Tuula Karjalainen: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta

Tove Jansson (1914-2001) on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita, ja hänen kirjojaan on käännetty tällä hetkellä jo yli neljällekymmenelle kielelle. Jansson oli monilahjakkuus - kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, käsikirjoittaja, laulujen sanoittaja ja miltei mitä vain.

Tuula Karjalaisen kirjoittama uutuuselämäkerta asettaa Tove Janssonin pitkän, värikkään ja tuotteliaan elämän osaksi 1900-luvun historiaa ja osoittaa, miten Janssonin elämä ja taide nivoutuvat tiiviisti toisiinsa ja miten esimerkiksi Muumilaakso ja sen asukkaat syntyivät toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kirjailijan itsensä oli paettava julmaa aikaa mielikuvitukseensa, jonnekin lempeämpään maailmaan.

Viime viikolla julkaisin tekstin Muumikirjasta, ja heti perään tuleekin nyt Tove Janssonia, kun sattui tulemaan tämäkin kirja luettua samalla kertaa. Siihen nähden kuinka harvoin luen elämäkertoja on huomattavaa, että tämä on jo toinen Tove Janssonin elämäkerta, jonka luin ja josta bloggaan. Edellisen, Boel Westinin kirjoittaman teoksen, luin viisi vuotta sitten. Täytyy sanoa, että muistan siitä enää varsin vähän - parhaiten mieleen jäi teokseen sisältynyt valokuva, jossa oli sukulaiseni.

Tämä Tuula Karjalaisen kirjoittama teos on ilmestynyt edellisen Tove Janssonin juhlavuoden tienoilla, eli 2014 paikkeilla. Silloin oli kulunut Janssonin syntymästä 100 vuotta. Kun nyt on taas Jansson-aiheinen juhlavuosi, 80 vuotta ensimmäisen muumeista kertovan teoksen julkaisusta, oli sopivaa tarttua tähän elämäkertaan. Aloitin oikeastaan tämän kirjan lukemisen yhteydessä Muumikirjojen uudelleenluvun, kun ne nyt olivat pitkästä aikaa jälleen hyllyssäni. Niitä tulee blogissa myös näkymään tämän ja ehkä ensi vuodenkin mittaan, riippuen siitä missä tahdissa intoudun niitä lukemaan.

En muista kovin tarkkaan Boel Westinin kirjoittamaa elämäkertaa, mutta jotenkin tämä Karjalaisen teos tuntui tunnekeskeisemmältä siihen verrattuna. Joko olin unohtanut henkilökohtaisen puolen, joka liittyi teoksiin, tai sitten se tuli tässä ihan uutena. Työt esitetään tunteiden ja henkilökohtaisessa elämässä olleiden tapahtumien motivoimana, mikä on tietysti siinä mielessä perusteltua, että jostahan taiteilija innoituksensa saa. Aiemmassa oli ehkä enemmän kuvailtu että mitä teki kuin miksi, vaikka siinäkin henkilökohtaista elämää kyllä jossain mitassa käsiteltiin.

Teoksen kirjoitustapa on miellyttävä, pidin siitä kovasti. Teksti on sujuvaa ja kaunista, ja tämä on ehkä jopa kaikista helppolukuisin elämäkerta, jonka olen koskaan lukenut. Tekstissä on paljon lainauksia kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista, jotka juuri rakentavat mainitsemaani ihmissuhteiden ja sisäisen maailman vaikutuksen painoarvoa teoksen sisällössä. 

Kuvia on myös erittäin paljon, mikä on aina mielenkiintoista. Westinin teoksessa hieman harmittelin sitä, kuinka kuvailtuja taideteoksia ei välttämättä ollut teoksen kuvaliitteessä ollenkaan. Tässä taas melkein kaikki tekstissä kuvaillut teokset on sisällytetty mukaan, ja ne ovat suhteellisen lähellä sitä kohtaa, jossa kuvailu tapahtuu, ehkäpä vain muutaman sivun päässä. Lisäksi oli paljon muitakin kuvia kattavasti eri Janssonin tuotannon vaiheista, sekä yksityisiä että julkisia teoksia.

