Wole Soyinka: Tulkit

Kansainvälisesti arvostetun afrikkalaisen kirjailijan Wole Soyinkan romaani Tulkit kertoo nuoren afrikkalaisen valtion ja sen älymystön ristiriidoista. Euroopassa ja Yhdysvalloissa koulutetut, etuoikeutettujen luokkaan luetut ihmiset palaavat kotimaahansa ja haluavat käyttää kykyjään oman maansa ja kansansa parhaaksi. Insinööri Sekoni rakentaa voimalan, Sagoe toimii tutkivana journalistina, Bandele yliopiston opettajana, Kola taidemaalarina, Egbo hallintovirkamiehenä.

Tulkit yhdistää afrikkalaisen kertomaperinteen runsauden ja länsimaisen romaanin älyllisyyden. Se esittää ihanteellisen älymystön vaikeudet rappion maailmassa afrikkalaisesta näkökulmasta, mutta samalla yleispätevästi.

Jos on sattunut lukemaan blogiani viime aikoina, on ehkä kuullut Afrikka-lukuprojektistani - tarkoitus on siis lukea n. 30 teosta "alkurysäykseksi", jotta laajentaisin vähän lukulistaani maantieteellisesti. Nyt jätän projektin kuitenkin pienelle kesätauolle - kesän aikana olisi nimittäin tavoitteena lukea pelkästään oman hyllyn lukemattomia ja tyhjätä sitä kautta bloggausjonoa, ja sitten syksyllä taas palata sopivalla hetkellä lukuprojektien pariin. Nyt alkuvuoden aikana on Afrikka-projektin myötä tullut luettua jo kymmenisen teosta, eli alku on ihan lupaava.

On sanottava heti alkuun, että vaikka suoranaisia uusia suosikkejakin on löytynyt, Wole Soyinka ei valitettavasti ole yksi niistä. Heti teoksen alussa kaadettiin niskaan puoli tusinaa hahmoa, ja kun muutenkin oli vaikea päästä tekstin rytmiin ja kerrontaan sisään ja hahmottaa, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu, ei läpitunkeva runollisten kielikuvien vyöry varsinaisesti auttanut. Soyinkan tapa kirjoittaa ei siis ole ainakaan tällä hetkellä oikein minun lukumakuni mukaista tyyliä. Jo parinkymmenen sivun kohdalla alkoi tulla olo, että tästä saattaisi tulla vielä aika uuvuttava lukukokemus.

Sehän ei varsinaisesti ole minullekaan uutta, että nobelistin teos tuntuu jotenkin raskaalta lukea. Tässäkin on vähän samaa sävyä kuin aiemmalla kerralla: hienoa ja sävykästä tekstiä, mutta sivut eivät suinkaan käänny kuin itsekseen, vaan niitä pitää melkein kuin opiskella läpi. Koin vakavia keskittymisvaikeuksia tämän teoksen kanssa, ja jouduin usein palaamaan edelliseen riviin tai kappaleeseen, kun huomasin, etten ollut ensimmäisellä silmäilyluvulla ymmärtänyt saati sisäistänyt mitään.

Alkoi teksti sitten jotenkin hiljalleen vetää, toisissa kohtauksissa enemmän kuin toisissa. Aloin vähä vähältä erottaa hahmoja toisistaan ja hahmottaa tapahtumien kulkuakin, mutta edelleen silloin tällöin jumiuduin lukemaan yhtä ja samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, kun en ymmärtänyt yhtään, mitä sillä haluttiin sanoa. Jossain vaiheessa päätin, että yritän olla vain jumiutumatta ja mennä eteenpäin huolimatta mistään hämmennyksistä.

Tämän kuvauksen valossa ei ole ehkä ihme, että jäi lukukokemuksen jälkeen tunne, että juonesta meni varmaan aika paljon ohitse. Lievetekstissä Soyinkan tyyliä verrataan Joyceen - jota olen tietoisesti vältellyt, kun itsetarkoituksellinen kikkailu ei jotenkin sytytä - ja sen myötä olen valmis antamaan itselleni vähän armoakin lukijana. Kirjallisuuden opinnoista huolimatta tällainen erittäin vaativa ja vähän jo konseptuaalisia tasoja tavoitteleva kerronta ei koskaan ollut sitä, mikä itsessäni resonoi.

