Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet

Pariisissa asuva nuori senegalilaiskirjailija Diégane kuulee 80 vuotta aiemmin julkaistusta mystisestä romaanista. Epäinhimillisyyden labyrintti ja sen kirjoittaja T. C. Elimane katosivat aikoinaan jäljettömiin julkaisua seuraavan skandaalin myötä. Kirjailijan kohtalo ei jätä Diéganea rauhaan. Elimanen jalanjäljet kulkevat Senegalissa, Ranskassa ja Argentiinassa ja risteävät kolonialismin, maalimansotien ja juutalaisvainojen jättämien syvien railojen kanssa. Nykyajassa Diéganen etsintöjä johdattavat vahvat naiset, salaisuuksia varjeleva kirjailija Siga ja valovoimainen kuvajournalisti Aïda. Millainen totuus piilee Elimanen elämän labyrintin keskipisteessä?

Afrikka-lukuprojektini käynnistyi vihdoinkin. Olin valmistautunut siihen etsimällä listauksen kirjoista ja kirjailijoista joiden teoksia on saatavilla suomeksi, mutta vihdoin teoria siirtyi käytäntöön. Uskon projektin tästä hyvin käynnistyvän. Edellinen projektini joitain vuosia sitten oli lukea aasialaisten kirjailijoiden teoksia, ja - mielestäni varsin onnistuneesti - se johtikin noin kolmenkymmenen teoksen lukemiseen. Nytkin asetin siis tavoitteekseni tuon saman kolmenkymmenen teoksen lukumäärän.

Kävipä sitten niin, että projekti sai räjähtävän alun: heti ensimmäinen teos, eli tämä Miesten syvimmät salaisuudet, oli niin loistava ja kirjallisilta ulottuvuuksiltaan riemastuttava, että se sai jälleen kerran muistamaan, miksi kirjallisuus on taidemuodoista parhaita (ei sillä, voisin kuvitella, että tämä toimisi myös elokuvana hyvin). Tällaista iloa pelkästä tekstin rakenteesta, joka on samalla todella tehokas että huippuunsa viilattu, kokee oikeastaan aika harvoin. Edellisen on täytynyt olla jokin Nabokov. 

Olen useamman kerran tässäkin blogissa nurissut vaihtelevien tekstilajien trendikkäästä käytöstä, joka on varsinkin kotimaisessa kirjallisuudessa näkynyt jotenkin itsetarkoituksellisena tai kömpelönä "pakollisena" tekstilajien yhdistelynä. Niin on vain kuulunut tehdä, koska kaikki muutkin nykyaikaiset teokset tekevät niin. Monessa tapauksessa monien tekstilajien kollaasia on ollut kyllästyttävää ja vähän työlästä lukea, eivätkä ne ole välttämättä palvelleet kerrontaa ja teoksen kokonaisuutta juuri mitenkään, vaan pätkineet lukijan huomiota turhaan.

Miesten syvimmät salaisuudet on esimerkki siitä, miten asia kuuluisi hoitaa. Teos on täynnä eri tekstilajeja ja sisäkkäisten tarinoiden sisäkkäisiä tarinoita. Yksikään niistä ei silti tunnu turhalta, vaan keskeiseltä tavalta kertoa juuri tämä tarina. Olin innostunut ja vaikuttunut lukiessani upotettuja kirjeitä, arvosteluita, muisteloita ja muita katkelmia. Kaikki vei kohti yhtä päätepistettä.

Päätepiste onkin mainittu teoksen takakansitekstissä: salaperäisen kirjailijan, T. C. Elimanen mysteerin selvittäminen. Kuka hän on, ja mitkä tiet ovat johtaneet hänen teoksensa ilmestymiseen. Jokainen tuon vaikeasti käsiin saatavan teoksen lukenut saa siitä jonkinlaisen pakkomielteen. Teoksen aiheuttama skandaali on väljähtynyt jo kauan sitten, ja sen myötä painokset tuhottu. T. C. Elimanen elämänvaiheet osoittautuvat erittäin keskeisiksi kaikkien teoksen lukijoiden omissa elämissä.

