Jyrki Kallio (toim.): Jadelähde

Jadelähde on kokoelma Kiinan varhaisemman keisarikauden tunneituimpien ajattelijoiden kirjoituksia. Ne on valittu klassisesta proosa-antologiasta Guwen guanzhi (古文觀止), joka on jo yli kolmensadan vuoden ajan kuulunut kiinalaiseen yleissivistykseen. 

Jadelähde kertoo hallitsijoiden huolista ja viljelijöiden vaikeuksista, vääräoppisuuden vastustamisesta ja viinin vapauttavasta voimasta, koti-ikävästä ja erakkoelämästä, heiveröisistä kaakeista ja mulkosilmäisistä krokotiileistä, lohikäärmeistä ja jumalista. Kokoelman kirjoitukset auttavat ymmärtämään Kiinan historian käänteitä ja kungfutselaista etiikkaa sekä johdattavat lukija itämaisen aatemaailman juurille. 

Jadelähde on itsenäinen jatko-osa teokselle Jadekasvot - Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta. 

Luin viime syksynä loistavan teoksen. Jadekasvot oli valikoima Kiinan muinaisajan kirjoituksia, joiden asiantunteva kommentaari perehdytti aiheeseen kaltaiseni maallikonkin. Sain sen jälkeen selville, että hetkinen, Kallion toimittamia Guwen guanzhi -käännöksiä onkin olemassa peräti kolmen teoksen verran. Koska jo edellisen osan kohdalla arvelin piteleväni käsissäni kirjahyllyyn hankittavaa teosta, menin, repäisin ja hankin kaikki kolme hyllyyni. 

Valitsin Jadelähteen luettavakseni kiinnostuneena jatkamaan siitä, mihin Jadekasvojen kanssa jäätiin. Enkä pettynyt: edessäni oli jälleen tiivis paketti tekstejä valaisevine kommentaareineen, karttoineen, kuvituksineen ja - totta kai - alkuteksteineen. Niitä en edelleenkään osaa lukea, mutta minua jotenkin ilahduttaa suunnattomasti, että ne on sisällytetty mukaan teokseen. Kuten edellisen osankin kanssa, nytkin nuohosin kaikki viitteet tekstejä lukiessani.

Nykyään lännessä törmää yhä useammin kiinalaiseen kulttuuriin. Valtavirtaa se ei vielä ole eikä samalla tavalla tunnettua kuin vaikkapa japanilainen tai korealainen (pop)kulttuuri, mutta tulossa on sekin. Varovaiset ja vaatimattomat tutustumiseni kiinalaiseen kulttuuriin ovat kuitenkin tuottaneet tulosta: yhdessä Jadelähteen teksteistä seikkailivat jo muualta tutut Kolmen kuningaskunnan (historialliset) henkilöt Zhuge Liang, Liu Bei ja Cao Cao.

Tuttuihin nimiin törmääminen tuotti ehkäpä turhankin voimakkaan riemun tunteen - ovathan mainitut henkilöt sen verran kuuluisia, että mitään erityisen oppinutta ei näiden nimien tunnistamisessa ole. Mutta verrattuna Jadekasvoihin (ja suureen osaan Jadelähdettä), jossa eteen vyöryi valtava määrä uusia ja vaikeita nimiä, oli omanlaisensa onnistumisen elämys tietää jostakin kerrotusta asiasta vielä lisääkin.

Ylipäätään lukukokemuksena Jadelähde oli selvästi vetävämpi kuin Jadekasvot, joka sekin oli kovin kiehtova. Muinaisajan kirjoituksien kahlaamisessa meni kuitenkin selvästi pidempi aika kuin näissä keskiajan kertomuksissa, vaikka teos oli vain muutamia kymmeniä sivuja lyhyempi. En tiedä, johtuuko se siitä, että Jadekasvot oli ensikosketukseni klassiseen kiinalaiseen kirjallisuuteen ja siksi se tuntui palkitsevuudeltaan työläältä kokemukselta, vai onko tekstilaadussa tosiaan niin paljon eroa, että Jadelähde tuli haukattua muutamassa viikossa.

Epäilen, että totuus sisältää hieman molempia. Jadekasvoissa muinaisajan tekstit ovat hyvin tiukkaa tavaraa, kun taas Jadelähteen keskiaikaisissa (siis Kiinan keskiaikaisissa, 206 eaa.- 970 jaa.) oli maalailevaakin otetta. Monet Jadelähteen kertomuksista jäivätkin vahvemmin mieleeni tunnelmansa tai koskettavan sisältönsä vuoksi. Teos tuntui loppuvan ihan liian aikaisin.

Olinkin siis suorastaan ryntäämässä kolmannen osan, Jadepeilin, kimppuun, mutta yhtäkkiä sivusta kiilasi ihan toinen teos eteen. Ehkä hyvä niin, sillä vaarana olisi toki ollut, että kaksi teosta yhtä mittaa olisi silti muodostunut turhan raskaaksi kokonaisuudeksi. Haluan Jadepeilin olevan yhtä innostunut lukukokemus kuin Jadelähteen.

Ainakin tässä vaiheessa, Jadepeiliä vielä lukematta, voin suositella sellaiselle, joka ei piittaa kronologiasta yhtä paljon kuin upottavuudesta, Jadelähteen lukemista ensiksi. Se on varmasti monelle muullekin helpommin lähestyttävämpi kuin vanhimpia tekstejä sisältävä Jadekasvot. Katsotaan, muuttuuko suositus Jadepeilin jälkeen. Joka tapauksessa kirjakolmikkoa on ollut suorastaan nappihankinta. 

Guwen guanzhi:

Jadekasvot - valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta

Jadelähde - valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta

Jadepeili - valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta

---

Jyrki Kallio (toim.) 2019: Jadelähde - Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta

Gaudeamus. Tampere.

238s.

Kansi: Jukka Aalto