Edgar Lee Masters: Spoon River antologia

"Spoon River antologia on suurenmoinen teos, voimakas, teeskentelemätön, älykäs, paikoin hillittömän hauska, pirullinen mutta myös karhealla tavalla lämmin. Se on yksi vuosisatamme runouden perusteoksista." - Hannu Kankaanpää, Demari

Olin kesällä kirjoittanut jossakin blogijulkaisussani, että minulla on ollut pieni projektintyyppinen, jossa luen oman hyllyn kirjoja ja bloggaan niistä. Kirjaston kirjojen osalta sen sijaan näyttäisi olleen meneillään toisenlainen projekti, jossa luen uudelleen kauan sitten lukemiani teoksia, joista en ole vielä blogannut, tai - kuten tässä - kauan sitten kesken jääneitä.

Juttuhan on niin, että minun ei ollut koskaan tarkoitus jättää Spoon River antologiaa kesken, mutta siinä vaiheessa elämää oli kaikenlaista meneillään - ensin ylioppilaskirjoitukset ja sitten kirjallisuudenopiskelun aloittaminen toisella paikkakunnalla - joten kun laina-aika loppui ja uusiminen ei onnistunut tai uusimiskertoja ei ollut enää jäljellä, ajattelin että kyllähän sen myöhemmin voi sitten lukea loppuun. Tästä on vierähtänyt sittemmin reippaasti aikaa, ja Spoon River antologia on ollut lukulistallani kaikki nämä vuodet.

Tuonaikaisesta innostuksestani teokseen kertonee parhaiten se, että otin valokopioita joistakin teoksen sivuista ja liimasin ne leikekirjaan, jota tuohon aikaan pidin, koska ne tuntuivat niin koskettavilta. Tämä oli ihan poikkeuksellista, koska yleensä laitoin leikekirjaani vain musiikkiin ja peleihin liittyviä asioita. Eli ainakaan ei voi sanoa, että teos olisi jäänyt kesken jonkinlaisen kyllästymisen vuoksi.

Niinpä olin aina varma, että pitäisin Spoon River antologiasta silloinkin, kun joskus vihdoin lukisin sen kokonaan. Aavistukseni osuivat oikeaan. Spoon River antologia nykäisi tälläkin kertaa mukaansa yhtä joutuisasti kuin silloin aikanaan. Tai epäilenpä jopa - vielä joutuisammin, koska huomasin tällä kertaa paljon useamman runon puhuttelevan kuin vain niiden muutaman, jotka olin vielä teini-iän puolella kopioinut talteen. Kai se niin vain sitten on, että elämänkokemus aina eri tavalla syventää kirjallisuuden sisältöjä.

Suomentajan alkupuhe on varsin kiinnostava, erityisesti aikalaisvastaanoton avaamisen kannalta. Toisaalta runoja luettiin suurella innolla, mutta toisaalta paheksuttiin "alhaista" kuvaa, jonka teos Yhdysvaltojen kansalaisista antaa; teos ei nimittäin maalaile ihannekuvia, vaan on jopa yhteiskuntakriittinen. Se myös kuvasi laajemmin erilaisia ihmisiä kuin pelkkiä hurskaita, työteliäitä uudisraivaajia. Esipuheesta selviää myös, että vaikka suurin osa teoksesta on julkaistu jo 1915, tämä suomennettu painos on vuoden 1924 versio. Se sisältää siis muutamia tuohon jälkimmäiseen painokseen lisättyjä runoja, joita alkuteoksessa ei ollut.

Olen aina kokenut vaikeaksi kirjoittaa runoudesta. Siihen on proosaa paljon vaikeampi tarttua kirjallisuuden koulutuksenkin tukemana, ehkä siksi että en ole koskaan oikein noin yleisesti välittänyt runoista, paitsi jos ne ovat jollain lailla suorasanaisia. Epämääräiset ja fiilistelevät runot katoavat mielestäni minuuteissa, kun taas kokonaisiksi lauseiksi tai säkeiksi muotoillut kiehtovat kyllä. Spoon River antologia kuuluu arvattavasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Niinpä minunkaan ei tämän runoteoksen parissa ollut vaikea uppoutua runojen maailmaan tai saada niistä elämyksiä. Ihastelin Mastersin tapaa kirjoittaa laajasta kaartista erilaisia henkilöitä ja persoonia inhimillisesti ja tarkkanäköisesti. Erityisen kierteen näkökulmaan antaa lisäksi lähtöasetelma, eli että kaikki elämistään runoilevat hahmot ovat jo kuolleita. He katsovat elämäänsä kokonaisuutena alusta loppuun ja peilaavat sitä arvoihinsa tai kuolintapaansa.

Mietin paljon kyseistä näkökulman valintaa. Se ei toiminut pelkästään näppäränä tapana sisällyttää teokseen valtava määrä pienoiselämäkertoja, vaan myös oli oikeastaan teoksen teemojen tiivistymispiste. Se miten hahmot näkivät elämänsä ja sen tarkoituksen kuoleman jälkeen kertoi usein paitsi hahmojen omista arvostuksista myös yhteiskunnallisista, uskonnollisista ja poliittisista virtauksista paitsi Spoon Riverissä, myös kirjoitusajankohtana.

Kuten teoksen nimestäkin saattaa arvata, runot myös muodostavat kokonaisuuden. Hahmot ovat kaikki pienen Spoon River -kaupungin asukkaita, ja esiintyvät toistensa runoissa. Tietyt tapahtumat päästään näkemään kahden tai useammankin hahmon näkökulmasta. Lukija voi kuitenkin niiden avulla tehdä omia päätelmiään tapahtumista ja yhteisön reaktioiden kohtuullisuudesta. Varsinaista epäluotettavuutta runoissa ei kuitenkaan ole - lähtökohtana vaikuttaa olevan, että kuolleilla ei ole mitään syytä valehdella.

Huomasin, että tämä onkin toinen tänä vuonna lukemani pienoiselämäkertoja sisältävä teos: Petri Tammisen Elämiä tuli luettua aikaisemmin kesällä. Vaikka pidin Tammisenkin taitavasta proosasta ja kotimaiseen miljööseen sijoittuvien tapahtumien tunnistettavuudesta, Mastersin tuonpuoleisesta käsin tarinoivat hahmot puhuttelivat jotenkin vielä enemmän. Realismin ja tyylittelyn välille oli rakennettu juuri sopiva tasapaino.

Aloin suorastaan pohtia, että pitäisikö tämä teos olla omassa hyllyssä. Jääköön harkintaan - jos vielä parin vuoden päästä tuntuu siltä, pitää asialle ehkäpä tehdä jotain. Nyt kun kirjahyllyä on saanut karsittua (ja varaa varmaan vielä olisi) ei kovin hetken mielijohteesta halua täyttää sitä yli hallitun määrän uudelleen. Spoon River antologia on kuitenkin harkintalistan kärkipäässä.

---

Edgar Lee Masters 1924/1995: Spoon River antologia

Tammi. Helsinki.

Suom. Arvo Turtiainen

304s.