J. L. Runeberg: Hanna | Joulu-ilta | Nadeschda

Riemuinen lähestyi Juhannuksen ilta jo. Kirkkaan'

Aurinko lännessä loisti ja loi valoaan iki-vanhaan

Pappilahan, joka läsn' oli lammin lahtea tyyntä.

Olen jotenkin onnistunut välttämään J. L. Runebergin tuotannon lukuhistoriassani lähes kokonaan. Sille on jokunen syykin (joihin liittyy, että osaan edelleen siteerata yhden Runebergin runon ensimmäisen säkeistön alkukielellä), mutta ei mitään erityisen hyviä. Koottakoon asia näin: on aina löytynyt jotakin paljon mielenkiintoisempaa luettavaa, esimerkiksi Fredrika Runebergin teokset, joita olin lukenut jo aikoinaan ennen tämän blogin aloittamista.

Sysäyksenä J. L. Runebergin teoksiin tarttumiseen toimi myös naiskirjailija, eli hiljattain lukemani Minna Canthin Hanna vuodelta 1886. Se kommentoi tätä Runebergin Hannaa, joka oli ilmestynyt neljäkymmentä vuotta aikaisemmin, joten totesin, että täytyyhän alkuteoskin siinä tapauksessa nähdä. Totta tosiaan: Canthin teoksen keskeinen hahmokaarti on sekä samannimisiä että samantyyppisillä rooleilla järjestettyjä. 

Juoni on tosin aivan erilainen. Siinä, missä Canth koettaa kuvata teini-ikäisen tytön elämää ja kasvua arkisten tapahtumien ja ajatusten kautta, Runebergin hahmot päähenkilöä myöten ajattelevat vain ja ainoastaan yleviä ajatuksia, ja melodramaattinen itku tirahtaa vähintään yhdellä hahmolla per kohtaus. Koska Canthin teoksen julkaisuaikana Runebergin Hanna oli jo kymmeniä vuosia vanha klassikko, kontrasti oli suuri. Ja poruahan Canthin teos aikanaan saikin aikaan, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Vanha uskollinen Suomen kirjallisuuden luentomonisteeni valaisee Runebergin Hannaa kuvaamalla sitä idyllieepokseksi ensirakkaudesta pappilaidyllissä. Laajemmin Runebergin tuotannon vaikutusta kansallishenkiseen suuntaan säätyläisten keskuudessa nostetaan muistiinpanoissani esiin, ja ilmeisesti kirjoittajana hän oli varsin varovainen, politiikkaa ja kannanottoja välttävä.

Se on kyllä ihan uskottavaa teosten pohjalta. Ja kun sanon teosten, tarkoita kolmea kirjaa, jotka tämä painos sisältää: Hannan lisäksi runoelmat Joulu-ilta ja Nadeschda. Ne ovat suorastaan fantastisia, ja nopeasti lukiessa nousi mieleen, kuinka juuri nämä 1800-luvun eeppiset runoelmat toimivat nykyisen fantasiakirjallisuuden esi-isinä. Erityisesti tunne tuli Nadeschdan kohdalla. 

Joulu-ilta oli kolmikon yllättäjä. Nimen perusteella odotin jonkinlaista idyllistä porvariskodin joulua hartaine tunnelmineen, mutta vielä mitä. Joulua kyllä vietetään kartanossa ja perheen kesken, köyhiäkin muistaen, mutta riitelyn ja oudon orientalistisen runouden merkeissä. On sanottava, että tätä runelmaa luki jopa tahattoman koomisena kun sitä lueskeli väsähtäneenä juuri ennen nukkumaan menoa. Osana reaktioon oli ehkä myös sen orientalismin kiusaannuttavuus.

Luentomoniste antaa "Julqvällenille" vain määreen eeppinen runoelma, ja mainitsee vanhan suomalaissoturin biedermeierin vastakohtana. Teoksessa siis vanha veteraani kutsutaan kolkosta metsämökistään joulua viettämään majurin kartanoon, ja taustalla tunnelmaa kiristää käynnissä oleva Turkin sota, jossa ovat rintamalla sekä veteraanin että majurin poika.

