Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Keskellä avomerta on kartassa piste, jota pikku Myy väittää kärpäsenliaksi. Mutta se on kuin onkin saari, yrmeä pieni majakkasaari. Sinne muumiperhe purjehtii turvallisesta laaksostaan, sillä Muumipappa ei halua enää olla vain tassutteleva, tarpeeton perheenisä.

Mutta myös saarella koittaa arki. Se ei vastaa haaveita, vaan on täynnä odottamattomia vastoinkäymisiä ja arvaamattomia luonnonvoimia. Lisäksi jokainen joutuu kohtaamaan yksin omat kaipauksensa ja pettymyksensä.

Joskus vain tarvitaan paljon aikaa ja suuri myrsky puhaltamaan asiat kohdalleen.

On käynyt vähän nolosti niin, että oman kirjahyllyn läpikäynnin ja siivouksen aikana sinne on tullut melkein kuin vaivihkaa useita uusia kirjoja - tosin kaikki sellaisia, jotka olen jo aiemmin lukenut vähintään kerran ja havainnut ne sellaisiksi, että haluan ne omistaa. Osa on uusia tuttavuuksia, jotka ovat heti ensimmäisellä lukukerralla tehneet suuren vaikutuksen. Sitten on myös näitä vanhoja tuttuja, kuten Muumikirjat, joita lapsena luin monen monituiset kerrat, mutta joiden edellisestä lukukerrasta on vierähtänyt varmaan toistakymmentä vuotta.

Lapsuuden kirjahyllyssäni oli ysäriltä peräisin oleva pastellinvärinen pokkaripaketti, joka sisälsi kaikki Muumikirjat tuhotulvaa lukuun ottamatta, ja sitä muistellen tulin hankkineeksi vastaavanlaisen pokkaripaketin myös omaan hyllyyn. Tämä tuoreempi laitos onkin tarkistettu versio, joka on tullut saataville ensimmäisen kerran vuonna 2018.

Vaikka myös nämä pokkarit olivat kuvituksineen tutunoloisia lapsuudesta, yhden kritiikin haluan heti kärkeen esittää. Jostain syystä nimittäin myyntipakkauksessa kirjat eivät olleet järjestettyinä kronologisesti, vaan ilmeisen sekalaisessa järjestyksessä syystä, joka ei ole oikein avautunut minulle. Nyt kun tarkoituksenani on lukea kaikki kirjat boksista, olisin mieluiten aloittanut ensimmäisestä. Sen sijaan vain otin ensimmäisen kirjan paketista ja aloin lukea, ja se oli Muumipappa ja meri, joka on kronologisesti toisiksi viimeinen kirjoista.

Eipä tämä lukujärjestys niin suurta hallaa tee, koska olen tosiaan lukenut nämä kirjat etu- ja takaperin niin monesti että konteksti on kyllä muistissa, mutta täytyi oikein jäädä miettimään kustantajan ratkaisua. Jollekin kirjoja ensi kertaa lukevalle lapselle voisi jäädä aivan väärä kuva sarjasta. Olin itse sellainen lapsi, jolle oli erittäin tärkeää, missä järjestyksessä kirjojen kuului olla, ja laitoin ne aina tarkasti takaisin samaan järjestykseen luettuani (samoin värikynät rasioihinsa). 

Tiedän että monet lapset ovat tässä suhteessa erilaisia, joten liekö sitten huolettoman järjestyksen ajatuksena ollut että "sekaisin ne kuitenkin menevät lukiessa", ja teokset on aseteltu boksiin värien perusteella tai jotakin. Pitäisin tätä kuitenkin suurena puutteena, sillä vaikka teokset ovatkin itsenäisiä, niissä kulkee tietynlainen kaari, esimerkiksi eri hahmot tulevat mukaan seikkailuihin eri osissa. Tästä pokkarijulkaisusta on siis toisin sanottuna poistettu mahdollisuus lukea teokset orgaanisesti tässä kronologiajärjestyksessä, ellei tee erikseen sitä varten taustatutkimusta, tai vanhempi osaa sitä ohjeistaa.

