Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
Romaani suomalaisesta unelmasta, omasta talosta. Tarina siitä, kuinka kalliiksi voi käydä pakkomielle helsinkiläisellä pientaloalueella ja kuinka sivustakatsojatkin saavat maistaa yksinäisyyden ydinmehua. Romaani kivusta, talosta ja taipumattomuudesta. Kun kujanjuoksun traagisuus on syvimmillään, on komiikkakin kovaa. Täytyy taas aloittaa blogiteksti tunnustuksella. Vieläkin ollaan sellaisella hieman nololla alueella, että tämänkin kirjan lukemisesta on kulunut jo useampi kuukausi. Muistaakseni luin Juoksuhaudantien loppuun maaliskuussa. On myönnettävä, että jo edellisten näin myöhässä blogattujen kirjojen kanssa oli vaikeuksia, mutta erityisesti tämän kanssa, koska mielikuvat ovat lähteneet haipumaan jo vauhdilla. Nythän on niin, että olen ennenkin yrittänyt lukea Kari Hotakaista, huonoin tuloksin, ja silloin totesin, etten lue tältä kirjailijalta lisää "lähiaikoina". Tuosta toteamuksesta onkin jo yli kymmenen vuotta, että siinä mielessä arvioni osui nappiin. Olen kuitenki...
