Terry Pratchett: Vartiosto valmiina palvelukseen

Korpraali Porkkana on saanut ylennyksen kaupunginvartioston alokkaiden johtajaksi. Kelpo korpraalilla on myös toinen haaste, ja paljon vaativampi. Ikivanha dokumentti näet paljastaa, että järjestäytyneen rikollisuuden demokraattisesti hallitsema Ankh Morpork on itse asiassa kuningaskunta. Ja että kuninkaan nimi saattaa olla Porkkana!

Niin käynnistyy huikea seikkailu, jossa universumien kohtalo - tai ainakin Kiekkomaailman - lepää tämän kaksimetrisen kääpiön harteilla. Myös puhuva koira Gaspode on mukana kuvioissa, ja maagista miekkaakin tarvitaan...

Blogini on käynyt viime aikoina melko Pratchett-voittoiseksi, kun kolusin kirjahyllyäni bloggaamattomien kirjojen osalta ja löysin melkein kymmenen Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaan kuuluvaa teosta. Niitä on tämän jälkeen jonossa vielä kuusi (ei tosin ole ajatuksena lukea niitä kaikkia yhteen putkeen). Olen alkanut myös pohtia, että niiden lisäksi olisi ehkä aika myös vihdoin lukea se ainoa suomennettu Kiekkomaailma-sarjan kirja, jota en ole vielä lukenut: sarjan 35. osa Täyttä höyryä.

Tuon viimeisen teoksen lukemattomuuteen syy on se, että sarjan aivan loppupää ei ole ollut minusta samalla tavalla mukavaa luettavaa kuin aiemmat osat. Toisaalta myös monen aiemman osan lukemisesta on niin kauan, että on alkanut kiinnostaa, lukisiko niitä "tylsempiä" osia eri tavoin aikuisen silmin - monet osat varsinkin sarjan alkupuolelta olen nimittäin sen ainoan kerran lukenut ikävuosien 12 ja 15 välillä. Esimerkiksi tämän Vartiosto-alasarjan - johon Vartiosto valmiina palvelukseen kuuluu - osat Savijaloilla ja Maanalainen elefantti kiinnostaisivat, sillä niiden lukemisesta on jo aikaa enkä omista niitä.

Oli miten oli, Vartiosto valmiina palvelukseen on tekstin varsinaisena aiheena. Se on Vartiosto-alasarjan toinen osa ja suoraa jatkoa Vartijat hoi! -teokselle, josta hiljattain bloggasin. Teos on kelvannut omaan hyllyyn pokkariversiona, koska se ei ole tehnyt niin suurta vaikutusta kuin edeltäjänsä tai jotkin sarjan seuraavat osat. Aluksi en ihan hahmottanut miksi, koska se jatkaa varsin samanlaiseen tyyliin kuin edellinen osakin, ja esittelee myös keskeisiä uusia hahmoja, jotka tulevat olemaan osa vartioston klassikkohahmojen galleriaa.

Tärkeimpiä uusia hahmoja ovat Angua, vartioston yksi vähemmistörekryistä - eikä siksi että hän on nainen, vaan koska hän on ihmissusi. Myös peikkokonstaapeli Detritus on tärkeä osa vartioston ydintä. (Pratchettilla peikot eivät muutu kiveksi, vaan ovat jo valmiiksi kiveä.) Noin ylipäätään uudet vartioston jäsenet ja vartioston laajeneminen ovat teoksen keskeisiä anteja tälle alasarjalle. Aitoja poliisivoimien koostamisfilosofioita mukaillen Ankh-Morporkin vartiostoon halutaan edustus erilaisia kaupungissa eläviä vähemmistöjä, joka fantasiakontekstissa tarkoittaa ihmissusi-, peikko- ja kääpiökonstaapeleja.

