Hanna Marjut Marttila: Kertoi tulleensa petetyksi

Tipii, Ilari ja Roseanna - kolme patologista luuseria, rahatonta väliinputoajaa ja syrjäytynyttä surkimusta. Kaikkien harrastuksena on itsemurha - kunhan se vain joskus onnistuisi.  

Kun Tipiin tilillle ilmestyy odottamaton summa rahaa, alkaa tunnelma kehkeytyä. Yhtäkkiä tunnelma on hyvä. Itse asiassa se on kerrassaan mainio. Onhan?

Marttilan teos oli täysi musta hevonen lukulistallani. Kirja sujahti laukkuuni kulkiessani kierrätyskirjahyllyn ohitse tavallisella tarkistuskierroksellani. En ollut ihme kyllä koskaan edes kuullut Marttilasta, vaikka ilmeisesti hänen tuotantoonsa sisältyy Finlandia Junior -ehdokkaita ja hänelle on myönnetty myös Kaarina Helakisa -palkinto. (Ja tämä nimenomainen teos on puolestaan ollut Runeberg-palkintoehdokas!) Joka tapauksessa Kertoi tulleensa petetyksi vaikutti alkuasetelmansa perusteella miellyttävän epätavalliselta. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että kirja on tässä vaiheessa jo mukavasti asettunut kirjahyllyyni - jäädäkseen. 

Yleensä monet lyhyet, nopealukuiset teokset eivät vakuuta minua lukijana siksi, että kokonaisuus on jotenkin liian kunnianhimoisesti rakennettu. Tarkoitan tällä siis tapaa sijoittaa lyhyt teksti laajempaan maailmaan, jolloin lyhyen sivumäärän vuoksi laajempi maailma jää täysin kokematta lukijalta. Jälkimaku on usein vaillinainen. Kertoi tulleensa petetyksi onkin onnistunut tavalla, joka miellyttää omia lukuhermojani: maailma ja aihe on rajattu, eikä ulkopuolisuuden ja pinnallisen käsittelyn tunnetta synny. Teos käsittelee raskaita aiheita, mutta sävy, ilmavuus ja lyhyys keventävät kokonaisuutta. Uskaltaisin jopa luonnehtia teosta tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

En oikein osaa kuvailla, miksi huono-osaisuutta käsitteleviä teoksia on niin paljon tyydyttävämpää lukea kuin niitä, joissa keskiluokkainen hahmokaarti ja miljöö otetaan annettuna, itsestäänselvänä ja muuttumattomana. Ehkäpä taustalla on jonkinlainen ajatus siitä, että yksilön yhteiskuntaluokka ei ole aivan niin lopullinen asia, kuin jälkimmäistä laatua edustavat teokset haluavat uskotella. Harvemmin tulee eteen nykyaikaan sijoitettuja teoksia, joissa käsiteltäisiin huono-osaisuutta muutenkin kuin ohimennen ja epämääräisimpien hahmojen päälle liimattuina tarroina. Tai ehkä vain olen onnistunut valitsemaan lukemistoni todella huonosti. 

Toisaalta yhteiskunnallista väliinputoamista sivusi jo He eivät tiedä mitä tekevät esittäessään useita miellyttäviä poikkeamia keskiluokkaisuushysteriasta. Toivon mukaan se ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa harvinaisuus. Kertoi tulleensa petetyksi on kuitenkin ensimmäinen teos, jossa mielenterveysongelmia, työkyvyttömyyttä ja köyhyyttä olisi kuvattu näin silmästä silmään ja vieläpä tyylikkäästi, vellomatta ja kauhistelematta. 

Huomasin jo ensimmäisillä sivuilla pitäväni kirjoitustyylistä. Hyvin ilmaisuvoimaisena se onnistuu kertomaan paljon sanomalla vähän. Hahmot ovat kiinnostavia, joskin kiinnostavalla tavalla täysrealistisesta hieman liioittelun suuntaan vinksautettuja. Karrikoinnin määrä on juuri sopiva. Tipiin hahmo tosin rikkoo tätäkin luonnehdintaa olemalla rehdin överi. 

Itse kuitenkin luin Tipiin olevan vastaus yleiselle "mitäs olet köyhä/sairas/ongelmainen kun sinulla on tuollainen asenne" -ajatusmaailmalle: Tipii on hilpeä, yritteliäs, positiivinen ja reipas - jopa hieman maaninen - hahmo, mutta se ei estä häntä olemasta työkyvytön, ilmeisesti myös patologinen valehtelija ja hautomasta itsemurhaa. Teos ei saarnaa eikä osoittele, vaan ennen kaikkea Kertoi tulleensa petetyksi näyttää hahmonsa inhimillisessä valossa. Jo siinä lienee sanomaa näin alkajaisiksi, ottaen huomioon päivänpolitiikan.

Kertoi tulleensa petetyksi on taitavasti kirjoitettu ja tasapainotettu, nopealukuinen kokonaisuus, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta tekemättä vaikeista aiheista huolimatta yleissävystä liian raskasta. Lukisin mielelläni lisää tällaista kotimaista kirjallisuutta. Pitänee pistää muutenkin Marttilan muu tuotanto korvan taakse vastaisuuden varalle näin laadukkaan lukukokemuksen vakuuttamana.

---

Hanna Marjut Marttila 2002: Kertoi tulleensa petetyksi 

207s.

Otava. Helsinki.

Kansi: Anja Reponen