Jin Yong: Kotkasoturien taru III: Yue Fein perintö

Jin-ruhtinas Wanyan Honglie saapuu eteläiseen Kiinaan etsimään kenraali Yue Fein käsikirjaa, johon Song-armeijan salaisimmat taistelustrategiat on kirjattu. Guo Jing haluaa kostaa isänsä surman, mutta vielä tärkeämpää on varmistaa, ettei kirja päädy vihollisen käsiin.

Saavuttaakseen päämääränsä Guo Jing ja Huang Rong matkaavat niin keisarilliseen palatsiin kuin tarunhohtoiselle Rautakouravuorelle. Mutta vihollisen verkostot ulottuvat laajalle. Jopa Huang Rongin isä Rohtomestari Huang erehtyy uskomaan juonittelijoiden valheita eikä Kerjäläisseuran apuunkaan voi aina luottaa.

Jos on lukenut aiempia tekstejäni Kotkasotureiden tarusta, voi arvata, että menoa ja melskettä riittää tässäkin osassa. Kotkasotureiden seikkailujen kolmannen osan kannessa mittaa ottavat soturiprinsessa Huang Rong ja Jian, Kerjäläisseuran vanhin kaksintaistelussa, ja erilaisia taisteluitahan tämäkin osa tarinasta on pullollaan. Kaikenlaisia muitakin kommervenkkejä toki nähdään - en tiedä onko vain omaa kuvitelmaani, että niitä on alkuun verrattuna kasvavassa määrin.

Lukukokemuksen aikana ja varsinkin kolmannen osan alkupuolella alkoi tuntua, että tapahtuvat menevät jokseenkin pöhkömmäksi koko ajan. Ensimmäisen osan alun tragedioiden ja vakavuuden tilalle on tullut enenevässä määrin hailla ratsastusta, pillin kautta hengittämistä veden alta ja isojen kivilohkareiden pudottelua vastustajien päälle. Toki huumoria on seikkailuissa ollut aivan ensiosasta saakka, mutta tuntuu, että sen suhteellinen määrä on kasvanut.

Eihän se tietenkään mitään, koska teoksen on tarkoitus viihdyttää, ja viihteenä se toimiikin edelleen varsin hyvin. Vaikka sivuja on jälleen runsaat kuusisataa, on tekstin lukeminen nopeaa ja helppoa. Jatkotarinan tunnelma on edelleen voimakas: keskeisintä on se, että käänteitä ja toimintaa on jatkuvana virtana. Eräässäkin vaiheessa sankarit joutuvat keskittymään parannusharjoituksiin seitsemän päivän ajan, ja he yrittävät tehdä sen syrjäisessä pikkukylässä. Sinne kuitenkin pamahtaa suurin osa teoksessa esitellyistä hahmoista vuorotellen käymään seinän takana taisteluita, joihin sankarit eivät voi puuttua vaikka haluaisivat, ettei parannusprosessi kärsi.

Suomennoksen kolmannen osan nimeksi asetettu Yue Fein perintö on seuraava esine, jonka perässä vilistetään. Edellisessä osassa metsästetyn Yhdeksän yinin totuus -kirjan kohtalo ratkaistiin siinä, joten sekä pääkaarti että heidän antagonistinsa ryntäsivät seuraavaksi Kenraali Yue Fein perintö -nimisen ohjekokoelman perään. Tälläkin kerralla kyse on taisteluoppaasta, jonka on tarkoitus antaa lukijalleen erinomaisen mahtavia voimia. Kenraalin teoksessa tosin painopiste on enemmän strategioissa kuin yksittäisissä taisteluliikkeissä.

Edelleen kaiken taustalla pyörivät edellisistä osista tutut taustajuonet: pääsankari Guo Jingin ja hänen kanssaan seikkailevan Huang Rongin romanssijuoni, Guo Jingin aikeet kostaa vanhempiensa kuolema sekä pohjoisen Jin-valtion hyökkäys- ja valloitussuunnitelmat eteläiseen Kiinaan, jotka isänmaalliset päähenkilöt haluavat estää. Näistä eniten edistyi ensiksi mainittu, joskin vain lisäkäänteiden kautta, jotta jotain pohdittavaa jäisi myös loppuneljänneksen ajaksi.

Tarinan kallistumisen loppupuolelle saattoi kuitenkin huomata pienemmistä yksityiskohdista: esimerkiksi muutamat ensimmäisissä osissa keskeisesti esiintyneet antagonistit kohtasivat loppunsa ja Guo Jingin taistelutaidot ja -voimat alkavat olla suorastaan eeppisissä mittasuhteissa. Valtakunnan pelastaminen alkaa siis jo näyttää aivan mahdolliselta, ja siihen keskittynee sarjan viimeinen osa, Etelä ja pohjoinen.

Jatkotarinamallin vuoksi teosten rakenne on melko episodimainen, ja vain hahmot ja taustan suuret kaaret sitovat episodeja yhteen. Minulle tapahtumien rytmitys toi mieleen televisiosarjat - tarina itsessäänhän on ajalta ennen televisiosarjoja - joissa samat hahmot seikkailevat eri miljöissä ja taistelevat eri vastustajia vastaan pienemmissä, peräkkäisissä kokonaisuuksissa.

Kannatteleva voima ovatkin hahmot. Heitä on varsin runsaslukuinen määrä, mutta ei mitenkään mahdottomasti, ja lopun hahmohakemisto auttaa tarvittaessa. Tässä teoksessa, ja käsittääkseni myös genressä, juonen tarkoitus on lähinnä saada eri hahmot kohtaamaan toisensa taistelussa jostain syystä, joka on usein toisarvoinen. Taistelutapa on tärkeä osa hahmonrakennusta ja hahmot puolestaan ovat teoksen maailman kulmakivi.

Pakko näin loppuun myös mainita takakannessa oleva lainaus "Eeppisiä miekkataisteluita", jonka olisi ilmeisesti tarkoitus kuvata teosta. Se jäi suorastaan hämmentämään, koska nimenomaisesti tässä genressä aika vähän käytetään miekkoja - suurin osa taisteluista tapahtuu paljain käsin tai aivan muiden aseiden, kuten kannessakin käytettyjen keppien ja sauvojen - kanssa. Tämä seikkailun kolmas osa sisältää kyllä runsaasti taisteluita, mutta miekkoja tai mitään sinnepäinkään nähdään ehkä yhden käden sormilla laskettavat kerrat. Jos siis etsii juuri miekkataisteluita, tämä sarja saattaa olla pettymys.

No eipä sitten kuin kohti loppusuoraa ja etelän ja pohjoisen kohtaloiden ratkeamista. On sanottava, että sarja tekee tehokkaasti sen, mikä on sen keskiössä: viihdyttävyyden, hahmojen esittelyn ja syventämisen sekä eeppisen tunnelman rakentamisen. Jälleen kerran on todettava se, että vaikka nykypäivän kirjoitusoppaissa monikin tämän teoksen piirteistä saattaisi olla siellä "älä tee" -kategoriassa, kyllä vain kokonaisuus toimii kun kaikki palaset ovat kohdillaan.

Kotkasoturien taru -sarja:

Soturin oppivuodet

Yhdeksän yinin totuus

Yue Fein perintö

Etelä ja pohjoinen

---

Jin Yong 1959/2020: Kotkasoturien taru 3. osa: Yue Fein perintö

Moebius. Helsinki.

Suom. Riina Vuokko

630s.

Kansi: Jussi Kaakinen