Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Osa Tove Janssonin novelleista ja esseistä on jäänyt julkaisumuotonsa takia tuntemattomaksi. Bulevardi ja muita kirjoituksia kokoaa Janssonin unohdettua tuotantoa vuosilta 1934-1995.  

Jansson julkaisi ensimmäiset novellinsa 1930-luvulla lehdissä, joita hän samaan aikaan kuvitti. Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla.  

Useimmat lehtitekstinsä Tove Jansson myös kuvitti. Kokoelma sisältää nämä alkuperäiskuvat ja muuta harvinaista kuva-aineistoa. 

Olen lukenut Tove Janssonia aivan pienestä pitäen muumien muodossa, mutta yhdeksi lempikirjailijoistani hän tuli oikeastaan vasta teini-iässä. Olin lukenut Kesäkirjan vitosluokalla, ja sitä myöten mieleen tuli etsiä lisää luettavaa Janssonilta. Tässä vaiheessa oli kuitenkin siirryttävä aikuisten osastolle. Toisin sanottuna ensimmäiset seikkailuni "aikuisten kirjallisuuden" pariin olivat Janssonin aikuisille kirjoittamia novellikokoelmia. Pidin niistäkin, ja lainasin ne monta kertaa. Janssonin Nukkekaappi-novellikokoelma on ollut vuosia hankintalistallani, ja Kuvanveistäjän tytär hurmasi välittömästi. 

Tätä taustaa vasten uusi Janssonin novellikokoelma Bulevardi ja muita kirjoituksia oli suoranainen herkkupala, kun satuin sen saamaan lahjaksi. En suoraan sanottuna ollut edes tiennyt tällaisen teoksen julkaisusta, mutta ehdottomasti julkaisun arvoinen kokoelma se on. Pidän kokoelman rakenteesta, jossa novellit erotellaan toisistaan keskittymällä hetkeksi kuvituksiin. Lisäksi novellit on mahdollisuuksien mukaan koristettu Toven omilla kuvituksilla. 

Bulevardin novelleissa ollaan nimen mukaisesti usein Keski- tai Etelä-Euroopassa, keskellä elävää ja kuumeista ja toisaalta syrjäisiä nurkkia ja yksinäisiä asuntoja kätkevää labyrinttia. Novellit sijoittuvat kaikki kaupunkeihin ja niissä boheemius on tavalla tai toisella keskeisenä elementtinä. Näkökulmia on useita: toisinaan sitä hengitetään syvin siemauksin, toisinaan taas piikitellään boheemiuden sädekehää kaipaavia mutta todellisuudessa tuttuun ja turvalliseen tyytyviä rouvia ja herroja. 

Tällainen kirjallisuus on tietysti 30-luvun suomalaiselle kirjallisuudelle hyvin tyypillinen ote ja tapahtumaympäristö, mutta jotekin Jansson tekee tämänkin kiehtovasti omalla tavallaan. Kertojan ääni on niin terävä ja omaääninen, että tarinat tuntuvat sijoittuvan johonkin puolitodellisuuteen, vaikka tapahtumat ovatkin arkisia. Niissä ollaan kaiken aikaa subliimin ja arkisen rajamailla, taiteillaan kevyesti ja erottamattomasti puolelta toiselle. Voin sanoa, että nämä novellit ja niiden raikkaat näkökulmat ovat äkkiseltään mielenkiintoisimpia lukemiani kuvauksia tuon ajan Keski-Eurooppalaisesta urbaanista elämästä.

Teoksen toimittaja, Janssonia paljon tutkinut Sirke Happonen - jonka artikkeleita aiheesta on tullut luettua opiskeluaikana -  on tehnyt erinomaisen kulttuuriteon toimittaessaan tämän kokoelman. On minusta enemmän kuin oikein, että Janssonin monipuolisuutta taiteilijana tuodaan esiin. Hän ei kuitenkaan ollut ainoastaan lastenkirjailija, vaan tuotti paljon erilaista kuva- ja tekstimateriaalia, jossa kaikessa on kuitenkin Janssonin leimallinen sävy - uneksiva, ilkikurinen ja tarkkasilmäinen. 

Tämä ilahduttava lahja tulee kyllä pysymään kirjahyllyssäni. Jo kuvitukset ovat niin viehkeitä, että niitä voisi jäädä tarkastelemaan ihan selailemallakin. Novellikokoelmien hyvä puoli on se, että ne voi avata pieneksi hetkeksi ja laittaa sitten taas pois nopean lukusiemauksen jälkeen. Tässä teoksessa tarjolla on lisäksi myös kuvituksia, joita voi samaan tapaan tutkiskella hetkisen ja sitten palata tekemään jotakin muuta. Olen varma, että teoksen novellit saavat tässä taloudessa vielä monta lukukertaa. 

---

Tove Jansson 1934-1995/2017: Bulevardi ja muita kirjoituksia
Tammi. Helsinki.
Toim. & suom. Sirke Happonen
288s.
Kansi: Tove Jansson / James Zambra