Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä
Naurua pimeässä on Nabokovin varhaistuotannon helmi, suuri eurooppalainen klassikko. Keski-ikäinen berliiniläinen taidekriitikko Albinus on kunnollinen aviomies ja perheenisä, kunnes täysin odottamatta hylkää vaimonsa 18-vuotiaan Margot Petersin takia. Kaunis, manipuloiva ja juonitteleva Margot johtaa Albinuksen väitämättä tuhoon, mutta rakkaudessaan sokea mies ei sitä huomaa. Lolitan sisarteoksenakin pidetty romaani on herkullisen ironinen ja julmanhauska kuvaus rakkaudesta, pakkomielteestä ja vallankäytöstä. Kesän riennot ja muut harrastukset ovat jättäneet blogipuuhat vähemmälle. En ole lukenut juuri mitään, joten eipä sitä blogattavaakaan oikein olisi. Tämä Nabokov tuli luettua oikeastaan jo keväällä huhti-toukokuun taitteessa, mutta bloggausinnon puute ja aiempikin bloggausta odottava kirja lykkäsivät entisestään kirjoittamaan ryhtymistä. Nyt sitten sattui sellainen sauma, että suunniteltu ohjelma peruuntui lyhyellä varoitusajalla ja muissa harrastuksissakin oli parin tunnin
