Lukijatar

Äiti on tietysti kuten kaikki kasvattavaiset ihmiset sanonut, ettei toisten kirjeitä sovi lukea. Kielsihän hän silloinkin, kun sen eteeni levitin. Mutta silmäni kiisivät jo rivejä pitkin, enkä enää voinut asialle mitään, ja ennenkuin hän ennätti estää tai minä itse tajuta, mitä oikeastaan tein, olin jo täyttä vauhtia toistamassa lukemaani ääneen. 
Tämänkertainen kierrätyskirjahyllyn löytö kuuluu sarjaan "suomalainen kirjailija, josta en ole koskaan kuullut". Sirkkaliisa Oksanen kieltämättä jää helposti parinkin kuuluisamman sukunimikaimansa varjoon, kun puhutaan kotimaisen kirjallisuuden merkkitapauksista. Minulle hän oli täysin tuntematon ennen tätä kohtaamista kierrätyshyllyllä, mutta tästä lähtien kyllä nimi varmasti jotakin ajatuksia herättää. On myös huomautettava, että jo teoksen nimi kiinnitti huomion ja toimi oivasti pohjustuksena teoksen sävylle. 
Myönnän alkuun, että Papiljotit lauantaisin ei suinkaan muodostunut minkäänlaiseksi uudeksi suosikikseni. Se oli toki il…