No, sitten itse teokseen. On sanottava, että tämä merellinen muumitarina oli minulle sarjassa niitä sinne omien suosikkieni häntäpäähän jääviä osia. Silti se oli oivallinen lukukokemus, joka kertoo tietysti teosten korkeasta tasosta. Häntäpään sijoitus juontunee suoraan siitä, että muistin tästä tarinasta todella vähän, lähinnä ehkä Mörön rantahiekalla, mutta en paljon muuta. Paljon ikimuistoisempia merellisiä kohtaamisia ovat Muumipapan urotöissä ja muumisarjakuvissa esiintyvä majakan kummitus sekä ysärianimaation kummituslaiva.

Takakansitekstissä viitataan myös myrskyyn, joiden kuvaus on tunnetusti Janssonin leipälajia. Onhan se tietysti vaikuttava, mutta kuitenkin vielä suuremman vaikutuksen on tehnyt ainakin itseeni Näkymättömässä lapsessa esiintyvä Vilijonkan talon tuhoava myrsky. Toisin sanottuna Muumipappa ja meri kyllä sisältää kaikenlaista mielenkiintoista, mutta ainakin omaan makuuni Jansson on tehnyt ne vielä paremmin jossain toisaalla.

Muutenhan teos on aivan taattua Janssonin laatua, ja oli hauskaa ja mielenkiintoista lukea tarinoita näin aikuisen silmin. Muumeissa on aina ollut läsnä mielenkiintoisesti sukupuoliroolien satirisointi, joka erityisesti on etualalla tässä teoksessa, jossa Muumipapan mieheyden kriisi on etualalla - epäilemättä siksi hänen nimensä on teoksen otsikossa asti, vaikka aivan yhtä paljon kuvaillaan Muumipeikon ja Muumimamman kamppailua majakkasaarelle juurtumisen kanssa.

Täytyy muuten sanoa, että heti teoksen luettuani minulle välkähti, että en koskaan lapsena ollut - kronologiasta huolimatta - koskaan tajunnut, missä sarjan viimeisen osan eli Muumilaakson marraskuun aikana muumit ovat, kun he eivät ole laaksossa. Hehän ovat tietysti tällä majakkasaarella, eli sarjan kaksi viimeistä osaa tapahtuvat osittain päällekkäin. Ehkä sen vuoksi tuntui erityisen yksinäiseltä viimeistä osaa lukiessa, kun muumien katoaminen oli "selittämätön". No, nyt se käy järkeen.

Mörön hahmo saa tässä teoksessa vihdoin syvennystä, osittain osana niitä syvempiä ja tummempia sävyjä, joita muumeissa on sarjan loppua kohden. Mörkökään ei ole mikään pahuuden ruumiillistuma, vaan pikemminkin pohjattoman yksinäinen olento. Aiemmissa osissa se esiintyy selittämättömänä ja kauheana, mutta tässä teoksessa osoitetaan sille myös myötätuntoa. Se sopii hyvin muumien maailmaan, joka on täynnä omalla tavallaan outoja olentoja, jotka löytävät erilaisia outojakin yhdessä olemisen tapoja. Jansson on ylipäätään teoksissaan erityisen hyvä hahmodynamiikkojen kuvaamisessa.

Yhteenvetona sanottakoon, että ei ollut tarkoitus aloittaa tätä muumien uudelleenlukua ihan tällä tavalla näin vuosikausien jälkeen, mutta ei tämä nyt mitään suoranaisesti pilannutkaan. Loput osat taidan lukea silti kronologisesti, ja järjestelinkin oman boksini kirjat jo siihen järjestykseen. Jossain vaiheessa tulee siis välipalalukemistoksi Muumipeikko ja pyrstötähti.

Muumikirjat

Muumit ja suuri tuhotulva

Muumipeikko ja pyrstötähti

Taikurin hattu

Muumipapan urotyöt

Vaarallinen juhannus

Taikatalvi

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Muumipappa ja meri

Muumilaakson marraskuu

---

Tove Jansson 1965/2018: Muumipappa ja meri

Suom. Laila Järvinen.

WSOY. Helsinki.

210s.

Kansi: Tove Jansson