Kolmantena runoista oli Nadeschda, josta pidin ehkä eniten - johtuneeko sitten latomistavasta joka oli huomattavasti vähemmän sekava kuin kahdessa edellisessä, joissa aina säkeen viimeinen tavu jäi seuraavalle riville yksin. Runoelman kuvaus venäläisestä yhteiskunnasta 1700-luvulla on lienee lähinnä satuileva, tarinassa keskiössä ovat köyhä hyveellinen tyttö ja hänestä kilpailevat ruhtinasveljekset. Paha ruhtinatar-äiti saa lopuksi palkkansa ja Nadeschda palkinnon. Ihan herttaista epiikkaa mutta ei nyt ollut kokemuksena mitään elämää suurempaa.

Oikeastaan teosta itseään kiinnostavampi on luentomonisteen puoli. Vaikka Runeberg oli arvostettu runoilija, ei Nadeschda saanut yksimielisen hyväksyvää vastaanottoa. Aihevalinnan kautta se nähtiin liian epäisänmaallisena, ja monisteeseen olen kirjoittanut jopa "tulkittu nöyristelynä". Edellä kuvaamani juoni pohjautuu monisteen mukaan venäläiseen kansansatuun. Olen myös lisännyt huutomerkin kohtaan, jossa Nadeschdaa kuvataan yksilön intohimoisen rakkauden ja yhteiskunnan järjestyksen vastakkain asettamisena. Tiedä sitten, oliko tämäkin yleisön mielestä vääränlaista tunnetta sen tavallisesti niin voimakkaana tihkuvan isänmaallisen paatoksen ja toveruuden ylistyksen jälkeen, joilla ainakin Hanna ja Joulu-ilta oli kyllästetty.

Tässä vaiheessa voi olla sopiva hetki tunnustaa, että kun ensi kerran tähän teokseen tartuin, ei jostain syystä ollut sytyttänyt, että Runeberg on tosiaan runoilija - kansallisrunoilijaksikin kerta tituleerattu - ja nämä kaikki teokset ovat totta vieköön runoja. Runoeepoksia kyllä, joissa kerrotaan vahvasti tarinaa ja jossa on kohtauksia ja juoni, mutta runoja yhtä kaikki. En oikein tiedä miksi ihmeessä odotin romaania, kaiketi koska Canthinkin kommentoiva teos oli ollut romaanimuotoinen. Olisihan tämän hoksannut, jos olisi edes sekunniksi pysähtynyt miettimään ennen kirjan avaamista.

Kävi myös niin, että luettavakseni sattui jonkinlainen hassu yhteisnide, ehkäpä jopa niin että tässä on jossain vaiheessa sidottu useita teoksia yhteen, vaikea sanoa. Julkaisuvuosi on nimittäin jokaisella eri, eivätkä ne ole edes aikajärjestyksessä. Suomentajakin on Nadeschdassa eri kuin kahdessa muussa. Keskimmäisessä teoksessa on lisäksi kustantajan kirjamainokset mukana samalta painovuodelta kuin mihin sen runoelman alussa viitataan. Ihan jännittävä kokemus, kun luulin vielä ensimmäiset sivut avattuani ryhtyneeni lukemaan pelkkää Hannaa.

Mitäs sitä sanoisi näin loppuun. Ihan sivistävä kokemus noin yleisesti ottaen, mutta ei saanut minua innostumaan lukemaan lisää Runebergia - ainakaan J. L. Runebergia. Mutta kovin kaukana ei ole enää runebergintorttukausi, se lienee jatkossa edelleen kaikista läheisin kytkökseni Runebergiin. (Ja se runonpätkä, joka pompsahtaa mieleen aina yllättävästi.) Katsotaan, jos joskus vielä kirjoittaisin blogiin Fredrika Runebergin teoksista.

---

J. L. Runeberg 1836/1880: Hanna - Kolmi-lauluinen runoelma

Suom. P. Cajander

G. L. Söderström. Porvoo.

81s.

J. L. Runeberg 1841/1881: Joulu-ilta - Kolmi-lauluinen runoelma

Suom. P. Cajander

G. L. Söderström. Porvoo.

70s.

J. L. Runeberg 1836/1879: Nadeschda. Yhdeksän laulua

Suom. K. Kiljander

G. L. Söderström. Porvoo.

102s.