Terry Pratchett: Vartijat hoi!

Olipa kerran poikalapsi, joka joutui kääpiöiden kasvatettavaksi. Vuosien mittaan porkkanapäisestä vesselistä venähti parimetrinen hujoppi, joka yhtäkaikki piti itseään kääpiönä, vähän isokokoisena vain. Miehen ikään ehdittyään hän lähti Kiekkomaailmaan leipäpuuta etsimään ja päätyi järjestyksenpitäjäksi Kaupunginvartiostoon.

Vartijat hoi! on hänen tarinansa: velmu kertomus kirkasotsaisesta lainvartijasta, joka päätti panna järjestykseen koko Ankh Morpokin, tultasyöksevät lohikäärmeet mukaanlukien.

Täytyy heti sanoa, että edellä oleva takakansiteksti - Ankh-Morporkin nimen kirjoitusvirheineen kaikkineen - oli suorastaan eksoottinen näin nykypäivänä luettuna. Oma Pratchett-lukuhistoriani ulottuu ala-asteen lopulle, ja ensimmäisen kerran Vartijat hoi! on tullut luettua silloin. Olen sen tainnut jossain vaiheessa lukea uudelleen, ja mielestäni tämä oli kaikkiaan kolmas lukukerta. Tällä kertaa erona oli se, että kyse oli itse omistamastani kappaleesta, jonka olin pitkän harkinnan jälkeen hankkinut, ovathan nämä Pratchettin suomenkieliset painokset erityisesti 2000-luvun kieppeiltä melko suolaisen hintaisia käytettyjen kirjojen markkinoilla.

Mutta takakansitekstistä siis piti sanomani, että sen tapa kuvailla teoksen tapahtumia tuntuu aivan uudelle lukijalle osoitetulta, niin kuin järkeen käykin, koska kyse on ensimmäisestä osasta kaikkiaan yhdeksään osaan ulottuvasta alasarjasta laajemmassa Kiekkomaailma-sarjassa. Tämä on yksi niistä, joita voisi suositella aloitusosiksi, jos Kiekkomaailma kiinnostaa, mutta yli neljänkymmenen osan laajuus kauhistuttaa. 

Alasarjoista tämä vartioston seikkailuja kuvaava on yksi suosikeistani, ja se olikin yksi keskeinen syy oman kappaleen hankkimiselle. Aivan koko alasarjaa en omista, mutta olen miettinyt niiden ei-niin-suosikkeina mieleen jääneiden alasarjan osien lukemista uudelleen - en aivan enää luota 14-vuotiaan itseni makumieltymyksiin, mitä tulee kirjallisuuteen.

Kun nyt mainitsin 14-vuotiaan itseni, niin jatketaanpa hieman sillä polulla: minulla on paljon lämpimiä muistoja Kiekkomaailma-sarjan teoksista, joiden suomennoksia vielä ilmestyi tasaiseen tahtiin kun olin tuossa iässä. Tein jopa paikalliskirjastolle toivomuksia niiden hankkimisesta ja uusimpia usein halusi jo vähän aloittaa siellä kirjastossa ennen kotiin lähtöä. Muistan pidätelleeni nauruntyrskähdyksiä siellä hiljaisten hyllyjen välissä lukunurkassa.

Eniten Kiekkomaailman uusintaluvuissa onkin huolestuttanut huumori. Eihän ole lainkaan itsestään selvää, että samat asiat naurattaisivat enää aikuisiällä, ja olenkin jo luopunut useammasta nuoruudessa koskettaneesta teoksesta juuri siitä syystä, että niiden lumovoima oli nykysilmiini väljähtäneen oloista. Onneksi - tälläkään kertaa - ei Pratchettin lumovoima ollut karissut.

On silti sanottava, että tekstiä tuli luettua eri tavalla kuin aiemmin. Fantasiakirjallisuuden ja satujen trooppeja satirisoivat käänteet tuntuivat edelleen hauskoilta ja osuvilta, ihmisluonnon kuvaus kärjistyksistään huolimatta tunnistettavalta. Nyt ne tuntuivat paikoin hieman osoittelevilta, kun nuorena ne tuntuivat suorastaan nerokkailta, mutta missään vaiheessa en kyllä turhautunut tai ärsyyntynyt tekstiin vieläkään. Pratchettin tuotannolle leimallista filosofista puolta on tässä teoksessa ohuempi kerros kuin muissa muistissa olevissa Kiekkomaailma-teoksissa, mutta sehän ei menoa sinänsä haittaa.

