J. R. R. Tolkien: Kirjeitä Joulupukilta

Kokoelma hurmaavia ja humoristisia kirjeitä, joita J. R. R. Tolkien kirjoitti ja kuvitti lapsilleen Joulupukkina. 

Tolkien laati ensimmäiset kirjeensä 1920, kun perheen esikoinen John oli kolmevuotias. Pukin kirjeet saapuivat jouluisin yli 20 vuoden ajan myös Michaelin, Christopherin ja Priscillan lapsuuteen Ne löytyivät aamuisin talosta lumisina ja Pohjoisnapa-leimoin varustettuina.

Kirjeitä joulupukilta on ainutlaatuinen yksityinen perheaarre ja mielikuvitusleikki, johon kirjan kautta pääsevät osallistumaan muttkin. Krijailijaprofessorin miniän Baillie Tolkienin toimittama krijekokoelma ilmestyi alun perin postuumisti Englannissa 1976. Nyt teos julkaistaan ensimmäistä kertaa suomeksi, ulkoasultaan uudistettuna laitoksena, joka on huomattavasti aiempaa laajempi sisältäen runsaasti ennen näkemättömiä kirjeitä ja kuvia.

Kirjeitä Joulupukille on aika varmasti koko kirjahyllyni jouluisin kirja. Jouluteeman lisäksi siinä on kaikki idyllisen joulun tarpeet - lasten joulunvietto, sadut, Tolkienin ihastuttavat kuvitukset - ja lisäksi vielä aikuisten lukijoiden makuun hippunen aikuisen ymmärtämää tasoa, eli toisen maailmansodan konteksti, joka luo taustalle tragediaa ja samastumispintaa oman suvun kokemusten kautta ja samalla tekee kirjasta vakavamman ja "syvällisemmän".

Minusta tuntuukin, että tämä teos on lähinnä entisten lasten kirja, eli ensisijaisesti aikuisille suunnattu teos. Jo se, että teoksessa on kansipaperi, toisin kuin useimmissa lastenkirjoissa, ja että sen suunnittelu on selvästi tarkoitettu miellyttämään aikuista silmää enemmän kuin lasten silmää, kertoo, että ostajan todennäköisesti ajatellaan olevan Tolkienin (satu)tuotannosta pitävä varttuneempi lukija, joka ostaa hyvällä maulla kirjahyllyynsä tällaisia premium-painoksia.

Oli miten oli, varmasti sekä aikuis- että lapsilukija voi Joulupukin kirjeistä ilahtua. Ne ovat hyvin samanhenkistä satu-Tolkienia kuin mistä olen kirjoittanut muutaman kerran aiemminkin, mutta tällä kertaa paljon pienemmässä mittakaavassa. Teos on samalla tutulla lämpöisellä huumorilla kuorrutettu ja alkuperäisten kirjeiden taittaminen mukaan kirjaan tuo hyvin esiin tämän kokonaisuuden materiaalisenkin ulottuvuuden.

Taitto on itse asiassa myös mielestäni yksi lisäargumentti sille, että tämä oikeastaan on aikuisten kirja. Kirjeiden elementtejä on taitettu sivuille kauniisti ja hyvällä maulla, osin myös hyvin dokumentaariseen tapaan, luottaen siihen, että lukija arvostaa alkuperäisiä kirjesivuja esineenä. Voisin kuvitella, että jos mielessä olisi ollut ensisijaisesti lapsiyleisö, olisi ehkäpä korostettu hauskoja kuva-aiheita vielä voimakkaammin ja jätetty esimerkiksi alkuperäiset englanninkieliset kirjesivut vähemmälle.

Minulla on ollut Kirjeitä Joulupukilta omistuksessani jo vuosikausia, mutta en ole kirjoittanut siitä blogiini näiden viiden vuoden aikana kertaakaan. Se johtuu siitä, että olin lukenut sen juuri edellisenä jouluna, kun aloittelin blogin kirjoittamista kesällä. Silloin oli jo kulunut liikaa aikaa siihen, että olisin voinut kirjoittaa tekstin, mutta kuitenkin liian vähän aikaa, että kirjaa olisi viitsinyt lukea heti uudelleen. Näin viiden vuoden päästä alkoi olla sopiva hetki paluulle.

Teos on erittäin nopealukuinen, ja sellaisena se oli mukava yhden joulunalusillan lukuhetki. (Ääneen luettuna varmasti useammankin.) Kuvituksien tutkiminen vei ainakin kolmasosan lukuajasta, sillä olen erittäin viehättynyt Tolkienin kuvitustyylistä. Jos tällä teoksella ei pääse aikamatkalle lapsuuden satumaiseen jouluun - oman tai jonkun muun - niin ei sitten millään.

---

J. R. R. Tolkien 1920-1943/2004: Kirjeitä Joulupukilta
Suom. Kersti Juva, runojen suomennokset Alice Martin
WSOY. Helsinki.
110s.

Kuvitukset: J. R. R. Tolkien