Bandi: Syytös

Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jon-ilin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa ja viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa.  

Syytös on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja yhä asuu maassa. Kirjailija (s. 1950) käyttää pseudonyymiä Bandi, Tulikärpänen. Etelä-Koreaan salakuljetettu käsikirjoitus ilmestyi vuonna 2014. 

Aivan ensimmäiseksi on tunnustettava, että vaikka pidinkin tästä teoksesta paljon, olin hyvin vastahankainen tämän tekstin kirjoittamiseen. Suurin syy siihen oli Pohjois-Korea, josta ikään kuin on olemassa jo valmiit skeemat ja puhetavat, miten aihetta kuuluu tai voi lähestyä. Enkä nyt tarkoita, että kaipaisin jotakin "positiivista" diskurssia, mitä tulee tuohon ilmeisen painajaismaiseen yhteiskuntaan, vaan jotenkin tympii se kauhistelun määrä, jota on valtaosa kaikesta aiheeseen liittyvästä. 

Pohjois-Korea on nimittäin sopiva kaikkien  tahojen suosikkikauhisteltavaksi: siinä ei voi olla mitään hyvää, se on kaukana ja samalla kaikkien tuntema. Pohjois-Korean kauhut ovat sitä paitsi sen verran irrallaan kauhistelijoiden jokapäiväisestä elämästä, että sitä voi katsoa ja tuomita analyyttisesti ja kirkkain katsein. Sen sijaan vaikkapa orjuutta hipova lapsityövoima kulutustuotteiden valmistuksessa onkin yhtäkkiä monisyinen ja vaikea asia, jolle ei oikeen paljoa voi, kun on tämä ja tuo ja se aspekti.

Takaisin Pohjois-Koreaan. Ehkä jotenkin ällistelyllä ja kauhistelulla herkuttelevan tuntuista on erityisesti se, että totalitaristisia - ja erityisesti totalitarismiin johtavia - mekanismeja ei silti tunneta tai tunnisteta, vaan luullaan, että tällaista ei toden totta voi tapahtua missään muualla ja että kaikkeen on syynä yksittäinen poliittinen aate, joka vain valtasi kaikkien päät ja - pim! - syntyi Pohjois-Korea. Toki vahva ja ehdollistava poliittinen aate on hyvä tapa luoda totalitarismi, mutta nykypäivänä on yhä helpompi ajatella, että se ei ole suinkaan ainoa. 

No, yritän kirjoittaa jotakin tästä itse teoksestakin, ennen kuin lähden täysin sivuraiteelle (kuten tapanani on). Luin äskettäin Naiyer Masudin hätkähdyttävän loistavan novellikokoelman Kamferin tuoksu, ja mietin mielessäni, että tällaisia otteessaan pitäviä, loistavia novellikokoelmia tulee harvoin vastaan. Mutta sitten luin Syytöksen, ja totta tosiaan: salama saattaa iskeä kahdesti samaan paikkaan, ja vielä aika lähekkäin. Syytös on yhtä tehokas ja tyylikäs kokoelma kuin Kamferin tuoksu, joskin eri syistä.

Siinä, missä Masudin teokset hurmasivat syvällä symboliikallaan ja voimakkaalla kuvastollaan, Syytös taas vetoaa tunnistettavalla ihmiskuvalla ja kylmäävän tarkkasilmäisellä yhteiskunnan ruumiinavauksella. Taidokas kerronta ja novellimuodon kaunis hallinta pätee molempiin teoksiin.  Näistä suosikkini - jos pitää valita - on kuitenkin Kamferin tuoksu, mutta Syytös tulee myös jäämään varmasti mieleen pitkäksi aikaa.

Bandin teoksessa päähenkilöt murtuvat ja yhtäkkiä paistavat räikeästi esiin muuten niin yhdenmukaisesta massasta, johon kaikki yrittävät epätoivoisesti sulautua. Bandi tarttuu novelleissaan hetkiin, jossa jotakin rikkoutuu joko ulkonaisesti, sisäisesti tai molemmilla tavoilla. Siksi Syytös ei, kuten arvata saattaa, ole mitään kevyttä lukemistoa. 

Kuitenkin minuun teos tarttui välittömästi ensi sivuilta saakka, ja piti vahvasti otteessaan. Syytös vakuutti erityisesti vahvalla psykologisella otteellaan, vaikka toki siinä on myös tendenssimäisiä piirteitä. Hahmot ovat välittömästi täysin inhimillisiä, moniulotteisia ja heitä ymmärtää hyvin intuitiivisella tasolla. Juuri se nosti teoksen keskiöön ihmisyyden ja sen, kuinka kuvatussa yhteiskunnassa ihmisyys ja täydellinen hallittavuus asetetaan vastakkain. Siinä törmäyksessä särkyy joko ihmisyys tai yhteiskunta.

Suosittelisinkin sellaisille lukijoille, jotka eivät halua vain tyytyä "kamala Pohjois-Korea" -äimistelyyn ja unohtaa sitten koko juttua, Jonathan Littellin hieman samaan aiheeseen liittyvää romaania Hyväntahtoiset. Se kuvaa vielä tarkemmin - ja toisaalta symbolisemmin - totalitarismia koossapitäviä voimia ja impulsseja. Dramatiikaltaan se on toki jo suorastaan teatraalinen verrattuna Bandiin, jossa totalitarismi uppoaa harmaaseen arkeen eleettömästi ja sisäistetysti. Hyväntahtoisissa vielä tehdään valintoja kohti ja poispäin.

Sekin on Pohjois-Koreasta sanottava, vähän näin jälkihuomiona, että en oikeastaan koskaan edes etsinyt Pohjois-Korea-aiheisia kirjoja tätä lukuprojektiani varten, sillä olin ihan varma, että maassa julkaistua kaunokirjallisuutta ei mistään saa. Se piti paikkansa. Kelpuutin tämän novellikokoelman silti osaksi projektia, sillä nämä novellit on kuitenkin kirjoitettu Pohjois-Koreassa ja koreaksi.

Jäin tämän teoksen jälkeen miettimään, pitäisikö tässä blogitekstissä vielä enemmän korostaa itse tapahtumien kauheutta ja suoranaista julmuutta. Mutta kuten alussa totesin, niin kyllähän sen jo kaikki tietävät, kauhistelu lienee tavoittanut aika lailla jokaisen. Ei sitä tarvitse enää sanoa, kunhan toteaa, että kyllä, tämäkin on monella tavalla hyvin järkyttävä teos. On jotenkin mahdotonta edes kuvitella elämää kuvatussa yhteiskunnassa. Syytös kuitenkin antaa pienen hetken ajan inhimillisen, riipaisevan näkymän tuohon maailmaan.

---

Bandi 1989-1995/2018: Syytös
Suom. Raisa Porrasmaa (ranskannoksesta)
S&S. Helsinki.
189s.
Kansi: Jussi Karjalainen