Teoksen rakenne on ihan mielenkiintoinen: suoran kronologian sijaan luvut on teemoiteltu, vaikkakin seuraavat jonkinlaista yleistä kronologiaa. Muutamassa kohdassa ensin hämmennyin, kun olikin hypätty ajassa taaksepäin verrattuna edellisessä luvussa kuvattuun, mutta sekään ei tuntunut mitenkään sekavalta. Minusta tämä oli oikein hyvä valinta. 

Olen ihaillut Tove Janssonia jo pidemmän aikaa, joten tämän elämäkerran lukeminen ei sinänsä tuonut mitään sellaisia suuria linjoja hänen elämästään, joita en olisi jo valmiiksi tiennyt. Mutta kaksi elämäkertaa jaksoi kuitenkin kiinnostaa, sillä pidän Janssonia mielenkiintoisena henkilönä, ja hän on myös yksi suosikkikirjoittajistani. Kesäkirja, jonka olen tähän blogiin lukenut toistaiseksi vain alkukielellä - hyllyssä odottaa kyllä bloggaamatta myös suomennos - on ollut suosikkikirjojeni joukossa jo ala-asteelta, jolloin luin sen ensi kerran. Siirryin aikoinani lasten kirjallisuudesta aikuisten kirjallisuuteen juuri Janssonin tuotannon kautta.

Edellä mainitsemastani kuvien paljoudesta juontuen teoksen sivumateriaali on paksua ja laadukasta. Muutenkin tässä painoksessa on huoliteltu vaikutelma sekä painatuksessa että teksteissä, eikä missään ole samanlaista hätäilyn tuntua painojäljessä tai oikoluvussa, kuin eräässäkin toisessa saman juhlavuoden Jansson-painoksessa. Niinpä tuntuu ihan hyvältä pitää teos jatkossakin omassa hyllyssä.

Teoksessa pilkahtaa sivuvivahteena Toven vastenmielisyys muumien tuotteistamiseen - se oli ennemmin pakollista tulonhankintaa kuin innostavaa tai mitenkään luovuuteen liittyvää. Kovin syvälle aiheeseen ei kuitenkaan mennä, ehkäpä jotta pysytään yhteistyökumppaneiden kanssa hyvissä väleissä. Ylipäätään Janssonin elämäkertoja lukiessa jää sellainen olo, että Jansson ei pitäisi yhtään nykypäivän menosta, jossa Moomin Characters Oy on jonkinlainen Suomen Disney. 

Erityisen sydäntäraastava yksityiskohta oli, kuinka Kuvanveistäjän tyttäreen Jansson nimen omaan ei halunnut omaa kuvaansa, eikä varsinkaan omaa kuvitustaan, ja oli kustantajaansa päin ehdoton tässä asiassa. Juuri sellainen kansi on kuitenkin laitettu vuoden 2014 painokseen - Janssonin omakuvaluonnos. Juhlavuoden tuotteissa siis otettiin rahat pois yleisöltä, vaikka sitten taiteilijan omaa tahtoa vastaan, ja se tuntuu jotenkin Janssonin henkistä perintöä häpäisevältä.

Tämä Karjalaisen elämäkerta liittyi ilmestyessään Ateneumissa vuonna 2014 olleeseen juhlanäyttelyyn. En nähnyt kyseistä näyttelyä tuolloin aikanaan, mutta olen sen jälkeen nähnyt kyllä useita Jansson- ja muumiaiheisia näyttelyitä. Jotenkin hänen teoksiinsa ei oikein ikinä kyllästy. Olen ollut aina aika huono fanittaja - sen huomaa ehkä siitäkin, että olen mielestäni ihaillut Janssonia melkein koko ikäni, mutta elämäkerrassa meni melkein kymmenen vuotta hankkimisesta aloittaa lukeminen. Joka tapauksessa teos muistutti mieleen, kuinka erityisesti monimediaalisuus ja luominen elämäntapana ovat olleet ne asiat, joita Janssonissa eniten ihailen, ja kuinka ne tekevät vaikutuksen aina vaan uudelleen.

---

Tuula Karjalainen 2013: Tove Jansson - tee työtä ja rakasta

Tammi. Helsinki.

303s.

Kansi: Timo Numminen