Terry Pratchett: Herraskaista väkeä

Kiekkomaailman ikimuistoinen noitakolmikko - Muori Säävirkku, Nanny Auvomieli ja Magrat Kynsilaukka - tekee railakkaan paluun! Ilma oikein väreilee hilpeää energiaa, kun noidat alkavat järjestellä asioita.  

On juhannusaatto, ja Lancren kuningaskunnassa valmistaudutaan kuninkaallisiin häihin. Noitien juhlailoa varjostaa kuitenkin huoli pikkuväestä. Kyseessä ei ole mikään harmiton hammaskeiju sukulaisineen, vaan katala ja viekas haltiakuningatar, joka haluaa ottaa Lancren haltuunsa. Ainoastaan noidat ovat perillä keijuväen aikeista ja ryhtyvät vastarintaan keskellä häähumua. 

Omistan aika monta Terry Pratchettin teosta, kaikki oikeastaan Kiekkomaailma-sarjaa. Olen jossakin vaiheessa hankkiutunut osasta eroon - niistä, jotka tuli ostettua sillä periaatteella, että haluan omistaa kaiken mahdollisen Pratchettin - mutta toisaalta sen jälkeen hankkinut niitä omia suosikkejani. Joten omistamiani Kiekkomaailma-kirjoja, ja ainakin kaksi tai kolmekin Pratchettin kirjaa omistan sekä suomeksi että englanniksi. Nämä Mika Kivimäen suomennoksethan ovat loistavia, joten luen myös niitä erittäin mielelläni. 

Herraskaisen väen kanssa pitää ehkä palata lukuhistoriassani kymmenisen vuotta taaksepäin, sillä silloin muistaakseni olen tämän kirjan viimeksi lukenut. En ole oikeastaan edes varma, olenko lukenut sen kerran vai kahdesti, mutta epäilen kahta. Kun nyt olen kuitenkin omistanut tämän pokkaripainoksen - muistaakseni - noin puolet tuosta ajasta, olikin korkea aika lukea se. Välipalana ja nopeana kevyenä tilkkeenä se tällä kertaa luettavaksi valikoituikin. 

Minähän siis aloitin Kiekkomaailma-sarjan lukemisen noin 12-vuotiaana, ja luin kirjat tietysti järjestyksessä. Tämä on vanhimmasta päästä, ja aivan Pratchettin tuotannon "kulta-ajan" kynnyksellä, mitä tulee omaan lukumakuuni. Suosikkiosani tässä kaikkiaan 35 osaa käsittävässä teossarjassa osuvat kaikki suunnilleen osien 13 ja 26 välille. Herraskaista väkeä on sarjan osa 14 ja aloittaa Kiekkomaailman noidista kertovan alasarjan (joka käsittää 6 osaa) loppupuolen, joka koostuu lähes ainoastaan suosikkiteoksistani. 

Mutta tämän varsin epäselvän ja numeroita vilisevän - varmasti tarpeettomankin - selvityksen jälkeen palaan itse lukukokemukseen. On varmasti käynyt jo selväksi, että tiesin tasan tarkkaan mitä tuleman pitää, ja kirja valikoitui luettavaksi aitoon Kiekkomaailman kaipuuseen. Näin onkin, sillä fantasiaa aikoinani paljon lukeneena fantasiagenren satiirinen rekonstruktio jaksaa huvittaa aina vain. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että en ollut aiempien lukukertojen aikana ollut siltikään ihan tarpeeksi sivistynyt fantasiagenren lukija.

Tässä teoksessa on osapuilleen 45 % enemmän järkeä ja se on noi 30 % huvittavampi, jos on lukenut lordi Dunsanyn klassikkoteoksen Haltiamaan kuninkaantytär. Aikoinani lukiessani tätä teosta, jonka keskeinen elementti ovat haltiat (se "herraskainen väki" itse otsikossa), luulin aivan tosissani tämän olevan kommentaaria tolkienilaisesta haltiakuvasta. Ei ihme, että tämä teos tuntui aikoinaan hieman turhan yksinkertaiselle pohjalle rakennetulta ("haltiat ovat tavallisesti hyviä, tässä ne ovat pahoja!"), mutta näin vain sivistymällä saa yhtäkkiä satiiriinkiin huomattavasti lisää sävyjä. 

Tämä teos nimittäin sisältää huomattavan määrän paralleeleja Dunsanyn teokseen ihan sitä itse haltiamaata myöten. Herraskaista väkeä sekoittaa Dunsanyn haltiamaan brittiläisen kansanperinteen petomaisten keijujen kanssa, ja lopputulos on mielenkiintoinen kahden diskurssin tutkielma - hahmojen käsitys haltioista on enemmän Dunsanya ja todellisuus taas lähempänä keijutarinoita. Olin aiemmin pitänyt tätä Kiekkomaailman osaa enemmän vain banaaninkuorihuumoriin perustuvana ja vähemmän filosofisena kuin muutamia muita osia, mutta väärässähän olin. Filosofinen aihe ei tosin ole yhtä vakava kuin muutamissa muissa, ellei satu olemaan fantasiaharrastaja. Sitten se voi olla hyvinkin vakava, ja ennen kaikkea tarpeellinen.

Kiekkomaailma-sarjan lukuisista ja mukavan orgaanisesti toistensa lomassa kiemurtelevista alajuonista ja "alasarjoista" Noidat-sarja lienee yksi suosikkejani Susan Sto-Helitin ja Vartioston kanssa. Esme Säävirkku ja Nanny Auvomieli ovat loistavalla dynamiikalla varustettu kaksikko, joka paikkaa ihanasti myös fantasiakirjallisuuden vajetta päähenkilöistä, jotka olisivat vanhempia naisia. Kuten muillekin Pratchettin hahmoille tuppaa käymään, nämä hahmot kehittyvät kirjasarjan aikana hyvinkin monisävyisiksi kaiken sen touhottamisen ja vauhdin keskellä.

Herraskaista väkeä ei osunut luettavaksi hyllynsiivousmerkeissä, vaan luin sen ihan muuten vain, kun sattui käteen osumaan. Niinpä se palaa saman tien hyllyyn ja odottaa siellä seuraavaa lukukertaa, joka ihan varmasti tulee ennen pitkää. Teoksen mielenkiintoisuus kohosi silmissäni tämän lukaisun perusteella, ja voisin kuvitella seuraavan lukukerran tulevan vähän nopeammin kuin aiemmin. 

Kiekkomaailma-sarja / Noidat-sarja

Johan riitti!

Noitasiskokset

Noitia maisemissa

Herraskaista väkeä

Naamiohuvit

Carpe jugulum

---

Terry Pratchett 1992/2009: Herraskaista väkeä
Suom. Mika Kivimäki
314s.
Kansi: Josh Kirby