Lene Kaaberbøl: Käärmeen lahja

Näkijän tytär Dina on perinyt äitinsä lahjan, mutta isäänsä hän ei ole koskaan tuntenut. Kun Mustamestari Sezuan sitten saapuu vaatimaan tytärtään itselleen, Dinan äiti vie lapsensa silmittömälle pakomatkalle. Huimapäinen Davin päätyy Sagisburgin julman ruhtinaan orjaksi, ja veljensä pelastaakseen Dina etsii Sezuanin käsiinsä. Onko Dina perinyt Näkijän silmien lisäksi käärmeen lahjan, jonka kantaja saa ihmiset näkemään ja kuulemaan mitä tahtoo?

Ehkä olen sanonut tämän saman asian jo jokaisen Näkijän kirjan osan kohdalla, mutta sanottakoon se vielä kolmannenkin kerran, kun kerran kolmannessa osassa ollaan: en muistanut etukäteen yhtään, mitä tässä kirjassa tapahtuu. Tai "yhtään" ei kyllä pidä paikkaansa. Kannessakin komeileva Mustamestari Sezuan, Dinan isä, tietysti ilmestyy mestoille, mutta en muistanut, mitä hän oikein sitten tarkalleen tekee ilmaannuttuaan.

Takakansitekstistäkin selviää sellainen juonen piirre, jota melkeinpä voisi kutsua toisteisuudeksi, tai ainakin aina uudelleen varioitavaksi teemaksi. Nimittäin nyt jo kolmatta kirjaa putkeen juonen päämoottorina on se, että joku perheenjäsenistä siepataan, ja muut sitten joutuvat pelastamaan häntä. Ensimmäisessä kirjassa pelastettava oli Melussina, perheen äiti ja itse Näkjä, toisessa osassa näkökulmahenkilö Dina eli Näkijän tytär, ja tässä kolmannessa osassa toinen näkökulmahenkilö, Davin, mukanaan kruununprinssi Nico.

Syyhän tämän saman kuvion toistumiseen on tietysti se, että pääroolissa oleva perhe on rauhaa rakastavaa porukkaa, jotka eivät haaveile valtakuntien valloittamisesta eivätkä suurista teoista tai kaukaisista maista. He mieluiten olisivat vain kotona eläen rauhallista elämäänsä jossakin mukavassa pikku kyläyhteisössä, mutta jokainen varmasti on samaa mieltä siitä, että näistä aineksista ei saisi tarinaa, jossa on vallananastajia, hirviöitä, taisteluita ja politiikkaa, ja sellainen tarina tässä nyt halutaan kertoa. Siksi hahmot pitää uudelleen ja uudelleen raastaa kodin piiristään jonkun ulkopuolisen tahon voimin ja sysätä seikkailuihin.

Tässä kirjassa toteutus on hieman vielä mutkikkaampi, kun ensiksi Näkijän perhe lähtee pakoon Sezuania, ja matka viekin ojasta allikkoon - Davinin ja Nicon pakkotyöhön, ja Dinan seikkailemaan juuri samaisen Sezuanin kanssa. Sinänsä näin merkittävä uusi hahmo oli minusta aika toimiva tapa tuoda aivan uutta kierrettä tarinaan, vaikka hän sitten poistuukin näyttämöltä kirjan lopussa. Syykin on selvä: se antaa Dinalle tilaa loistaa sarjan neljännessä osassa, joka onkin sitten jo finaali.

Olin oikeastaan aika yllättynyt, kuinka tässä teoksessa teemat ja tapahtumat käyvät oikeastaan yllättävänkin synkiksi. On ihmiskaupan lisäksi narkomaniaa, aivopesua ja kidutusta. Näkijän kirjan voi siis lukea niihin sarjoihin, joissa oletetaan lukijan kasvavan kirjojen myötä itsekin. Jos ensimmäisessä kirjassa Dina oli kolmentoista ikäinen ja oletettava lukija myös, on tämä osa jo ehkäpä viisitoista vuotta täyttäneelle lukijalle sopivampi.

