Jyrki Kallio (toim.): Jadekasvot

Jadekasvot on kokoelma Kiinan vanhinta proosaa. Sen kertomukset ovat peräisin klassisesta proosa-antologiasta (Guwen guanzhi, 古文觀止), joka on jo yli kolmensadan vuoden ajan kuulunut kiinalaiseen yleissivistykseen. Jadekasvot vie lukijan yli kahden vuosituhannen taakse ja samalla kiinalaisten kaikkein pysyvimpien arvojen pariin. Tarinoiden iskevyys ja veijarimaisuus on taannut niiden säilymisen elävänä perinteenä kaikkien Kiinan murroskausien läpi. Tarinoita on pidetty moraalisesti esikuvallisina, ja ne ovat myös opettaneet väittelytaitoa. Kiellellisesti ne ovat vaikuttaneet modernin kiinalaisen lyhytproosan kehitykseen. Kokoelman kertomukset auttavat ymmärtämään muuttuvaa ja monipuolistuvaa Kiinaa. 

Tämä teos oli suorastaan ihastuttava löytö. Ajattelin vielä kirjastossa, että käteeni oli osunut jonkinlainen kokoelmateos hiljattain lukemani kiinalaisen klassikon 初刻拍案驚奇 (engl. Slapping the Table in Amazement) tarinoista koostetun valikoiman henkeen. Tavallaan osuin täysin oikeaan, mutta lopulliset teokset eivät näissä tapauksissa voisi olla kauempana toisistaan. 

Siinä, missä Kiinalaisia lemmentarinoita tarjosi lähes kontekstoimattoman, alkuteoksensakin mainitsematta jättävän kokoelman "kiinalaisia lemmentarinoita", Jadekasvot on ihastuttavan ja kunnioitettavan huolellisesti ja johdonmukaisesti koottu teos, joka runsaiden ja mielenkiintoisten viitteiden lisäksi sisältää mm. karttoja, lausuntaohjeita ja jopa alkutekstit. Olin niin iloisesti yllättynyt teoksen monipuolisuudesta, että tämä teos meni jo hankinta-harkintaan. 

Jadekasvoissa on nimittäin niin laajasti avattuna näihin tarinoihin liittyvää klassista kiinalaista kulttuuria, kieltä, filosofiaa, maantiedettä ja historiaa, että siinä väkisinkin tuntee päässeensä aidosti jyvälle siitä, mistä tässä oikein on kysymys. Se aasialaisten teosten yhteydessä usein kaivelemaan jäänyt "jotakin en nyt ymmärrä" ei vaivannut Jadekasvoja lukiessa, koska erinomainen toimitus- ja taustoitustyö vastasi lähes kaikkiin kysymyksiini. Ne vastaamatta jääneetkin johtuivat lähinnä omasta sivistymättömyydestäni. 

On aivan erikseen mainittava juuri alaviitteet. Vaikka en osaa klassista kiinaa (tai mitään kiinaa), käännösyksityiskohdat viehättivät ja kiinnostivat, ja vertailin mielelläni eri kommentaarien käännöksiä keskenään. Luin muutenkin jokaisen tarinan kaikki alaviitteet, ja vaikka niiden asiasisällöt eivät aina - virkeystasosta riippuen - kovin syvälle uponneet, lukisin ehdottomasti seuraavankin kerran tämän teoksen kaikki alaviitteet nuohoten ja ehkä käyttäen vielä karttaakin ahkerammin apuna. On hyvä merkki, kun heti ensimmäisen lukukerran jälkeen suunnittelee toista. 

Kerrankin olen samaa mieltä takakansitekstin kanssa, ja sen on selvästi kirjoittanut joku, joka on lukenut koko kirjan eikä vain 50 ensimmäistä sivua (takakansitekstien kanssa tuntuu joskus siltä, että tällainen on harvinaista). Olen ihan vakuuttunut, että häivähdys kiinalaisen valtakulttuurin ytimestä on tämän teoksen välityksellä tavoitettavissa myös sellaiselle, joka ei aiheesta valmiiksi mitään tiedä. Alaviitteet avaavat historiallista, uskonnollista, maantieteellistä ja filosofista ympäristöä, joissa ajattelu ja toimintatavat ovat kehittyneet.

Mutta itse teksteistä vielä hieman. Suurin osa on varsin lyhyitä ja tiiviisti ilmaistuja, eikä maalailua juuri harrasteta - kuuluu asiaan, kuten esipuhe valaisee. Tyylillisesti nämä klassiset tekstit on 1600-luvulla kokoelman koostaneiden oppineiden mukaan ihailtavia, laadukkaita ja tavoiteltavia. Teos onkin esipuheen mukaan klassista koululukemistoa. 

Se, että teos on koottu 1600-luvulla tietysti tarkoittaa, että itse kertomukset ovat sitäkin vanhempia; varhaisimmat ajoittuvat Kiinan kirjallisuushistorian alkuhämäriin, ja tämä suomennos painottuu juuri teksteihin alkaen ajalta 300 eaa. ja jatkuen 100 jaa. saakka. Toisin sanottuna tämä on aidostikin tuhatvuotista kirjallisuutta ja on vanhimpia lukemiani tekstejä. (Ilias vie kyllä voiton edelleen ollen kirjoitettu talteen arviolta siinä 700-600 eaa.) Joku Boccaccion Decameronekin kalpenee noin tuhannella vuodella.

Kertomukset sijoittuvat tyypillisesti hoviin tai johonkin sen tietämille, ja niissä seikkailevat kuninkaat, markiisit ja hovin virkamiehet. Keskeinen ydin on kuitenkin yksittäisissä tapahtumissa, joissa usein joku hahmoista joutuu valinnan tai päätöksen eteen, ja hän ratkaisee sen joko esimerkillisen hyvin tai varoitettavan huonosti. Usein asiaan liittyy myös taivuttelu ja väittely toisten hahmojen kanssa sekä avoin tai rivien välissä piilevä arvokeskustelu. 

Kaikki tämä tapahtuu miesvaltaisesti, kuten arvata saattaa. Erityisen kiinnostavan tästä teoksesta tekeekin tapa, jolla toimittaja ja suomentaja suhtautuu vaihtoehtoisiin tulkintoihin jäämättä loukkuun omien historia- ja arvokäsitystensä vangiksi. Esimerkiksi muinaisen Kiinan mahdollinen ja todennäköinen monikulttuurisuus ja -etnisyys oli asia, joka ei ole tullut minulle koskaan vastaan, mutta totta vie se on mielenkiintoinen näkökulma. Tiesin kyllä, että Kiinassa on ollut ja on edelleen monia kulttuureita, mutta näemmä suhde niihin on perua jo hyvin kaukaa. 

Tiivistettynä on selvää, että Jadekasvot oli ehdottoman mielekäs ja riemastuttava lukukokemus. Johdatuksena Kiinan klassiseen kirjallisuuteen en keksi parempaa aloituspaikkaa. On huikeaa, että tällainen teos on saatavilla suomeksi kaikkine suomalaiselle lukijalle räätälöityine kulttuuriselityksineen. Tämä lukukokemus varmasti tuo tulevaisuudessa lukemaani kiinalaiseen kirjallisuuteen oman sävynsä ja jonkinlaisen ymmärryksen tasonsa.

Guwen guanzhi:

Jadekasvot - valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta

Jadelähde - valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta

Jadepeili - valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta

---

Jyrki Kallio (toim.): Jadekasvot - valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta

Suom. Jyrki Kallio

Gaudeamus. Tampere.

286 s.

Kansi: Jukka Aalto