Kaikki edellä sanomani antaa ehkä kuvan, etten olisi pitänyt teoksesta millään tasolla. "Pitäminen" on ehkä liioittelua edelleenkin, mutta tunnistin kyllä kerronnan taitoa teoksen mutkaisessa ja yhteen kietoutuvassa kokonaisuudessa. Tuntui siltä kuin olisi katsonut köysiläjää yhden keskeisen ohjaavan köyden sijaan - esteettisestihän se voi olla hieno, mutta vähän jää hämmentyneeksi mitä köysistä olisi pitänyt seurata.

Sain minä kuitenkin jotain selvää teoksen tapahtumistakin, teksti ei missään nimessä ollut sillä tavalla käsittämätöntä. Vaikka hahmot sekoittuivat toisiinsa välillä, ehkä tahallisestikin, kerronnasta saattoi erottaa eleetöntä mutta pistävän terävää huumoria (kansilehdessä teosta kuvataankin satiiriseksi) joka toisinaan melkein teki enemmän surulliseksi kuin huvittuneeksi.

Oli ainakin näin ensimmäisellä lukukerralla ja ennalta teoksesta mitään tietämättä melko syvän pään lukuelämys. Ajattelin silti viimeisiä viittäkymmentä sivua kahlatessani, että kaikesta hämmennyksestä huolimatta teoksen tunteellinen taso välittyi hahmojen kuvauksen kautta, ja että olin kaikesta huolimatta kokenut jotakin. Kaiken lopuksi ei kuitenkaan jäänyt sellainen olo, että teos olisi ollut yhtä tyhjän kanssa.

Hahmot ovat yleensä se asia, johon kiinnitän eniten huomiota lukemissani kirjoissa. Tulkeissakin ne olivat lukukokemuksen kannatteleva voima, siinä vaiheessa kun aloin muistaa, kuka oli kuka. Vaikka erityisesti dialogi oli jotenkin kamalan vieraannuttavaa, siis jotenkin oman sosiaalisen älyni tavoittamattomiin menevää ja omalle todellisuuden tasolleen nousevaa, onnistui se ainakin jättämään vahvoja mielikuvia hahmoista.

Tämä on sitä kategoriaa teoksia, joista kirjoitetaan varmasti paljon tutkimuksia. Varmasti myös monella lukukerralla alkaisi avautua jotakin hienoa ja monimutkaista. Olen kuitenkin sen verran simppeli lukija, että harvoin oikeastaan kiinnostaa lähteä "ratkomaan" teoksia, joiden punainen lanka jää näin hämäräksi jo ensimmäisellä lukukerralla.

Kyllä sitä kirjallisuuden opinnoistakin muistaa, että teoksesta riippumatta useampia lukukertoja tarvittiin, että analysoitava teos alkoi avautumaan. Tulkit on juuri sitä osastoa, joka suorastaan vaatii palaamista, todennäköisesti useita kertoja, ihan vain lukukokemuksenkin vuoksi. Ei kai siinä voi sitten muuta sanoa, kuin että hyvä, että maailmassa on monenlaista kirjallisuutta.

Minulla on tosiaan kunnianhimoinen haave lukea suurin osa oman kirjahyllyn bloggaamattomista teoksista uudelleen (tai jopa ensimmäistä kertaa!) tänä kesänä, katsotaan kuinka käy. Blogiluonnoksissa näyttäisi olevan kolmisenkymmentä teosta, niitä olisi tarkoitus siis lueskella niin monta kuin mahdollista. Ja ensi viikolla onkin blogissa erityinen, ellei jopa ainutlaatuinen poikkeuspäivä, kun ensimmäistä kertaa blogin olemassaolon aikana kirjoituksen sisältö liittyy muuhun kuin yksittäiseen teokseen.

---

Wole Soyinka 1965/1980: Tulkit

Suom. Risto Lehmusoksa

Tammi. Helsinki.

314s.

Kansi: Ylermi Lahti