Lähtöasetelma sai minut aluksi varautuneeksi, samoin aivan ensiluvut. Kirjallisuudesta kertova kirjallisuus on aina lähtökohtaisesti vähän epäilyttävää. Se on usein makeilevaa ja yleisöä niin halvasti kosiskelevaa, että kokee älykkyyttään loukatun; toisaalta taas se voi olla kuivaksi käyvää metajaarittelua, joka täytyy tehdä hyvin, jotta se uppoaa mielekkäästi muihin teemoihin, eikä tunnu irralliselta teoksen muista tapahtumista.

Miesten syvimmät salaisuudet ohittaa tämänkin sudenkuopan taitavasti. Teoksen teeman ytimessä on kirjoittamisen merkitys ja kirjoittajan lähtökohdat, joten niiden hapuilu juonessakin on mitä merkityksellisintä. Salaperäinen Epäinhimillisyyden labyrintti on nimeltään varsin oiva, sillä T. C. Elimanen mysteerin selvittämiseksi on kuljettava eräänlainen inhimillisyyden labyrintti lävitse teoksen aikana.

Pidin myös siitä, että teoksessa on hienoisia maagisia elementtejä. Yksi aivan kauhistuttava - ja loistava - kohtaus oli kuin David Lynchin tuotannosta. Teosta ei missään nimessä voi kutsua maagiseksi realismiksi, vaan pieni yliluonnollisuus on säästeliäästi käytetty sivumauste, joka kytkeytyy T. C. Elimanen juuriin Senegalin maaseudulla. Miesten syvimmät salaisuudet kuvaa arkitodellisuutta, mutta selvästi teoksen maailmassa kaikki ei ole ihmisen ymmärrettävissä.

Sanotaanpa sitten vielä sana naishahmoista. Takakansiteksti mainitsee heti kaksi, tosin minusta heidän merkityksensä teokselle eivät ole lainkaan rinnastettavissa. Toinen on suorastaan teoksen sydän, toinen mielestäni hieman ulkokehällä. Olin suorastaan yllättynyt siitä, kuinka suuren roolin naishahmot tarinassa lopulta saavat, koska odotin jostain syystä heidän jäävän paljon sivummalle ja miehen ja taiteen jäävän keskiöön. (Teoksen nimellä saattoi myös olla vaikutusta asiaan.) Se oli virheellinen ennakko-odotus, ja olin tyytyväinen, että olin ollut väärässä.

Näyttää siltä, että tässä on jälleen kirja, josta en vain yksinkertaisesti keksi mitään pahaa sanottavaa. Se on onnistunut valitsemaan useampia kirjallisuuden suosikki-inhokkielementtejäni ja tekemään niistä todella hyvän romaanin. Jälleen todiste siitä, että erilaiset keinot ja rakenteet ovat vain välineitä, ja tehokkaasti hyödynnettynä voivat olla osana hienoja taideteoksia.

Aloin jo teoksen puolenvälin ylitettyäni vakaasti harkita, pitäisikö se hankkia omaan hyllyyn. Odotan nykyään aika pitkään ennen kuin ostan kirjoja omaan hyllyyn, ihan testatakseni teoksen todellista mieleenpainuvuutta. Jos vielä puolen vuoden tai vuoden päästäkin ajattelen teosta ja sitä, että haluan lukea sen joskus uudelleen, on se silloin hankintapinossa.

Projekti lähti tosiaan hyvin liikkeelle, mutta rima on nyt aika korkealla. Listalla on onneksi klassikkokirjailijoita, joiden varaan voi laskea, jos haluaa pehmeän laskun - eihän jokainen teos voi olla tällainen loistokokemus. Afrikka-projektin ohella täytyy vielä lukea ja blogata oman kirjahyllyn bloggaamattomat - lukemattomiakin on muutama! - ja kotimainen vanhempi kirjallisuus kutittelee, joten ainakaan ei lopu lukeminen kesken tänä vuonna.

---

Mohammed Mbouga Sarr 2021/2022: Miesten syvimmät salaisuudet

Suom. Marja Luoma ja Sampsa Peltonen

Gummerus. Helsinki.

464s.

Kansi: Jussi Karjalainen