Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumilaaksossa tapahtuu merkillisiä luonnonilmiöitä, jotka pessimistinen Piisamirotta tulkitsee tuhon merkeiksi. Muumipeikko ja Nipsu lähtevät etsimään kaukaista tähtitornia ottaakseen asiasta selvää. Matkallaan he tutustuvat Nuuskamuikkuseen, joka tietää, että omituisten ilmiöiden taustalla on pyrstötähti. Mukaan liittyvät myös neuvokas Niisku ja hänen viehättävä sisarensa Niiskuneiti.

Taival etenee huimasta seikkailusta toiseen. Lopulta on enää hyvin vähän aikaa ehtiä takaisin kotiin varoittamaan vaarallisesta pyrstötähdestä, joka syöksyy uhkaavasti kohti Muumilaaksoa...

Jatkan hiljattain hankkimani muumikirjaboksin läpilukua. Muumikirjojen edellisestä lukukerrasta on ehtinyt minulla vierähtää jo varmaan sellaiset parikymmentä vuotta. Muumipeikkoon ja pyrstötähteen oli erityisen mielenkiintoista palata, koska sitä en muistaakseni ole lukenut lainkaan niin monta kertaa. Se ei ollut suosikkiosiani, ehkäpä koska pyrstötähden aiheuttama uhka oli jotenkin vääränkaltaista jännitystä omaan makuuni, ja myöskin koska hahmot vasta esiteltiin ensi kerran ja erosivat jonkin verran siitä, miten heidät muissa osissa esitettiin.

Muistin kyllä hämärästi Piisamirotan synkeyden, mutta ihan hirveästi muuta en muistanut. Oli oikeastaan ihan hauska aloittaa lukeminen hyvin kevyin odotuksin. Muumien lisäksi tässä sarjan ensimmäisessä osassa on ensiesiintymiset niinkin tärkeillä hahmoilla kuin Nipsulla, Nuuskamuikkusella, Niiskulla ja Niiskuneidillä sekä hemuleilla. Olen ymmärtänyt, ettei Muumit ja suuri tuhotulva aivan varsinaisesti kuulu kirjasarjaan, vaikka samoja hahmoja siinä esiintyykin - se puuttuu tästä kirjapaketista, jossa kaikki muut Muumikirjat ovat, joten kohtelen nyt Pyrstötähteä ensimmäisenä osana.

Ensimmäinen vaikutelmani teoksesta oli se todella tehokkaan iskevä tapa, jolla Jansson kuvaa luontoa ja ympäristöjä sekä Muumilaaksossa että kaikissa matkan varrella olevissa paikoissa. Tällä tarkoitan siis sitä, että muutamalla sanalla tai lauseella piirtyy hyvin kaunis ja sävykäs kuva siitä, millainen ympäristö seikkailijoilla on, ja millainen on sen tunnelma. Ehkä se on osaltaan avain siihen, kuinka rakkaaksi Muumilaakso tarinoiden kuluessa muotoutuu, ja kuinka ihmeelliseltä maailma ylipäätään tuntuu.

Varmaan täytyy nyt sitten jotain sanoa hahmoistakin. Täytyy myöntää, että nykypäivänä muumihahmojen repliikkejä on sen verran kaupallistettu kaiken maailman kodintarvikkeisiin ja postikortteihin, että ne ovat jotenkin alkaneet tuntua vähän latteilta. Pyrstötähti ei kuitenkaan tainnut olla sieltä siteeratuimmasta päästä, vaikka samanlaista nasevaa sanailua sielläkin on.

Vaikka mainitsin edellä, että hahmot muovautuvat vielä tulevissa kirjoissa, niin käytännössä se tarkoittaa enemmän jonkinlaista tarkentumista ja painotusten muutoksia. Jo Pyrstötähdessä hahmojen perusluonteet ovat kuitenkin suhteellisen samansuuntaisia kuin myöhemmissäkin osissa. Joidenkin hahmojen piirteet suorastaan yllättivät. 

En ollut muistanut, että Niiskuneiti kuvataan tässä osassa suorastaan tyhmänä - vaikka toki sillä tavalla tyhmänä, että se hirveästi viehättää Muumipeikkoa, joka ei itsekään ole mikään varsinainen älyniekka - koska muistissani on paljon vahvemmin muumisarjakuvien ovela Niiskuneiti. Samoin Nuuskamuikkunen on tässä humoristisempi hahmo kuin muistin, toki hän on myös se tietäväisin ja maalaisjärkisin tyyppi, mutta hänellekin tapahtuu kommelluksia.

Kaipa sekin itsestään selvä asia täytyy tässä vielä sanoa, että pyrstötähden valtava eksistentiaalinen uhka ja sen aiheuttama karu ja tuhoutunut maasto ovat aika ilmiselviä yhteyksiä teoksen kirjoitusaikaan toisen maailmansodan varjossa. Suurkatastrofissa on totaalisen sodan makua, ja aikaa vastaan taistelemisessa sellaista tiettyä realismia, joka on jopa vähän liiankin uskottavaa. Ehkäpä siksi lapsena tuntui, että teoksessa on jopa liian korkeat panokset, ja siksi sitä ei tullut luettua yhtä usein kuin muita osia. Sanoisin, että teemoiltaan teos on erittäin ajankohtainen edelleen - suurtuhon enteitä ei nykyajasta puutu.

Noin lopuksi on sanottava, että vaikka pidin Muumipeikosta ja pyrstötähdestä enemmän kuin odotin, ja viihdyin paremmin kuin olin arvannut etukäteen, se ei ehkä edelleenkään ole suosikkini tarinoista. Arvostan sitä kuitenkin nyt enemmän kuin aiemmin, ehkäpä koska teemoja ja hahmoja katsoo nyt hieman eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka hiljattain lukemassani Tove Janssonin elämäkerrassa kuvattiin muumien maailmaa kirjailijan eskapismiksi sodan keskellä, mitä se varmaan siis olikin, ovat todellisuuden heijastumat siellä kuitenkin yhä läsnä. Sanoisin, että tämäkin kirja on kestänyt aikaa.

Muumikirjat

Muumipeikko ja pyrstötähti

Taikurin hattu

Muumipapan urotyöt

Vaarallinen juhannus

Taikatalvi

Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Muumipappa ja meri

Muumilaakson marraskuu

---

Tove Jansson 1946/2018: Muumipeikko ja pyrstötähti

Suom. Laila Järvinen

WSOY. Helsinki.

150s.

Kansi ja kuvitukset: Tove Jansson