Sinikka Nopola: Kyä tässä jotain häikkää o

Hämäläistrilogian kolmas itsenäinen osa, draamallinen romaani käännekohdasta Eilan ja Rampen elämässä: Likka on lopulta löytänyt sulhasehdokkaan, Pirkan, joka hurmaa oitis Eilan.

Pirkka pukeutuu viksusti, syö sushia ja juo pressoa. "Se kattoo mua niin syvälle silmiin, se keskittyy ihmiseen", Eila sanoo Rampelle. Likka ilmoittaa ystävättärilleen, ettei lähde enää edes lenkille. "Koska mää seurustelen."

Eila ja Rampe joutuvat Pirkkaan tutustuessaan ottamaan kantaa oman "ydinminäänsä", onnellisuuteen ja koko maailmankaikkeuteen sekä käymään Helsingissä. Mutta mitä Rampelle tapahtuu, kun perheen naiväki pyörii Pirkan ympärillä? Kenen on viimeinen sana: kyä tässä jotain häikkää o?

Minulla ei ole ollut sattumoisin tilaisuutta tai kiinnostusta etsiä käsiini "hämäläistrilogian" toista osaa, jota en siis - muistaakseni - ole ikinä lukenut, eikä se ollut myöskään läsnä samassa hyllyssä, josta nappasin ensimmäisen ja kolmannen osan luettavikseni. Niinpä se jää nyt kokonaan välistä, ja tämä välimuodon puute antaa ihan kiinnostavankin näkökulman sarjan etenemiseen.

Toisen osan aikana nimittäin jotakin on muuttunut ja paljon. Alkuperäisen hämäläiskirjan tutkivan ja tarkkailevan muodon tilalla on hengettömäksi sujuvalinjaistettu, valmiiksi markkinoitu ja sisällöiltään yksinkertaistettu ja normitettu paketti, joka työlääntyneesti lappaa lukijoiden odottaviin suihin juuri sitä mitä he haluavat, ei vähempää eikä enempää. Ensimmäisen osan herkkyys on lähes täysin kadonnut.

 

Onhan Kya tässä jotain häikkää o siis hauska. Hauska sillä tavalla, kuin sketsiohjelmat ovat. Vitsit ovat ennalta-arvattavia, eikä niissä juuri esiinny sitä hienovaraista monisävyisyyttä kuin alkuperäisessä kokoelmassa. Hahmot on tiivistetty muutaman perusominaisuuden ympärille; siinä se.

 

Tekstistäkin ehkä huomaa, että lukukokemukseni oli yhdenlainen pettymys. Ehkä suurin syy on huumorin sävyn muuttuminen. Ei tehrä tästä ny numeroo oli sekin paikoin varsin normittava, mutta toisaalta myös kyseenalaisti normittavuuden ironiallaan. Kyä tässä jotain häikkää o esittelee sen sijaan entisestään yksinkertaistetumpiin stereotypioihin nojaavan vastakkainasettelun, jossa se tuntuu hiihtelevän Mielensäpahoittajan latuja. Samalla huumori myös peilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa vahvistuvaa kahtiajaottelua. 

Eihän Kyä tässä jotain häikkää o ole niinkään poliittinen - tai ehkä onkin, omalla tavallaan - mutta tavallaan "muotiaiheeseen" tarttuminen vähentää ainakin omissa silmissäni sen luontevuutta. Alkuperäinen Ei tehrä tästä ny numeroo oli sympaattinen osaltaan myös siksi, että sen aihepiiri eli hämäläisyys oli jo muodista edellisen vuosisadan puolella mennyt konsepti, jota päivitettiin nykypäivään osuvasti. Yleiseen huumorin muotivirtaukseen mukaan hypähtäminen ei ansaitse ainakaan omissa silmissäni yhtä korkeita pisteitä.

Eipä kai teoksesta paljoa sen enempää sanottavaa olekaan. Se on juonellinen kertomus, joka on rytmitetty hyvin adaptoitavaan tapaan. Ei tehrä tästä ny numeroo -teoksen vaivattoman tuntuinen tekstuaalinen kokeilu on unohdettu yksiselitteisen draaman kaaren hyväksi. Varmasti ammattimaisen kirjoittamisen taidonnäyte tämäkin, mutta itseäni miellytti enemmän sen hämäläisversio, jossa kaikkea ei ollut niin alusta loppuun asti tuotteistetun ja mekaanisen tuntuista. Arkinen lämpökin tuntui tässä muodossa haalistuvan ja menettävän inhimillistä ydintään, kun se oli kirjoitettu auki kohdassa, jossa narratiivi niin vaati.

 

En usko, että tulevaisuudessakaan etsin käsiini Se on myähästä ny -teosta. Etäisesti aloin tätä tekstiä kirjoittaessa muistella, että olen sen ehkä silti joskus aikanaan ilmestymisensä aikoihin kirjastosta lainannut ja lukenut, mutta että se ei ole jättänyt sen vahvempaa muistijälkeä. Ellei se nyt suorastaan yöpöydälleni tupsahda, taidan pitäytyä vain muistelemaan lämmöllä Ei tehrä tästä ny numeroo -kokoelmaa ja unohtamaan Kyä tässä jotain häikkää o -version hämäläisseikkailuista.

---

Sinikka Nopola 2006: Kyä tässä jotain häikkää o

WSOY. Helsinki.

218s.

Kansi: Kirsikka Mänty / Markus Majaluoma