Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta

Johannes Linnankoski tunnetaan erityisesti romaanistaan Laulu tulipunaisesta kukasta (1905), joka toi kirjailijalle kotimaista ja kansainvälistä menestystä, mutta herätti myös vihastusta. Kansanlaulun tapaan alkava teos hyödyntää niin uusromantiikan, symbolismin kuin dekadenssin kuvastoa Don Juan -hahmoineen, mutta sisältää myös tendenssirealismille tyypillisiä piirteitä.

Tein aikoinani terhakkana ensimmäisen vuoden kirjallisuudenopiskelijana lukulistan niistä monista monituisista klassikoista, jotka tulivat luennoilla vastaan niin kamalan tärkeinä ja oleellisina. Mukana oli vielä opiskelukavereidenkin kirjasuosituksia, sekä "ihan kivoja" että "huippuhyviä" ja lista venyi entisestään. Lista on edelleen olemassa, ja aina välillä siitä on saanut vetää yli jonkin teoksen. Välillä on myös tullut luettua listalla olevalta kirjailijalta joku muu teos ja todettua, että eiköhän tämä riitä. Lista on silti edelleen olemassa, ja lienee sanomattakin selvää, että myös Laulu tulipunaisesta kukasta on sillä listalla ollut kaikki nämä vuodet. Teoksen lukeminen olisi siirtynyt entisestään hamaan tulevaisuuteen, jos en olisi löytänyt tätä vuoden 1939 kaunista painosta kierrätyshyllystä joitain vuosia sitten. 

En toki silti ensimmäistä kertaa törmännyt Lauluun tulipunaisesta kukasta tuolla kirjallisuuden kurssilla. Lukiossa se oli yksi vaihtoehto lukiokurssille luettavaksi teokseksi, mutta se ei jotenkin kuulostanut kiinnostavalta, ja valitsin toisen teoksen. Nimi jäi kuitenkin mieleen ja se luonnehdinta, että tässä tällainen ukkeli kaatelee naisia oikein urakalla. (Luonnehdinta varmasti vaikutti siihen, että teini-minän mielestä kirja kuulosti armottoman tylsältä.)

Tuo lukioaikoina saatu käsitys kirjan sisällöstä ei toki mene täysin pieleen. Päähenkilö Olavi lähtee tukkilaiseksi ja kohtaa matkoillaan useita tyttöjä, joille toki jokaiselle vannoo ikuista rakkautta. Ymmärtääkseni Tulipunainen kukka on myös jonkinlainen eroottinen klassikko, vaikka julkaisuaika huomioon ottaen teoksessa ei tietenkään ole yhtään mitään eksplisiittistä. Teos jättää paljon lukijan arvailun varaan, ja vaikka suurin osa viittauksista on aika ilmeisiä, tuntui, että itsekään en aivan joka kohdassa hahmottanut, mihin nyt oikeastaan viitataan. Se on varmasti tarkoituskin: teos on tasan yhtä rohkea kuin lukijan mielikuvitus.

Tämän blogitekstin alussa lainaamassani Dorian kuvauksessa mainittu symbolismi, dekadenssi ja uusromantiikka ovat nähtävissä erityisesti miljöössä ja juonen klassisessa kaaressa sekä juuri siinä kuvastossa, josta kuvaustekstikin puhuu. Luonnosta ammentava ja vahvoja symboleja käyttävä, jonkinlaiseen esteettisempään todellisuuteen sijoittuva kertomus on juuri kertomus - mainituista realismin häivistä huolimatta aina pysytään jossakin eteerisemmässä kansanlaulujen maailmassa, ja tarinallisuutta ei pyritäkään häivyttämään, vaikkei sitä alun jälkeen enää toisaalta korostetakaan.

Kieli ei teoksessa ole mitenkään erityisen runollista, vaikka seassa onkin suoraa runoutta ja erittäin runollisia kielikuvia. Se ei kiinnitä itseensä huomiota kuin muutamilla kielikuvilla silloin tällöin, ja nostaa tarinan ja tunteet pääosaan. Teksti oli yllättävän nopealukuista näin yli satavuotiaaksi suomen kieleksi, ja tämä teos tuli (syysflunssan suosiollisella avustuksella) luettua lähes yhdessä päivässä. 

En nyt tällä lukemalla tullut Linnankoski-faniksi, vaikka tämä on jo toinen teos ja ensimmäinen proosateos, jonka häneltä olen lukenut. Jotenkin teos ei vain puhutellut millään henkilökohtaisella tasolla. Tulipunainen kukka on toki esteettisesti viimeistelty ja maalauksellisuudessaan viehättävä, mutta ansiot tuntuvat jäävän sinne viehkeän tasolle. Lisäksi pohjimmiltaan melko moralisoiva tarina jätti kaikin puolin kylmäksi, vaikka juuri se puoli on kansallisromantiikkaan hyvin sopivan miljöön lisäksi tainnut iskeä aikalaisyleisöön - tämähän on ollut ostetuimpia kotimaisia romaaneja aikoinaan. 

Nyt voin jälleen palata siihen iänikuiseen lukulistaani ja vetää sieltä ylitse yhden teoksen. Lukulistahan ei ole enää ollut käytössä vuosikausiin, sillä jotenkin lukemisen prioriteetit ovat muuttuneet sittemmin, enkä taida haluta lukea enää puoliakaan listan kirjoista. Olisi myös turha siirtää sinne kaikkia niitä sittemmin kertyneitä luettavia. Seuraava listalta ruksittava sattuu kuitenkin seuraamaan jo pian perässä, eli en piilota listaa vielä kovin syvälle laatikon pohjalle. 

---

Johannes Linnankoski 1905/1939: Laulu tulipunaisesta kukasta

WSOY. Helsinki

358s.

Kuvaus: Doria