Terry Pratchett: Muks!
Sam Vimesilla on taas huolia. Koomin laakson taistelun muistopäivä lähestyy, ja sitä mukaa kasvavat kääpiöiden ja peikkojen väliset jännitteet. Asiat mutkistuvat, kun vuorilta tulleet vanhoilliset perinnekääpiöt alkavat salaperäisten kaivostöidensä ohessa harjoittaa kansankiihotusta ja pitää vihapuheita peikkoja vastaan. Sitten yksi näistä arvojohtajista murhataan, ruumiin viereltä löytyy peikkonuija ja soppa on valmis kiehumaan yli. Näyttää siltä, että seuraava Koomin laakson taistelu käydään Ankh-Morporkin keskustassa.
Oivoi ja huh. On sanottava suoraan, että tässä alkaa pieni turnausväsymys hiljalleen iskeä. Olen tavallisesti lukenut Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan suunnilleen yhden osan vuodessa tai parissa, mutta nyt oman hyllyn bloggaamattomia läpikäydessä olen vuoden sisään lukenut toistakymmentä. Muks!, josta minulla ei ollut mitään erityisesti mieleen jääneitä muistikuvia, alkoi siis vähän vastahankaisissa merkeissä. Tämän jälkeen ei onneksi enää ole kuin yksi oman hyllyn bloggaamaton Kiekkomaailma-kirja, sen voin ainakin luvata, ja tämä onkin viimeinen Vartiosto-alasarjan osa hyllyssäni.
Näitä Kiekkomaailma-sarjan uusimpia osia olen saanut tai ostanut niiden ilmestyessä kymmenisen vuotta sitten, ja siksi minulla on omistuksessani sellaisiakin osia, joita en ollut lukenut ennen ostoa. Tietysti Vartiosto-alasarja on suosikkejani ja siinä mielessä myös Muks! puolustaa paikkaansa hyllyssäni, mutta mitään kovin selkeitä vaikutelmia tai tapahtumia siitä ei jäänyt silloin edellisellä (ainoalla) lukukerralla.
Vartioston komentaja Sam Vimesin seikkailuja seuraavassa alasarjassa on käsitelty erityisesti urbaanin yhteiskunnan kysymyksiä, joten teemat heijastelevat ilmiöitä, jotka lukija voi hyvinkin tunnistaa tämän päivän uutisvirrasta. Muks! pohdiskelee monikulttuurisen kaupunkiympäristön jännitteitä, kun kaksi kaupungistunutta yhteisöä, kääpiöt ja peikot, alkavat jälleen nostaa esiin vanhoja kaunoja, joita valtakulttuurin edustaja Sam Vimes ei aivan ymmärrä. Onneksi tulkkina ovat kääpiöiden kasvattama Porkkana sekä vartiostolaispeikko Detritus.
Eikä yhteiskunnallisissa teemoissa jäädä edes tähän, koska kuvioon otetaan myös huumausaineiden käyttö ja jengikulttuuri, joka leviää näiden yhteisöjen nuorten keskuudessa. Painavaa sanottavaa on siis paljon, mutta aivan hirveän syvälle ei aiheeseen mennä, vaan pysytään kevyellä, vauhdikkaalla Kiekkomaailma-tasolla. Silti on sanottava, että vielä toistaiseksi eteen ei ole tullut mitään muuta fantasiakirjallisuutta, joka tarttuisi näin päivänpoliittisiin aiheisiin, joten siinä mielessä Pratchettin poikkeuksellisuus kirjoittajana jotenkin korostui tässäkin osassa.
Teoksen nimessä oleva "Muks!" on (huutomerkkeineen päivineen) lautapeli, joka on keskeisessä temaattisessa roolissa tarinassa. Kansikuva onkin minusta hyvin osuva sekoittaessaan kaupungin ja pelin tapahtumia keskenään, korostaen myös lautapelin ja kahden kulttuurin välisten jännitteiden yhtäläisyyksiä.
Tärkeässä roolissa on edelleen myös vartioston komentaja Sam Vimesin perhe-elämä aatelista syntyperää olevan vaimo Sybilin ja pienen Sam-pojan kanssa. Herttuaksi nimitetty Vimes kaipaa edelleen kaupungin kaduille partioimaan, mutta tietysti siten, että on aina kello kuudelta lukemassa iltasadun pienelle Samille. Tämä on Kiekkomaailma-tyyliin yllättävän tärkeäkin juonen elementti, joka jälleen osasi yllättää ja riemastuttaa.
Hauskaa oli myös, että kaupunginvartioston ihmissusiedustaja Angua oli tärkeä näkökulmahahmo tässä osassa. Mieleeni juolahti lukiessa, että Pratchettin sankarittaret ovat yleensä maalaisjärkisiä ja käytännöllisiä naisia, jotka ymmärtävät enemmän kuin muut ympärillään, mutta joilla on aina jokin este itsensä ja muun maailman välillä sopiakseen täydellisesti joukkoon. Niinpä sekä Vartioston Anguassa, Kuolema-alasarjan Susanissa että Noidat-alasarjan Agnesissa on jotain varsin samaa. Eipä siinä, hahmotyyppi toimii hyvin ja hauska kunkin seikkailuja on lukea, koska heidän kykynsä (tai rasitteensa) ovat varsin erityyppisiä.
Sepä siitä Vartiosto-alasarjasta tältä erää. Näköjään tähän mennessä blogissani olen lukenut suurimman osan alasarjan kirjoista, mutta muutama on jäänyt välistä, lähinnä siksi, että en omista niitä. Voisihan ne joskus lukea, mutta ei nyt varmaan vuoteen tai pariin. Täydennän tähän tekstin loppuun linkit blogiteksteihin, jos ne vielä joskus luen tännekin. Seuraavaksi muuta lukemista välillä, kunnes palaan viimeiseen oman hyllyn lukemattomaan Kiekkomaailmaan, jossa seikkaillaan noitien kanssa vampyyrien maailmassa. Sehän sopiikin hyvin alkavaan lokakuuhun.
---
Terry Pratchett 2005/2012: Muks!
Suom. Mika Kivimäki
Karisto. Hämeenlinna.
368s.
Kansi: Paul Kidby
Kommentit
Lähetä kommentti