommentti