Totta tosiaan! Kymmenen vuotta on kulunut aivan ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisemisesta. 25.6.2015 julkaisin juuri aloittaneeseen kirjablogiini ensimmäinen kirjoituksen: David Almondin Nimeni on Skellig. Siihen aikaan kirjablogimaailman suurin huuma oli vähän jo laantumaan päin ja muut kirjasomet vallanneet alaa, mutta useammalla kirjallisuudenopiskelijatoverillani oli vielä kirjablogi tuohon aikaan, ja se näytti hauskalta touhulta. Kaikista lukemistani kirjoista minulle kuitenkin tuli aina mieleen jotain sanottavaa, miksi en siis kirjaisi niitä ylös. Parhaassa tapauksessa jotakuta muutakin saattaisivat ne ajatukset kiinnostaa.
Aika rientää, kun on hauskaa kirjojen parissa. Minulle on nyt kertynyt jo kymmenen vuoden ajalta mielenkiintoinen lukupäiväkirja selailtavaksi blogin muodossa. Kyllähän sitä tulee itsekin palattua vuosien takaiseen kirjaan blogin kautta ja luettua, mitä siitä on silloin ajatellut. Yllättävän vähän joistakin kirjoista enää muistaa, toisista taas on jäänyt hetkiä kristallinkirkkaasti mieleen. Jossain vaiheessa myös luin sen verran epämuodikkaita kirjoja, että ne saattoivat olla kyseiselle kirjalle yksi harvoista hakutulososumista, ja sekin tuntui mukavalta tavalta pitää jo vähän unholaan vaipunutta kirjallisuutta yleisessä muistissa.
Nykyään uusia kirjablogeja tuskin kovin montaa perustetaan. Osa kokeneista kirjabloggaajista porskuttaa kuten ennenkin, mikä on tietysti mukavaa, mutta suurimman aktiivisuuden aika ainakin yleisön taholta taitaa olla ohitse. Samoin generatiivisen tekoälyn häikäilemätön tekstien ja kuvien varastus on saanut vähän miettimään oman kirjoittamisen ja kuvaamisen mielekkyyttä - nykyään kaikki, minkä jakaa julkisesti, on automaattisesti varastettu rahastustarkoituksiin, eikä tekisi mieli tukea sellaista liiketoimintaa.
Huolimatta näistä seikoista aion kuitenkin jatkaa bloggaamista, koska se tuottaa harrastuksena vielä paljonkin iloa. En uskalla toivoa, että blogi joskus juhlisi kahtakymmentä vuotta, koska pidän varsin todennäköisenä, että Blogger alustana suljetaan seuraavan kymmenen (tai jopa viiden) vuoden sisään. Ainakin sen verran paljon kaikenlaiset bugit ja rikkinäisyydet ovat yleistyneet, että jo pari vuotta on tuntunut siltä, että alustaa ei enää oikein ylläpidetä, mikä on tulkittava lopun alkuna. Onko sitten aiheellista muuttaa toiselle alustalle siinä vaiheessa tai päättää blogimatka, sen näkee sitten aikanaan.
Alku meni nyt vähän synkäksi, mutta jatketaan kevyemmin. Ajattelin juhlistaa kymmenvuotista blogia kokoamalla muutamia tilastoja siitä, mitä kaikkea on tullut luettua näiden kymmenen vuoden aikana - ja lopuksi kertoilla, mitä ehkäpä haluaisin lukea seuraavaksi. Tietoja kerätessäni yllätyin oikeastaan itsekin, mitä kaikkea oli tullut luettua. Käsitykseni siitä, mitä luen ja kuinka paljon eivät olleet monessakaan asiassa yhteneväisiä todellisuuden kanssa, mikä oli oikeastaan hyvin kiinnostavaa.
Toivottavasti pienet kaaviosulkeiset kiinnostavat blogin lukijoitakin! Kuvat saa suurennettua klikkaamalla.
Tämä kaavio näyttää, kuinka blogin ensimmäisen viiden vuoden aikana on ollut kaikista suurimmat vuosittaiset blogitekstien julkaisumäärät - silloin myös tavoitteenani oli aina julkaista joka viikko yksi blogiteksti. Vuonna 2020 luovuin siitä periaatteesta muiden velvoitteiden ja harrastusten edessä, ja blogi hiljenikin jonkin verran seuraavina vuosina, ei kuitenkaan kokonaan. Nyt on taas viime vuonna ja tänä vuonna ollut nousua blogitekstien määrissä. Ja vuosi 2025 on vasta puolessa välissä, luulisin että vuoden 2025 luettujen määrä tulee vielä kasvamaan selvästi. Hauskaa, että on tullut nyt taas luettua enemmän.
No sitten. Jos on seurannut blogiani jonkin aikaa, on ehkä joskus nähnyt minun kirjoittavan, että 1900-luvun kirjallisuus usein puhuttelee kaikista eniten. Tässäpä se sitten näkyy, kun 1900-luku on johdossa koko blogiajalta. 2000-luku on kyllä hyvänä kakkosena, tulee sitä nykykirjallisuuttakin luettua ihan kiitettävästi.
Jos puolestaan katsotaan varhaisempia vuosisatoja, 1800-luku kyllä johtaa niissä. 1700-luku on tuo viipale, jossa näkyy pelkkä selite "5", ja 1600-luvulta luetut kolme kirjaa eivät ole kaavion mielestä ansainneet edes omaa selitettään. Ennen 1500-lukua kirjoitettuja teoksia on tullut luettua kymmenen, karkeasti arvioituna siis yksi vuodessa.
Katsotaanpa ajallisen jaottelun jälkeen maantieteellistä puolta. Olen tässä tehnyt jaottelun maanosiin kirjailijan kotimaan perusteella, tai ainakin yrittänyt sen parhaani mukaan tehdä. Kotimaa on tietysti vähän huojuva asia, ja olen yrittänyt ottaa huomioon uran pääpainon tässä, ja maanosakohtaiset erot julkaisumahdollisuuksissa, sekä tehdä jopa ihan kirjakohtaista arviota samaltakin kirjailijalta. Eli sanotaanko, että tämä kaavio on hyvin sumea ja suuntaa-antava, ja toisenlaisenkin jaottelun voisi varmasti perustellusti tehdä.
Etelä-Amerikka ja Oseania on nyt niputettu, koska yhteensä olen lukenut niihin lukeutuvia kirjoja blogiin vain kaksi (huomaa kyllä, mikä lukuprojekteja pitäisi aloittaa seuraavaksi) ja kaavio ei olisi halunnut niiden selitettä muuten näyttää. Lähi-itä sisältyy tässä jaottelussani Aasiaan. Euroopan suurta edustusta selittää myös se, että siinä kategoriassa ovat myös kaikki suomalaiset kirjat.
Mutta tästä kyllä näkee päivänselvästi, miksi olen nähnyt tarpeelliseksi tehdä maanosakohtaisia lukuprojekteja. Aasia-lukuprojektissani luin 30 kirjaa, joka on aika iso osa tuosta Aasian palikasta. Afrikka-projekti on nyt menossa, ja sen puitteissa olen toistaiseksi lukenut 10 kirjaa, jälleen aika iso osa Afrikan palikasta. Toivon mukaan tämän ja ensi vuoden aikana sekin lohko lihoisi vähintään tuohon 30 paikkeille.
Tämä kuvaaja selkeyttääkin tuota edellisen kaavion Euroopan suurta osuutta. Olen siis blogivuosien varrella kirjoittanut 40 % blogiteksteistäni suomalaisesta kirjallisuudesta. Jatkossakin aion lukea paljon kotimaista kirjallisuutta mahdollisuuksien mukaan, varsinkin erinäisiä klassikoita. Toki muutakin kotimaista kirjallisuutta, jos jotakin huomioni kiinnittävää tulee eteen tai sattuu lukulistalta nousemaan esiin.
Vielä yksi kaavio näin maantiedettä liipaten. Kuten siitä huomaa, luen mieluiten kirjoja suomeksi. Välillä tulee silti luettua kirjoja muillakin kielillä, lähinnä englanniksi. Siihen kyllä täytyy olla joku erityinen syy, kuten se, että teosta ei ole käännetty suomeksi, ja haluan sen silti lukea. Tuo pienen pieni vaalea viiru on ruotsin kieli, koska olen blogiin lukenut yhden teoksen myös ruotsiksi. Enpä usko, että nämä mittasuhteet tästä juurikaan tulevat muuttumaan myöskään tulevaisuudessa.
Sitten hieman tarkemmin teosten sisällöstä. Kirjallisuuden lajeista romaani on suosikkini, ja tulee todennäköisesti jatkamaan valtakauttaan. Tietokirjojen pieni määrä tässä kymmenen vuoden aikana juontuu osittain siitä, että alkuaikoina minulla oli linjauksena olla bloggaamatta tietokirjoista, joita luin. Niistä olen kirjoittanut vasta jokusen vuoden ajan. Novellikokoelmat ovat vahvana kakkosena, ja niiden lukumäärä tuli vähän yllätyksenäkin. Jos minulta olisi kysytty asiasta kylmiltään, niin olisin varmaan arvioinut lukeneeni vain puolet tuosta määrästä.
Muut-kategoria sisältää kaikenlaista sellaista kirjallisuutta, joita olen lukenut enintään 4 kpl koko blogin aikana: sinne solahtavat näpsäkästi niin näytelmät, pakinakokoelmat, sadut, klassinen kirjallisuus, kansanperinnekokoelmat kuin yksi librettokin. Jos joku haluaa tietää, miksi sadut ja lastenkirjallisuus ovat erilliset kategoriat, totean vain, että kaikki sadut eivät ole lastenkirjoja (esim. taidesadut) eikä kaikki lastenkirjallisuus ole satuja. Niillä on siis osittain päällekkäin menevät, mutta silti mielestäni erilliset lajimääritykset.
Vielä muutama kaavio. Olen mielestäni lukenut montaakin kirjasarjaa, mutta kävipä vaan ilmi, että paljon harvemman kuin olisin itse kuvitellut. Olen noihin kirjasarjojen osiin laskenut mukaan sellaisetkin kirjat, jotka ovat osa sarjaa, vaikka olisin lukenut vain sen yhden osan enkä koko sarjaa.
Jotenkin hassua ajatella, että noin vähään on jäänyt kirjasarjojen lukeminen kymmenen vuoden aikana. Ehkä jotenkin identiteettini pitkien kirjasarjojen lukijana on jäänne sieltä teini-iästä, jolloin en koskaan jättänyt yhtäkään kirjasarjaa kesken. No, nykyään olen selvästi lähinnä yksittäisten teosten lukija.
Tämä viimeinen kaavio oli suoraan sanottuna suurin hämmästyksen aiheeni. Tästä kävi nimittäin ilmi, että olen totta tosiaan lukenut kaikista eniten itse omistamiani kirjoja! Tosin olen myös aika suuresta osasta (ainakin useammasta kymmenestä) niistä luopunut vuosien varrella, mutta en tietenkään kaikista. Tässä näkyy nyt hyvin vahvasti tuo oman kirjahyllyn siivousprojekti, jossa olen pyrkinyt lukemaan oman hyllyn lukemattomia ja bloggaamattomia, ja tarvittaessa myös siinä vaiheessa luopunut niistä.
Kierrätyskirjahyllyn löytöjen noin suuri osuus oli sekin yllätys. Muistan kyllä hyvin, että useamman vuoden ajan blogissa luin hyvin ahkerasti kierrätyshyllyn löytöjä, mutta siitä on jo jonkin verran aikaa. Merkitys on kuitenkin ollut nähtävästi suuri, koska tuo kierrätyskirjojen luku on tapahtunut aikana, jolloin olen myös ollut ylipäätään kova lukemaan ja bloggaamaan.
Muut-kategoria tarkoittaa lähinnä lähipiirin kirjahyllyistä epämääräisillä lainaehdoilla luettavaksi saatuja kirjoja. Lähes kaikki olen silti tämän kymmenen vuoden aikana lukenut ja palauttanutkin, eli uskaltaudun julistamaan, että minulle on turvallista lainata kirjoja.
---
Tässä siis tämän juhlapäivän pohdinnat. On sanottava, että tämä oman kirjablogin tilastojen kerääminen oli oikeastaan aika hauskaa, enkä ottanutkaan sitä kovin vakavasti vaan vähän fiilispohjalta. Se tarkoittaa käytännössä, että seassa on varmasti paljon epätarkkuuksia ja muutama virhekin varmasti jossakin, mutta yleiskuvaa voitaneen pitää luotettavana. Oli hauskaa, mielenkiintoista ja opettavaistakin nähdä selvinä lukuina, mitä on tullut luettua, ja huomata kuinka ne eivät täsmänneet aina omiin mielikuviini.
Mitä sitten seuraavaksi? Eri maanosien kirjallisuuteen liittyvät maanosittaiset lukuprojektit ovat päällimmäisenä mielessä, koska ne ovat olleet niin mielenkiintoisia ja palkitsevia. Olisihan niille vielä tarvetta, ja työnsarkaa tässä asiassa runsaasti. Tuli myös (näin pride-kuukauden yhteydessä) mieleen, että jonkinlainen queer-lukuprojektikin voisi olla jossain vaiheessa hyvä idea. Ja tietysti kotimaisia ja ulkomaisia klassikoita tulee tupsahtelemaan, kun suinkin mahdollista. Eihän tässä lukeminen lopu.
Tämän kesän bloggausaktiivisuus näyttää valoisalta ja suorastaan paluulta blogin alkuaikoihin, koska minulla on iso pino oman hyllyn bloggaamattomia, mitä pinoa aion määrätietoisesti lyhentää. Olen oikeastaan tässä kymmenen vuoden aikana onnistunut erittäin hyvin harventamaan hyllystä sellaista kamaa, jota en varmastikaan halua enää uudelleen lukea, vaikka sinne on samalla myös tullut uusia suosikkeja tilalle. Nyt ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että oman hyllyn bloggaamattomia on enää muutama kymmen, ja nekin kaikki sellaisia, jotka aika varmasti aion pitää. Aion tämän kesän omistaa niiden huhkimiselle, ja syksyn tullen palata taas muihin lukuprojekteihin.
Olen hetken myös miettinyt, että pitäisikö koostaa blogiin jonkinlaisia lukulistoja niistä teoksista, joita olen lukenut - teemoittain, maittain tai muilla perusteilla. Onko sellaisille nykyään tilausta? Ehkä sitä voisi jollain tavalla uudistuakin näin kymmenennen blogivuoden kunniaksi.
Lopuksi on kiitettävä kaikkia niitä lukijoita, jotka ovat vuosien varrella blogiani lukeneet. Erityiskiitokset niille, jotka ovat seuranneet blogia tai kommentoineet julkaisuja, sekä niille muille Blogger-alustan kirjablogeille, jotka mainostavat julkaisujani omassa seuranta-gadgetissaan. (Minulla tuo muiden blogien seuranta-gadget hajosi eikä enää päivittynyt uusien julkaisujen mukaan, joten se täytyi poistaa blogin etusivulta - murheellista! Kertoo taas osaltaan bloggerin rappiosta, että kukaan ei sitä ole yli vuoteen korjannut.)
Vaikka paljon kirjoitan itselleni, on mukava tietää, että joku muukin tekstejä lukee ja että kiinnostusta kirjallisuuteen ylipäätään on vielä. Ei voi olla kuin iloinen ja vähän liikuttunutkin.
Oikein kirjojentäyteistä kesää kaikille blogin lukijoille!
Lukijatar
Kommentit
Lähetä kommentti