Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I

Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi.

Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva, jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi vain jokin kitukasvuinen käkkyrämänty, vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus. Jussi liikkui suolla, pysähdellen, katsellen, tarkkaillen ja arvioiden. Hän otti seipään, tarkasti huolellisesti että näkijöitä ei ollut, ja kaivoi sitten sillä kuopan suon pintaan.

Tämä teos ei esittelyitä kaipaa. Tai niin ainakin ajattelivat tämän vuoden 1989 painoksen toteuttajat, jotka eivät sisällyttäneet kangaspäällysteiseen, kirjakotelolla varustettuun kuvitettuun painokseensa lainkaan takakansitekstiä tai minkäänlaista muuta kuvausta. Ja varmaankin he olivat siinä oikeassa, sillä onhan nyt kyse sentään Väinö Linnasta ja Täällä Pohjantähden alla -klassikosta, josta kaikkien olisi pitänyt kuulla vähintään peruskoulussa.

Ehkä 80-luvulla näin tosiaan olikin, eikä teos nyt sen enempiä esittelyitä kaipaakaan, vaikka aina jollekulle se tulee uutena vastaan - eihän kouluissakaan enää tietääkseni niin paljoa pakkolueteta klassikoita kuin joskus ennen. Itse olen lukenut "pakotettuna" Tuntemattoman sotilaan, ja sen jälkeen alkoi kiinnostaa myös Täällä Pohjantähden alla. Luinkin tämän ensimmäisen osan lukion jälkeen, mutta opiskelupaikkakunnalla aloinkin liikkua pienen käsilaukun kanssa, eikä sinne enää kirjastosta viitsinyt ottaa suuria tiiliskiviä mukaan. Ne ovat siis edelleen lukematta, mutta tällä kertaa olisi tarkoitus lukea sarja ihan loppuun asti.

Ensimmäisen osan luku alkoi jouhevasti, ja etenin aivan yllätyksellistä vauhtia. Tätä kuvitettua laitosta oli yllättävän mukava lukea, sillä vaikka kiiltävien sivujen vuoksi teos oli varsin painava, kirjan koko jätti asettelun väljäksi. Sivut tuntuivat välillä kääntyvän niin nopeasti, että alkuvaiheessa oli googletettava, että ei kai tämä nyt vain ole mikään lyhennetty painos. Ei pitäisi kyllä olla, ja kaikki ensimmäiseltä lukukerralta muistamani kohtaukset olivat mukana. On siis todettava, että osaa se asettelu vaikuttaa lukukokemukseen hämmentävänkin paljon. Linnan teksti on myös valtavan vetävää, se suorastaan sujahtaa eteenpäin.

Kuvituksista sen verran, että Juha Pykäläisen luonnosmaiset hiili- ja liitupiirrokset sopivat teoksen tunnelmaan varsin hyvin. Niistä tulivat aiheiltaan ja kuvakulmiltaan jotenkin etäisesti mieleen 1800-luvulla tehdyt kansatieteelliset piirrokset juuri keksitystä Suomen kansasta, mikä oli mielenkiintoinen peilikuva teoksen 1800-luvulta alkavalle ja kansallisaatteen nousuakin kuvaavalle sisällölle.

Ajankuva onkin teoksen vahvoja puolia. Olen jonkin verran tutustunut 1800-luvun historiaan, ja mikään yksityiskohta teoksessa ei hypännyt häiritsevästi silmään. Erityisesti pidin ajalleen tyypillisten puheenparsien jäljittelystä, josta tulivat mieleen muun muassa 1800-luvun sanomalehtitekstit. Tällä lukukerralla erityisen kiinnostavaksi koin edellä mainitun suomalaisuusaatteen kuvaamisen erityisesti pappilan väen kautta. Muutenkin aikakauden valta-aatteiden näkyminen arjen tasolla oli mielenkiintoisesti esitetty ja paikoin mainion satiirisävyistäkin.

Taustatyötä on siis selvästi tehty, ja varmasti oman osansa on tehnyt myös se, että 1800-luvun puolella syntyneitä ihmisiä on ollut vielä runsaasti elossa Linnan elinaikana, joten kuvauksen kohdetta ei ole tarvinnut kaukaa etsiä. Sivuhuomiona myös eräs yksityiskohta: kylän ensimmäisten puhelinten joukossa mainitaan Ericssonin valmistama laite. Nykypäivän ihmiselle se yhdistyy ehkä ensimmäisenä matkapuhelimiin ja matkapuhelinverkkoihin, joista ei ole ollut tietoakaan teoksen julkaisuvuonna 1959. Näin syntyy mielenkiintoinen viittaus, jota kirjoittaja ei ole mitenkään voinut tarkoittaa.

Muistin jostain syystä ensimmäiseltä lukukerraltani kaikista kirkkaimmin kohtauksen, johon teos päättyy, valoisaan kesäyöhön kamarissa. Siitä onkin nyt mielenkiintoista lähteä lukemaan jatkoa, josta tiedän toki viitteellisesti jotakin, mutta eivätköhän päällipuoliset käsitykset vielä elämyksiksi muutu trilogian saatossa. Myrskyisiä aikoja on edessä.

---

Väinö Linna 1959 / 1989: Täällä Pohjantähden alla - Ensimmäinen osa

WSOY. Helsinki.

250s.

Kuvitus: Juha Pykäläinen