Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo

Hämäläisen koko elämänkaari terävän ja omaperäisen humoristin käsittelyssä. Hämäläinen leikkii, menee kouluun, opiskelee, ottaa työpaikan, menee naimisiin, kasvattaa lapsia, matkustaa, saunoo, mökkeilee. Tuli kohdalle onnenpotku tai kuolema, hämäläinen toteaa: "Ei tehrä tästä ny numeroo."

 

Olen lukenut tämän Nopolan sympaattisen teoksen ensimmäisen kerran varmastikin vuoden 2005 tienoilla, joten voi sanoa, että sen kanssa on pitkä historia. En kuitenkaan ole avannut sitä noin kymmeneen vuoteen - lähinnä siksi, että en sitä itse omista tai ole tullut hankkineeksi; toisaalta sen sisältö oli aika hyvin muistissa. Niinpä vasta näin kymmenen vuoden päästä yksityiskohdat olivat sen verran unohtuneet, että paluu tämän vekkulin teoksen pariin tuntui hyvältä idealta.

Sitä se olikin, vaikka uudelleenlukukokemus ei varsinaisesti ollut mikään kovin dramaattinen saati suurieleinen. Minulta meni pelkkä hujaus lukaista uudelleen läpi tutut tekstit, jotka kaikki muistuivat kyllä mieleen nopeasti. Rakenteeltaan ja sisällöltäänkin kevyt teos on oikein loistavaa luettavaa hetkeen, jossa ei ole kiinnostusta lukea mitään pitkää ja yhtäjaksoista tai jossa aika ei välttämättä riitä teoksen loppuun saattamiseen. 

 

Ei tehrä tästä ny numeroo on kokoelma lyhyitä tekstejä ja ajatelmia hämäläisestä perusluonteesta. En ole itse hämäläinen edes etäisemmiltä sukujuuriltani, mutta Suomen murteita on aina ollut mukava kuulla. Teoksen viisauksissa - ja ironisessa, lempeässä huumorissa - on myös jotakin ihan yleisesti perisuomalaisena pidettyä vaatimattomuuteen ja järkevyyteen pohjaavaa, joka on täysin tunnistettavissa myös ei-hämäläisille. Tämän teoksen esittelemässä hämäläisessä muunnoksessa on näitä piirteitä viety vielä äärimmilleen ja tietysti myös paketoitu hämäläiseen ilmaisuun kaikessa ytimekkyydessään.

Nyt kun päästiin myös mainintaan huumorista, on siitä mainittava hieman enemmänkin. Inhimillisyyksillä pehmeästi huvittava huumori on läsnä paitsi ilmaisun riemukkaalla tasolla, myös rivien välissä. Ironian sivumaku tuntuu siellä täällä, mutta aina ystävällisessä valossa kohteensa näyttäen. Teos tuntuu kertovan ihmisyyden loputtomasta rajallisuudesta ja samalla maanläheisesti tuo esiin myös onnen hetket sen suurempia selittelemättä.

Onnistunutta onkin teoksen sisältämien tekstien mitta. Ne kiteyttävät asiansa tiiviiseen ja sulavalinjaiseen muotoon, jota on mukava lukea. Tekstien muodot vaihtelevat, ja ainakin itse lukijana vaikutelman siitä, että kukin ajatus on kirjattu muodoltaan sellaisena, jollaisena se luonnollisesti kirjoittajalle on tullut - oli kyse listasta, dialogista tai lyhyestä proosasta. Minua tämä tekstin muotojen vaihtelu virkisti ja auttoi muistamaan, että teoksessa ei ole varsinaisesti keskeisiä henkilöitä, vaikka muutamat hahmot esiintyvät pariinkin otteeseen.

Kuten huumori, myös tragedia on teoksen teksteissä läsnä arkisessa ja lempeässä muodossa. Se antaa teokselle mukavasti syvyyttä, eikä se jää vain kokoelmaksi hassuja juttuja. Nyt kun tarkemmin ajattelen, muistuttaa tällainen tasapaino oikeastaan sittemmin ilmestynyttä Kyrön Mielensäpahoittajaa, joskin Ei tehrä tästä ny numeroo on huomattavasti vilpittömämmän ja vähemmän laskelmoidun oloinen. Ei tehrä tästä ny numeroo tuntuu huokuvan ainoastaan aitoa kiintymystä kuvattavaansa kohtaan.

Kuulun siihen sukupolveen, joka on lukenut lapsuudessaan suuren määrän Nopoloiden Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kirjoja. Muistan niistäkin samanlaisen suhteen huumoria ja toisaalta elämän surullisiakin puolia. Ei tehrä tästä ny numeroo jättää saman olon, jonka muistan lapsuudestani: lopputunnelmaksi teoksen päättyessä jää viihdyttynyt mieliala, jota maustaa pisara tai pari lempeyttä elämää ja ihmisyyttä kohtaan.

---

Sinikka Nopola 2003: Ei tehrä tästä ny numeroo

WSOY. Helsinki.

142s.

Kansi: Kirsikka Mänty / Markus Majaluoma