Lene Kaaberbøl: Näkijän tytär

Kukaan kylän lapsista ei halua katsoa Näkijän tytärtä silmiin, sillä Dina pystyy näkemään heidän synkimmätkin salaisuutensa ja häpeän aiheensa. Mutta kun Dinan äiti kutsutaan Dunarkin linnoitukseen selvittämään kauhean veriteon tekijää, ei edes Dina aavista, että kyseessä on ansa. Taistellessaan äitinsä pelastamiseksi Dina saa huomata, että on ainakin kaksi joita Näkijän katse ei hätkähdytä: julma Drakan ja linnaa varioivat lohikäärmeet.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana oman hyllyn bloggaamattomia ja lukemattomia kirjoja läpi käydessä on tullut tehtyä monta uudelleenlukua, jonka seurauksena on päätynyt luopumaan joistakin kirjoista. Monet kirjat, joista olen pitänyt nuorempana, ovatkin nykysilmin joko täysin hohdottomia tai sitten niistä huomaa lukukokemusta häiritseviä asioita, joita ei silloin aikanaan ole huomannut. Se ei tietenkään poista sitä, että pidin niistä joskus, mutta kirjan omistaminen on tuntunut tarpeettomalta enää siinä vaiheessa.

Yksi varhaisnuoruuteni kirjasarjoista, joihin olin erityisen tykästynyt, oli Lene Kaaberbølin Näkijän kirja -sarja. Näkijän tytär on sen ensimmäinen osa. Olin pitkän harkinnan jälkeen joskus opiskeluaikoinani ostanut koko neliosaisen sarjan itselleni nostalgia-arvon vuoksi, mutta en koskaan lukenut sitä uudelleen. Nyt oli siis aika sillekin uudelleenluvulle, ja suoraan sanottuna jännitti. Pelkäsin hieman, että tämäkin maagisen ahmimisiän tuttavuus olisi vain nuhjuinen ja muistikuviani huonolaatuisempi sarja, koska sitten ei oikein montaa nuoruuden suosikkia enää jäisi.

Paljastetaan lopputulos siis heti: minusta Näkijän tytär on edelleen todella laadukasta nuorten fantasiaa. En tietenkään enää ole kohderyhmää, ja jos nykypäivänä lukisin sen ensi kerran, ei se varmaan tekisi kovinkaan suurta vaikutusta noin kirjallisuutena. Nyt kuitenkin yhdistettynä teoksen nostalgisuuteen tämä peruslaadukkuus teki lukukokemuksesta suorastaan mukavan. Sarjassa on vielä kolme muutakin osaa, jotka kaikki ovat hyllyssäni, ja tarkoitus olisi lukea muutkin osat.

Sanotaanpa ensiksi sananen kirjan päähenkilöstä. Päähenkilö Dina on niitä genren tyypillisiä päähenkilöitä, joka on paitsi "valittu" taikavoimineen, myös ulkonäöltään muista erottuva. Minusta hänen sisäinen maailmansa, vieläpä ensimmäisestä persoonasta kerrottu, oli kuvattu varsin uskottavana kolmetoistavuotiaaksi. Tässä kirjasarjassa pidinkin aina erityisesti siitä, että hahmot olivat muutaman asteen maanläheisempiä ja realistisempia kuin monessa muussa sarjassa, jossa päähenkilöt aina osaavat ja tietävät kaiken ihan iästä riippumatta.

Näkijän tytär on jo nimestään alkaen kertomus, jossa naishahmot ovat vahvasti esillä. Tarinassa on paljon tärkeitä eri-ikäisiä naishahmoja, joilla on erilaisia luonteenpiirteitä ja taustoja, vaikka pääjuonessa on myös useita keskeisiä mieshahmoja. Se on tosin sanottava, että teos on 2000-luvun alusta, mikä minusta näkyy vähän naiskuvassa - poikatytöt ovat niitä hyviä ja sankarillisia naisia ja tyttömäiset tytöt vähän huonompia kaikin puolin.

Kirjailija on tanskalainen, mutta juurikaan minkäänlaista paikallisväriä teoksessa ei ole, vaan miljöö on varsin geneerinen keskiaikafantasia. On kuninkaat, miekat, hevoset ja linnat ja sellaisella yleiseurooppalaisella tavalla, tosin lopussa vähän viitataan sellaiseen skottilaishenkiseen "ylämaahan", jossa ilmeisesti toinen osa sitten tapahtuu. Täytyy sanoa, että en muista siitä yhtään mitään, onpahan jotain mitä odottaa seuraavassa osassa.

Keskiaikafantasiaksi tosin teoksessa on välillä vähän hassuja yksityiskohtia, joilla ei nyt sinänsä ole väliä varsinkaan nuortenkirjassa, mutta silti osuivat silmään. Esimerkiksi Dinan äiti kehottaa pikkusiskoa harjaamaan hampaat ennen nukkumaanmenoa - ei mikään keskiaikainen tapa ottaen huomioon, että hampaiden harjaaminen on alkanut ehkä siinä 1800-luvun lopulla, kun tiede on löytänyt bakteerit. Tietysti nyt ollaan fantasiakirjassa, jossa voi tapahtua mitä vain, ja voin tietysti kasvatuksellisistakin syistä sen hyväksyä. Ehkä se auttaa jotain nuorta harjaamaan hampaansa, jos tietää, että lempikirjan hahmokin tekee niin, ja silloinhan kaikki voittavat.

Kansikuvasta on sanottava muutama sana erikseen. Muistan, että kansikuvan tyyli teki minuun, harrastelijapiirtäjään, suuren vaikutuksen. Toivoin todella hartaasti, että olisin osannut piirtää yhtä hienosti, kun tämän kansikuvan tekijä, varsinkin kun tuollainen puolirealistinen mutta jonkin verran sarjakuvamainen tyyli oli juuri makuni mukainen. Harrastus jatkuu yhä, ja nykysilmin tyyli ei ole ihan niin virheetön kuin lapsena oli, mutta edelleen se minusta sopii sarjan tunnelmaan hyvin.

Näkijän tytär on genreensä sopivasti aika ohut kirja, vain parisataa sivua aika helppolukuista tekstiä. Luinkin sen lopulta yhden päivän aikana. Oikeastaan jo vähän odotankin seuraavaa osaa, eli että millä tavalla maailmaa ja hahmoja laajennetaan ja mihin suuntaan juoni kehittyy. Nyt kun ei enää samalla tavalla tarvitse jännittää, että pidänkö kirjoitustavasta vai en, on jopa ihan hauska lukea tämäkin sarja pitkästä aikaa. En tosin yhteen putkeen, mutta aina välillä muun lukemiston lomassa kevennyksenä.

Näkijän kirja -sarja:

Näkijän tytär

Näkijän amuletti

Käärmeen lahja

Näkijän sota

---

Lene Kaaberbøl 2000/2005: Näkijän tytär - Näkijän kirja I

Suom. Annika Eräpuro

Otava. Helsinki.

218s.

Kansi: Peter Madsen