Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

Valloittava piirros- ja tarinakirja suomalaisista tontuista 

Ennen muinoin, vanhoina hyvinä aikoina asusteli Suomen taloissa haltijoita, joita sanottiin tontuiksi. Eri rakennuksilla oli omat tonttunsa. Oli kotitonttu, saunatonttu, riihitonttu, tallitonttu, navettatonttu, myllytonttu. Hyvin kohdeltuina ne tuottivat taloon onnea, mutta jos niitä loukattiin, saattoivat seuraukset olla arvaamattomat. 

Tämä kirja on syntynyt tekijänsä monivuotisten tutkimusten lukosena. Kirja sisältää hauskoja ja jännittäviä tarinoita kaikista yleisimmistä tontuistamme, mutta myös harvinaisemmista, kuten pelimannitontusta. Kirjan piirrokset ovat ihastuttavasti vanhanaikaisia, sadunomaisia ja mielikuvitusta kiehtovia. 

Kuten tässä blogissa on ollut jo parin vuoden ajan perinteenä, kaivoin jälleen joulun kunniaksi esiin jonkin nostalgisen lapsuuden kirjan. Mauri Kunnaksen Suomalainen tonttukirja on tullut joskus saatua joululahjaksi, ja siten se liittyy mielessäni aina kiinteästi jouluun, vaikka varsinaisia joulutarinoita teoksessa on ainoastaan yksi. Tietysti tontut noin niinkuin yleisesti mielletään juuri jouluun liittyviksi olennoiksi, mutta tämä teos käsittelee nimenomaisesti suomalaisen kansanperinteen tonttuja, jotka ovat aika kaukana Joulupukin pikku apureista. 

Koska tonttuaiheinen kansanperinne liittyy agraariseen elämäntapaan, ovat teoksen tonttutarinat "vanhoihin aikoihin" eli varmaankin myöhäisimmillään 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvia. Tarkennuksia ei sen enempää anneta eikä teoksen lähteistä kerrota kuin takakansitekstin viittauksella "monivuotisiin tutkimuksiin". Itse tarinoissa ei viitata ajankohtaisiin tapahtumiin tai maantieteellisiin seikkoihin - lukuun ottamatta sanaa "suomalainen" - ja lukija voikin helposti halutessaan kuvitella vaikka kaikkien tarinoiden tapahtuvan rinnakkain. 

Itse tarinat kuvituksista puhumattakaan ovat hauskoja ja ilmeikkäitä sekä Kunnaksen tapaan täynnä yksityiskohtia. Muistan lapsuudessani tutkineeni suuria kuvituksia pitkiäkin aikoja nähäkseni kaikki pienetkin mielenkiintoiset esineet, hahmot ja muut meneillään olevat asiat. Luonteikkaat tontut tietysti saivat päähuomion, mutta muistan lapsuuden lukukerroilla kuvien olleen tekstiä tärkeämpi asia ja tekstin toimineen vain kuvaa elävöittävänä oheistekstinä. Tämä tietysti riippuu lukijasta eikä ole niinkään teoksen ominaisuus, mutta tällainenkin lukutapa on ihan mahdollinen.

Näin aikuislukijan silmin huomion kiinnitti tällä lukukerralla se, että monia agraariyhteiskunnan käsitteitä ja nimityksiä käytetään tekstissä varsin vähin selityksin. Luulen, että nykypäivänä edes kaikki aikuiset eivät osaisi selittää tai määritellä kaikkia tekstissä ikään kuin ohimennen mainittuja asioita. En toisaalta usko, että se on itsessään nostanut kynnystä kirjaan tarttumiseen. 

Olen osannut lukea kyllä jo ihan itse tämän teoksen saatuani, mutta en kyllä muista tätä kirjaa erityisen vaikeana sanastoltaan. Jotenkin sitä lapsena oli niin kamalan tottunut siihen, että jatkuvasti eteen tulee asioita, joita ei yksinkertaisesti ymmärrä, joten ne eivät suoranaisesti häirinneet. Luulen näin jälkikäteen myös, että julkaisuaika - vuosi 1979 - on vaikuttanut asiaan, sillä merkittävällä osalla suomalaisista, lapsillakin, oli edes jonkinlainen henkilökohtainen kosketus agraariseen elämäntapaan ja sen perinteisiin edes jonkin maalaisserkun kautta. Monet käsitteet olivat siis jo tuttuja. 

Kun nyt mainitsin julkaisuvuoden, on minun pakko ihmetellä erästä asiaa: vaikuttaa siltä, että vaikka olen saanut teoksen joululahjaksi vasta paljon myöhemmin, omistamani kappale taitaa olla ensimmäistä painosta. Siihen viittaa paitsi takakansiteksti, jossa vakuutellaan kirjailijan/kuvittajan kykyjä ja aktiivisesti myydään kirjaa myös se, että en löytänyt perinpohjaisten etsintöjen jälkeen tästä teoksesta mitään viittausta painokseen tai muuta vuosilukua kuin 1979. 

Ehkä asia sitten on niin. Vaikea uskoa, että enää moneen vuosikymmeneen Kunnaksen teosten on tarvinnut vakuuttaa takakansitekstissä lukijaa siitä, että tämä kannattaa lukea. Nykypäivänä jo pelkkä Kunnaksen nimi lienee riittävä mainos ja takakansitekstin tarkoituksena on kertoa, mistä herkusta nyt saadaan nautiskella. 

Kaikenlaisten joulurientojen- ja puuhien välissä Suomalainen tonttukirja on oikein mukava ja vuodenajan tunnelmaan istuva kokonaisuus. Lastenkirjallisuutena se on varmasti vielä laatutavaraa (paitsi sukupuoliroolit ovat aika, hm, kansanperinteiset) ja tänä vuonna onkin ilmeisesti julkaistu jokin juhlavuosiversiokin. Vuosikymmenten aikana joka toinen tai kolmas vuosi julkaistut uusintapainokset kertovat, että tonttuperinne kiinnostaa vielä nykyäänkin ja että lapset tutustutetaan mielellään kansanperinteeseen jo pienestä pitäen. 

---

Mauri Kunnas 1979(/????): Suomalainen tonttukirja
Otava. Helsinki.
48s.
Kuvitus: Mauri Kunnas