Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

"Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilijana enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuuden tuntijana."Kun kirjailija paljastaa kainostelematta häpeäpilkkunsa, syntyy tragikoomisia ja tosia tarinoita. 

Etsin alun perin kirjastosta Tammisen teosta Elämiä, mutta kaikkien kappaleiden majaillessa muiden kirjastokäyttäjien yöpöydillä ja lattioilla nappasin matkaani tämän teoksen. Jos aivan rehellisiä ollaan, mieleni teki lukea hiukan Tammista tuolla hetkellä. Hänen suora kirjoitustapansa ja aina kevyesti murheellinen sävynsä vain ovat jotain sellaista, jota ei koskaan kyllästy lukemaan. Valitettavasti niille on myös tuomittu ikuinen välipalojen osa. Tätä luonnonlakia en osaa sen selvemmin eritellä, mutta jotain tekemistä sillä on Tammisen lempeän ironian ja helposti lähestyttävän tekstin kanssa. Jostain syystä uudelleenlukuarvo on myös hyväksi havaittu, sillä jotenkin teosten sisältö vaipuu unholaan keskimääräistä nopeammin.

Samoin kävi Muita hyviä ominaisuuksia -teoksenkin kohdalla. Tamminen osaa koskettaa tekstillään, mutta ei koskaan aivan niin syvältä, että jokin tietty kohtaus tai lausuma jäisi elävästi mieleeni. Pikemminkin Tammisen joka toinen virke on seinällekehystysmateriaalia, ja Muita hyviä ominaisuuksia on tästä paraatiesimerkki. Ujonpuoleisena, sotkuisesti ajattelevana ja aivan ylenmääräisesti jännittävänä ihmisenä samastun moneen kohtaan - siitäkin huolimatta, että osa kirjasta käsittelee suomalaisena miehenä olemisen ydintä. 

Kokemus ulkopuolelle jäämisestä on kuvattu hyvin vahvasti, ja se lienee niitä asioita, joista jokaisella on jonkunasteista omakohtaista historiaa muodossa tai toisessa. Tammisen teosta lukiessaan alkaa väkisinkin peilata itseään sanoista, minkä näen hyvänä asiana. Niin itsereflektoivaa lukemista tulee harvoin harrastettua.

Suurin ongelmani Muita hyviä ominaisuuksia -kokoelman kanssa on siis se, etten aivan saa siitä otetta. Samastumisesta ja kauniista asioista huolimatta - tai ehkäpä niiden takia. Teos on lyhyt ja täynnä viisauksia, hiukan kuin proosamuotoinen aforismikirja. Jokainen sivu on täynnä toinen toistaan hienompia tiivistyksiä, oivalluksia ja havaintoja elämästä, ja silti yksikään näistä välittömistä virkkeistä ei nouse toisen ylitse romaanin sulkiessa. Jää hieman tyhjä olo, aivan kuin olisi melkein tullut ymmärretyksi, mutta hukannut tilaisuutensa. Ehkä teoksen henkilökohtaisuus estää minua ottamasta sitä omakseni, en tiedä. 

Silti teoksen rehellisyys ilahduttaa loputtomiin. Aion lukea Tammista jatkossakin, ja eiköhän Muita hyviä ominaisuuksia päädy uusintalukuun ennemmin tai myöhemmin - tuttuna ja turvallisena välipalana. 

---

Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia (2010/2011)

Otava. Keuruu.

144s.