Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä

Park So-nyo, 69-vuotias neljän lapsen äiti, katoaa Soulin metroasemalla. Perheenjäsenet ryhtyvät etsimään häntä. Samalla he joutuvat kysymään itseltään, kuinka hyvin he oikeastaan tunsivat äidin. Kätketyt salaisuudet paljastuvat yksi kerrallaan. 

Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Lasten muutto maalta kaupunkiin on mullistanut perheen elämän. Kirja on kansainvälinen bestseller ja ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.

Valitsin tämän teoksen luettavakseni, sillä mikäli haluaa lukea suomeksi korealaista kirjallisuutta, on suurin osa käännöksistä Shinin teoksia. Suomennettua korealaista kaunokirjallisuutta ei nimittäin kovin paljoa ole. Olin äimistynyt lukiessani yllä olevasta takakansitekstistä, että tämä vuonna 2015 suomennettu teos olisi ihka ensimmäinen korealaisen romaanin suomennos. En voinut uskoa, joten oli pakko tehdä vähän taustatyötä ja kyllä - ihan totta näyttäisi olevan. Jo on ollut pientä valikoima. Ruotsiksi käännettyjä kyllä olisi millä mitalla. 

No, itse teokseen. Kerronnasta on sanottava, että käytetyt kirjalliset keinot eivät ole suoranaisesti suosikkejani. Toisen persoonan kerrontaa käytetään yleisesti kirjallisuudessa sen verran harvoin, että siinä aina aluksi mieli vähän nyrjähtää, kun yrittää positioida hahmoa. En myöskään ole koskaan aivan hahmottanut, mitä sillä keinona tavoitellaan. Itse päädyn aina lukemaan toisen persoonan kertojaa vähän epätavallisena ensimmäisen persoonan kertojana, vaikka siinä jotenkin tuntuukin itse kerronta korostuvan ensimmäistä persoonaa enemmän.

Oli miten oli, tässä teoksessa toinen persoona toimii ihan sujuvasti, joten varsinaisesti minulla ei aiheesta ole mitään valitettavaa. Teoksen episodimaisesti rakentuva rakenne on perusteltu ja tuottaa kauniisti sen ristivalotuksen, jossa teoksen ydin pääsee loistamaan katkeransuloista valoaan. Teos on periaatteessa henkilökuva, joka vain hetkeksi ja silloinkin monia asioita kysymykseksi jättäen näyttää kuvattavan kohteensa hänen omasta sisäisyydestään käsin. Kaikki muu nähdään ulkoapäin, ja hahmojen tapaan lukija saa jäädä pohtimaan, saamatta koskaan tietää kaikkea.

Aivan erityisesti pidin tässä teoksessa korealaisen maaseutuelämän kuvauksesta. Mieleen tuli väkisinkin, että ilmiö oli kuvattu hyvin tunnistettavasti. En voinut olla vertailematta sitä Suomen maaltamuuton ilmiöihin, vaikka toki Koreassa ero lähtö- ja alkupisteen välillä on ollut vielä suurempi - Suomessa kun ei miljoonakaupunkeja ole, joihin sieltä maalta voitaisiin muuttaa. Maailmojen täysi vastakkaisuus vielä korostuu, kun omalta peltotilkulta siirrytään Soulin metroon.

Jostakin syystä aasialaisissa perhekuvauksissa päästään jotenkin perheyden ytimeen tavalla, johon länsimaissa ei oikein yletetä. Tässäkin teoksessa perheen dynamiikka on kauniisti kuvattu ja raastava. Samalla käsitellään ohimennen hienovaraisesti perinteisiä perheenjäsenten rooleja, joihin oikein kukaan kuvatussa perheessä ei ongelmitta solahda - äitiä lukuun ottamatta. Äiti unohtuu roolinsa taakse, eivätkä muut oikeastaan enää huomaa häntä.

Yleisesti ottaen pidin tästä teoksesta kyllä. Aiheen käsittely oli koskettavaa, aihe mielenkiintoinen ja arjen kuvaus kiehtovaa. Ihan suosikikseni tämä teos ei silti noussut, sillä siihen tarvittaisiin se, että teos jotenkin saa minut ajattelemaan eri tavalla. Tällainen tematiikka - ihminen roolin takana - on aika peruskauraa länsimaisessa kirjallisuudessa, ja siten teema itsessään ei tuonut uusia oivalluksia sulokkaasta käsittelystä huolimatta. 

Sivuhuomiona mietityttää taas tämä itä-aasialaisten nimien kirjoitusasu. Tässäkin teoksessa on tehty päätös kirjoittaa kirjailijan nimi muotoon "etunimi sukunimi" sekä kannessa että kansiliepeessä siitäkin huolimatta, että takakannessa ja itse teoksessa kaikki hahmot kyllä mainitaan korealaiseen tapaan muodossa "sukunimi etunimi". Voisin kuvitella, että tämä olisi hämäävää korealaista kulttuuria tuntemattomalle lukijalle, varsinkin näin ensimmäisessä käännetyssä romaanissa. Tekstissä tosin hahmojen nimiä näkyy suhteellisen vähän, nekin useimmiten pelkkinä etuniminä. Mutta kuitenkin.

Varmaan tässä käy nyt lopulta sitten niin, että jos Aasia-projektiani tulen jatkamaan muodossa tai toisessa, päädyn lukemaan lisää Shinin teoksia. Eikä siinä mitään. Olisi kuitenkin kiinnostavaa nähdä jonkinlainen laajempikin väläys korealaisesta kirjallisuudesta. Ehkäpä tulevina vuosina suunta onkin siihen suuntaan, nähtäväksi jää. 

---

Shin Kyung-sook 2008/2015: Pidä huolta äidistä
Suom. Taru Salminen
Into. Helsinki.
209s.
Kansi: Ninni Karisalo