Teksti oli kuitenkin nopealukuista, vauhdikasta, rakenteeltaan tehokasta ja viihdyttävää. Olin ajatellut, että Vartijat hoi! sopisi nopeaksi ja helpoksi välilukemiseksi, ja arvioni osui aivan nappiin. Kolmesataasivuinen teos tuli luettua hyvinkin alle viikossa. Olen edelleen sitä mieltä, että teoksella on paikkansa omassa hyllyssäni, omistan kuitenkin vartiostoon liittyviä Kiekkomaailma-teoksia useampia kuin mitään muuta alasarjaa, joten seikkailun alunkin on hyvä olla kokoelmassa.

Hahmoista sanottakoon, että vaikka takakansitekstissä kuvailtu reipas Porkkana on ehdottomasti teoksen ja alasarjan tärkeitä hahmoja, minusta vartiosto-sarjan oikea päähenkilö on aina ollut vartioston kapteeni Samuel "Sam" Vimes, jonka näkökulma on tässäkin teoksessa oikeastaan Porkkanaa enemmän edustettuna. Tässä ensimmäisessä osassa hän on vielä jonkin verran luonnosmainen hahmo, mutta alasarjan myötä hänestä muodostuu yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani koko Kiekkomaailma-universumissa.

Kuvaillaan nyt vielä hieman sitäkin, että mitä edellä mainitsemani fantasiatrooppien satirisointi sitten tarkoittaa. Kannessa komeileva lohikäärme kertookin asiasta jotain, mutta ei läheskään kaikkea. Teoksen alkukielinen nimi Guards! Guards! kertoo näkökulmasta vielä enemmän: teos asettaa keskiöön ne fantasiaseikkailuihin pakollisena sisältyvät paikalle ryntäävät vartijat, joille usein käy huonosti. Vartijan rooli ei sankaritarinassa usein ole kiitollinen, ja jäsenmäärältään pieneksi kutistunut kaupunginvartiosto tietää sen itsekin.

Sankareihin epäilevästi suhtautuvat vartijat alkavat vapautua kyynisyydestään uuden, innokkaan vartiostolaisen, Porkkanan, vaikutuksesta. Vauhtia tulee sen verran lisää, että vartioston omakin oikeudentunto alkaa heräillä. Tuloksena on yhdenlainen fantasiamaailmaan sijoittuva dekkarisarja, jossa ratkotaan luovalla otteella moninaisia fantasiamaailman rikoksia - kuten kaupungin tuhoamista tulta syöksemällä - ja laitetaan vastuuseen ne, jotka ovat näistä tekosista vastuussa. Ja kyllä se taas riemastuttikin.

Nyt kun joulu lähestyy, pitää katsella ehtisinkö lukemaan tänä vuonna vielä toisenkin oman hyllyn Pratchettin. Jouluteemainen Hogfather (suomennettu nimellä Valkoparta Karjupukki) on ollut yksi kaikkien aikojen suosikkejani, ja senkin olen aiemmin lukenut 2-3 kertaa, muistaakseni kahdesti suomeksi ja kerran englanniksi. Omistuksessani on juuri tuo englanninkielinen painos, koska näitä tämän aikakauden suomennoksia on välillä vaikea löytää ja hinnat ovat toisinaan korkeita.

Tavoitteenani on ylipäätään kaventaa sitä osaa kirjahyllyssäni, jotka omistan mutta joista en ole vielä blogannut, ja se usein vaatii uudelleenluvun. Siitä seuraa, että Pratchettia on luvassa blogiin lisää, omistan niitä kuitenkin useita ja tarkoitus on ehkäpä vielä hankkia jokunen kappale lisääkin. Täytyy sujautella niitä aina sopiviin kohtiin lukuaikataulussani.

Kiekkomaailma-sarja | Vartiosto-sarja

Guards! Guards! / Vartijat hoi! 

Men at Arms / Vartiosto valmiina palvelukseen 

Feet of Clay / Savijaloilla 

Jingo / Pojat urhokkaat 

The Fifth Elephant / Maanalainen elefantti 

Night Watch / Yövartiosto

Thud! / Muks!

Snuff / Niistäjä

---

Terry Pratchett 1989/1999: Vartijat hoi!

Suom. Marja Sinkkonen

Karisto. Hämeenlinna.

334s.

Kansi: Josh Kirby