Ylipäätään - toisin kuin takakansitekstistä voisi luulla - teoksen yksi vahvimpia teemoja on monikulttuurisen yhteiskunnan kuvaaminen ja rasismin rooli. Rasismin teema pysyy vartiosto-alasarjan keskeisenä kestoaiheena, jota tutkitaan eri teoksissa eri näkökulmista. Voimakkaimmillaan teema on teoksessa Pojat urhokkaat, jossa käsitellään kiihkoisänmaallisuutta sekä propagandaa ja sotaa.

Takakannessa koko kirjan sisällöltä näyttävä kuninkaallisjuoni lähinnä pieni hauska sivujuonne, joka ei oikein edes vie tapahtumia eteenpäin. Eipä sillä, tälläkään kertaa takakansitekstissä ei ole onnistuttu kirjoittamaan tapahtumapaikan eli Ankh-Morporkin kaupunkia oikein, eli väliviivalla. Luulen, että takakansitekstin kirjoittajalla on ollut joko tosi kiire tai hän on lukenut vain ensimmäiset parikymmentä sivua.

Tai no. Vaikka teoksen varsinainen pääjuoni koskee murhamysteeriä, jota dekkarimaisesti selvitellään välillä johtolankojen ja välillä takaa-ajojen avulla, yksi teemoista käsittelee myös sitä, millainen yhteiskunta on tavoittelemisen arvoinen. Porkkanalla on siinä tärkeä rooli, mutta kuninkuuteen se ei niinkään liity.

Tavallaan tunnen silti hieman sympatiaa takakansitekstin kirjoittajaa kohtaan. On sanottava, että tämä ei ole niitä Pratchettin teoksia, joissa teema olisi kovin selkeä tai kaikenkattava. Tässä on vähän kaikkea, ja juonikin vähän leviää sinne sun tänne, ainakin oma lukukokemukseni tuntui siltä. On murhamysteeriä, yhteiskunnallista analyysia, rakkausjuonta, kulkukoirien varjoyhteiskunta ja murha-aseen eli "pysyn" (oudosta metalliputkesta ja ilotulitteista väsätty härpäke) omituista hypnoottista voimaa käyttäjäänsä.

Vaikka sinänsä kaikki näistä ovat ihan hyviä ideoita ja Pratchettin tapaan hauskasti ja menevästi yhteen liitettyjä, sellainen tietty virtaviivaisuus puuttuu, joka parhaissa Kiekkomaailma-teoksissa on. Minusta tuntuu, että tulen nopeasti unohtamaan, että mistä Vartiosto valmiina palvelukseen varsinaisesti kertoo, kun taas esimerkiksi alasarjan myöhempi osa Pojat urhokkaat iskosti teemansa ihan kertaheitolla erittäin syvälle. Voisin kertoa siitä vaikka heti tiivistelmän, vaikka edellisestä lukukerrasta on viisi vuotta. Tästä en ehkä puolen vuoden päästä osaisi antaa tiivistelmää.

Minusta oli ihan hauska lukea taas vartioston alkuvaiheita, kun myöhemmät käänteet ovat paljon vahvemmin mielessä. Täytynee jossain vaiheessa etsiä alasarjan kolmas osa Savijaloilla kirjastosta, kun omat lukusuunnitelmat sen mahdollistavat. Se voisi hyvin olla joku näppärä välipala jossain vaiheessa. Minulla on kuitenkin vuodelle 2025 paljon lukusuunnitelmia, jopa enemmän kuin realistisesti on mahdollista toteuttaa. Tärkeää kuitenkin lienee lukuinto, jota on nyt muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen taas enemmän.

Kiekkomaailma-sarja | Vartiosto-sarja 

Guards! Guards! / Vartijat hoi! 

Men at Arms / Vartiosto valmiina palvelukseen 

Feet of Clay / Savijaloilla 

Jingo / Pojat urhokkaat 

The Fifth Elephant / Maanalainen elefantti 

Night Watch / Yövartiosto 

Thud! / Muks!

Snuff / Niistäjä

---

Terry Pratchett 1993/2008: Vartiosto valmiina palvelukseen

Suom. Mika Kivimäki

Karisto. Hämeenlinna.

328s.

Kansi: Josh Kirby