Ei teoksen tyyli sinänsä ole silti mitenkään merkittävästi muuttunut aiemmista osista - mihinkään inhorealismin tasolle ei mennä, vaan tietynlainen kertomuksenomaisuus ja taianomaisuus säilytetään. Sarjassa on alusta asti ollut paljon kaupunkien, kylien ja valtakuntien sosiaalisia suhteita tarkasti kuvaavia piirteitä, ja se on minusta edelleen tässäkin osassa ansio, vaikka ovatkin nuorten tasolle sopivasti yksinkertaistettuja.

Edellisissä osissa tärkeä vastarintajuoni ei tässä osassa kuitenkaan ole niin merkittävä kuin aiemmissa. Ensimmäisen kirjan keskeisessä juonessahan siis kruununperillinen Nico on perusteettoman murhasyytteen varjolla syrjäytetty hallitsijan paikalta. Vaikka tässä kirjassa on juonen kannalta Nicolla monta tärkeää hetkeä, hänen varsinainen hahmotarinansa ei juurikaan etene. Sitäkin tietysti säästellään sarjan finaaliosaan, jotta voidaan jännittää, pääseekö hän valtaistuimelle lopulta.

Kun nyt hahmot tulivat puheeksi, olin muistelevinani, että tässä kirjassa ensimmäisen kerran joku keskeisempi hahmo kuolee. Ainoastaan sellaiset kertakäyttöhenkiset sivuhahmot ovat aiemmissa kirjoissa kohdanneet loppujaan. Tällä kertaa loppunsa kohtaa yksi sellainenkin hahmo, jota on kehitelty huolella ja jolla on päähahmoille paljon merkitystä. En muista kovin selkeästi sarjan neljättä osaa, mutta eiköhän sielläkin joitakin pitkään kehiteltyjä hahmoja menetetä, mikä lopputaistelu se muuten olisi. 

Minusta tämä linja toimii ihan hyvin, ei nuortenkirjojen tarvitse olla mitään ultrakyynisiä tarinoita, joissa päähenkilön koko perhe kuolee vain koska "realismi". Entisaikaan silläkin oli fantasiakirjallisuudessa arvoa, että lopussa palataan yhdessä kotiin, ehkä muuttuneina, mutta palataan silti. Tavallaan sellainen on ihan raikastakin nykyään kaiken muodissa olevan monikerroksisen ironian, nihilismin ja kyynisyyden keskellä.

Edelleen Näkijän kirja jatkaa tasalaatuisena eikä osoita mitään notkahduksen merkkejä, mikä on aina ilahduttavaa. Hahmot toimivat edelleen hyvin tarkoituksissaan, heitä rakennetaan loogisesti ja käytetään järkevästi. Tämän täytyy olla se seikka, mikä on jäänyt sarjasta hyvänä mieleen sieltä nuoruudesta asti - tämä on teknisesti oikein tasalaatuista tarinankerrontaa, ja sellainen tietysti kestää aikaa.

Käärmeen lahja on sivumäärältään pidempi kirja kuin sarjan aiemmat osat, tuplasti ensimmäisen osan pituus. Silti se ei minusta sisältänyt missään vaiheessa tyhjäkäyntiä tai jaarittelua, vaan sivumäärää on lisätty luontevasti tarinan laajennuttua. Tässäkin kirjassa on sekä Dinan että Davinin näkökulmalukuja, ja molempien tarinat ovat mietittyjä ja sopivasti toisiinsa rytmitettyjä. Näistä lähtökohdista on mukava jatkaa sarjan päätösosaan.

Siitä sarjan neljännestä ja viimeisestä osasta en nyt tässä vaiheessa muista kuin sen, että siinä on ainakin sellainen suuri ja mahtava lopputaistelu, joka tietysti kuuluu perinteisessä keskiakafantasiassa asiaan. Muistaakseni myös Nico saa sen kruununsa, eli vähän kuninkaan paluutakin tiedossa, ja luulisi että se paha lohikäärmelordikin saa ansionsa mukaan. Katsotaan sitten seuraavan osan eli Näkijän sodan parissa, miten hyvin nämä mielikuvat pitivät paikkansa.

Näkijän kirja -sarja:

Näkijän tytär

Näkijän amuletti

Käärmeen lahja

Näkijän sota

---

Lene Kaaberbøl 2001/2006: Käärmeen lahja - Näkijän kirja III

Suom. Annika Eräpuro

Otava. Helsinki.

407s.

Kansi: Peter Madsen