Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Silloin alkaa kaivata Muumilaaksoon.
Sinne saapuvat Nuuskamuikkunen, puuhakas Hemuli, pelästynyt Vilijonkka, äitiä kaipaava homssulapsi, ikivanha Ruttuvaari ja Mymmeli, jota eivät turhat huolet paina. Jokainen tulee Muumi-taloon haaveenaan lämpö, turva ja huoleton olo.
Mutta muumiperhe on lähtenyt, eikä kukaan tiedä minne.
Niinpä se on vain marraskuu saapunut sekä Muumilaaksoon että ihan tänne muuhunkin maailmaan. Olen tänä vuonna lukenut lapsuuteni Muumikirjat läpi, ja matkan varrelle on mahtunut monenlaisia oivalluksia ja muistoja. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun luin muumeja aikuisiällä, joten vertailu omiin lapsuuden muistikuviin oli hyvin helppoa - kaikki muistikuvani olivat sieltä lapsuudesta.
Minulla oli etukäteen oletus, että tulisin pitämään tästä Muumilaakson marraskuusta, surumielisestä ja viileästä teoksesta, enemmän nyt aikuisena kuin lapsena pidin. Tavallaan oletus oli oikeassa, tavallaan ei: yllätyin, kuinka paljon enemmän muistin tästä teoksesta kuin esimerkiksi sarjan alkupuolen osista, toisin sanottuna Marraskuu oli tehnyt minuun jonkinlaisen vaikutuksen jo lapsena. Uskon silti, että pidin tästä vielä enemmän kuin silloin, koska teoksen teemat ovat aikuisempaan makuun, vaikka lapsentasoisesti kerrottuna.
Muistan, että aikanaan lapsena tämä kirja tuntui jotenkin kaikin puolin lohduttomalta. Nyt lukiessa lohduttomuus oli paljon lievempää, ja puolestaan valonpilkahdukset tuntuivat valoisammilta. Ehkä se oma ymmärryksen taso ei sitten lapsuudessa riittänyt erottamaan, että kuinka vakavien pulmien parissa hahmot oikein painivat, vaan kaikki onnettomuus näyttäytyi yhtä pahana. Aikuisesta lukijasta tietysti harmaan sävyt luovat eri tavalla merkitystä ja koskettavuutta kuvattuun maailmaan.
Tulin myös lopputulokseen, että tätä kirjaa lapsena lukiessani koin varmaan ensimmäisen kerran elämässäni vanhuksen näkökulman Ruttuvaarin luvuissa, ja silloin se oli jotakin todella kaukaista ja vaikeasti hahmotettavaa. Kuitenkin ymmärsin siitä jo silloin jotain, ja ainahan on upeaa
Mielenkiintoisinta tällä lukukerralla olivat ehkäpä Vilijonkan ja Hemulin hahmot. Aiemmissa Muumikirjoissa on kevyesti käsitelty sukupuolirooleja ja niitä vaikutuksia, joita niillä on hahmojen persoonaan - ei tietenkään näillä sanoilla. Nyt lukiessa tuntui siltä, että Vilijonkka ja Hemuli olivat uudet, vielä Muumimammaa ja Muumipappaa monisyisemmät variaatiot samasta teemasta. Koin sen vieläkin kiinnostavampana näkökulmana, ja Vilijonkka ja Hemuli olivat suosikkihahmoni teoksessa. Heidän rajallisuutensa oli niin inhimillistä, että lisäsävyilläkään syvennetyt muumit yltäneet samaan.
Minullahan kävi näiden Muumikirjojen lukemisen kanssa niin, että luin epähuomiossa ensimmäiseksi Muumipapan ja meren, koska kustantamo oli kaikessa viisaudessaan sijoittanut sen boksiin ensimmäiseksi kirjaksi, vaikka se ei ole ensimmäinen niin kirjoitus- kuin tapahtumajärjestyksessäkään. Silloin sain kuitenkin yhtäkkisen oivalluksen: Marraskuu-teoksessa olin lapsena jotenkin kovasti aina ihmetellyt, missä muumit ovat, ja ehkä pelottavaa oli ollut juuri se ajatus, että heidän (ehkä lopullisen!) katoamisensa syytä ei tiedetty. En oikein ymmärrä, miksi en koskaan lapsena oivaltanut, että he olivat siellä majakkasaarella, vaikka olin jo silloin aina säntillisen tietoinen kirjasarjojen tapahtumajärjestyksestä.
Joka tapauksessa Marraskuu nousee nyt aika korkealle omassa Muumikirjojen suosikkilistauksessani, varmaan jopa kolmen parhaan joukkoon. Ne kaksi muuta ovat Vaarallinen juhannus ja Näkymätön lapsi. Pidän enemmän tästä Toven elämänviisaudella rakennetusta, vielä koskettavammasta hahmokaartista kuin alkujaan turvasatamaksi luoduista muumeista, vaikka tietysti lopulta näiden molempien yhteisvaikutuksena syntyvä kontrasti on se, joka tuo sarjaan niin paljon sävyjä ja tunnelmaa. Joskus nuorempana nimesin mielelläni Tove Janssonin yhdeksi suosikkikirjailijoistani, ja kyllä hän edelleenkin tulee säilymään siellä suosikkilistalla.
Muumikirjat
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Muumilaakson marraskuu
---
Tove Jansson 1970/2018: Muumilaakson marraskuu
Suom. Kaarina Helakisa
WSOY. Helsinki.
171s.
Kansi ja kuvitus: Tove Jansson
Kommentit
Lähetä kommentti