Minna Canth: Hanna
Lasten kamarissa oli pimeä. Mutta ruokasalin ovi oli raollaan ja sieltä loisti tuli. Pikku Hanna oli nähnyt pahaa unta. Suuri, musta koira oli ajanut häntä takaa ja oli juuri tarttua häneen kiinni, mutta kaikeksi onneksi hän siihen heräsi. Nyt ei Hanna tahtonut enää nukkua, ett'ei tuota unta jatkuisi. Tällä kertaa oli jälleen ohjelmassa uudelleenluku. Olen aikoinani yläasteella ensimmäisen kerran tutustunut Minna Canthin tekstiin äidinkielen tunnilla ja sen jälkeen rientänyt kirjastoon lainaamaan lisää. Tuolloin luin yhteisniteen, joka sisälsi useita Canthin teoksia, myös Hannan . Siitä alkaa olla kuitenkin jo niin paljon aikaa, että sain ajatuksen lukea jälleen Canthia. Olinhan siitä silloin aikanaan pitänyt. Oikeastaan Canthin uudelleenluku sai sysäyksen hiljattain lukemastani Järnefeltin Vanhempieni romaanista . Minna Canth kuului myös Järnefeltien perheen tuttavapiiriin ja teoksessa kuvailtiin tarkkaan Canthin olemusta ja keskustelutapaa, kuten monien muidenkin kuuluisien tutta...
