Hiraide Takashi: Kissavieras


Tokion laitamilla, pienessä talossa asuu kolmikymppinen kirjailijapariskunta. Eräänä päivänä heidän pihalleen tassuttelee kaunis pieni kissa ja saa heidät kohottamaan katseensa kirjoituspöydästä. Arki muuttuu kummasti uuden tuttavuuden myötä. Kissa tuo siihen eloa ja keventää tunnelmaa, kun pariskunta kertoo päivittäin eläimen edesottamuksista toisilleen. Kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa paljon. 

Syksy on vääjäämättä koittanut, ja olen ryhdistäytynyt Aasia-lukuprojektissani. Tarkoitus on siis lukea mahdollisimman paljon aasialaisia kirjailijoita, sillä sieltä suunnalta oli tullut luettua harmillisen vähän fiktiota. Kirjastosta osuikin ihan ensimmäisten joukossa eteen Kissavieras, joka myös soitti jotakin kelloa: tämä teos oli vuosi tai pari sitten sellainen, jota luettiin yhdessä sun toisessa kirjablogissa. En tosin ole lukenut niistä blogiteksteistä aikanaan kuin korkeintaan kaksi, ja haluankin kirjoittaa omat tunnelmani ilman tutustumista muiden lukukokemuksiin.

Se on tosin vielä sanottava ja ihmeteltävä kertaalleen, että jostain syystä korealaisten kirjailijoiden nimet menevät ihan kansiin saakka perinteisessä muodossaan "sukunimi etunimi", mutta samaa ei jostain syystä sovelleta japanilaisten nimien kohdalla - ei tässäkään tapauksessa. Käytäntö on paitsi hämäävä ja tarpeettoman oloinen, myös japanista käsin kritisoitu.

Asia on tietysti monimutkainen (mm. tieteellisten viitteiden yms. kannalta), mutta esimerkiksi tässä blogissani voisin tästedes alkaa toteuttamaan asianmukaista kirjoitustapaa kiinalaisissa, korealaisissa ja japanilaisissa kirjailijoiden nimissä huolimatta siitä, mihin järjestykseen kannessa nimet on laitettu. Syynä olkoon ihan vain se, että olen oman blogini tyranni ja itäaasialaiset nimet kuulostavat väkinäisiltä ja oudoilta länsimaiseen muotoon väännettyinä. 

Ja sitten itse teokseen. Jälleen olin eri mieltä takakansitekstin kanssa: tässä ei minusta painotu niinkään kertojan parisuhde eikä suuri käänne, jota niin kovasti pohjustetaan. Sen sijaan tarinan keskiössä on se pieni yhteisö, jonka muutosta seurataan, sekä tila, jossa se tapahtuu. Kissan kohtalokin tuntuu liittyvän olennaisesti taloon jopa vivahduksella myyttisyyttä.

Minusta on hyvin mielenkiintoista, että Kissavieraassa talo ja puutarha saavat vähintään yhtä paljon elleivät jopa enemmänkin huomiota kuin itse kissa. Sen liike tilassa ja talossa kuvailtiin aina huolellisesti, ja symbioosi tuntuu syvenevän nimenomaan kissan ja talon välillä - kertoja puolisoineen lähinnä osana taloa. Japanilainen estetiikka tulee esiin erityisesti hetkellisyyden vaalimisessa ja ihastelussa.

Toki takakannessa lupaillut kissan puuhatkin ovat merkittävässä roolissa. Tiiviimmillään tuntui, kuin olisi lukenut kuvailua kissavideosta, jossa samalla tavalla toistuu eläimen toimien ja tapojen pikkutarkka tallennus, kertaus ja muistelu. On myönnettävä, että en ole suoranaisesti kissaihminen, vaikka toki kissat ovat eläiminä vaikuttavia.

Chibi-kissa kissamaisine touhuineen ei siten juuri koskettanut tunnetasolla, mutta sen merkityksen pohtiminen oli kyllä mielenkiintoista. Sellainen olo jäi - kuten niin monesta  muustakin aasialaisesta romaanista - että jotain tässä en nyt sivistymättömänä länsilukijana tajua. Se ratkaiseva palapelin palanen, joka koostuisi kulttuurisesta viitekehyksestä, jää aina uupumaan. Mutta se ei toki estä kirjallisuudesta nauttimista.

Raisa Porrasmaan suomennos on sujuva ja kaunis. Ainoa mieleen tuleva kritiikki on vain yksi puuttuva possessiivisuffiksi, mutta se lienee ennemmin oikoluku- kuin käännösasia. Sen sijaan kehuttavaa on paljon: näin japania osaamattoman maallikon silmään suomennoksen sanavalinnat ovat luontevia ja lauserakenteet vaivattomia. Tällaista käännöskirjallisuus on parhaimmillaan. Kaikeksi onneksi eteeni sattui vielä Kissavierasta lukiessani Porrasmaan haastattelu, joka ei suoraan liittynyt tähän teokseen vaan Porrasmaan tulevaan tietokirjaan, mutta joka varmasti on iloksi ja hyödyksi kaikille vähänkin enemmän japanilaista kulttuuria kuluttaville. Kuuntelusuositus!

Luen aika harvoin blogeissa suosittuja teoksia, joten nyt tuntuu ihan hurjalta, että tästä teoksesta on blogattu niin paljon. Jos vain mielenkiintoa riittää, olisi nyt sitten ulottuvilla suuri valikoima muiden lukukokemuksia. Ehkä pitääkin jossain vaiheessa ottaa tutkimusretki Kissavieras-blogitekstien pariin. 

---

Hiraide Takashi 2001/2016: Kissavieras
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S. Helsinki.
152s.
Kansi: Satu Kontinen

Kommentit

  1. Liittyisikö runsas bloggaus tästä siihen, että uutuudet ylimalkaan saavat kirjablogeissa suuren huomion? Melkein näyttää kilpailulta se kuka ehtii ensin blogata. Ja sitten seuraavat houkuttuvat arviosta. Kuten on kai tarkoituskin positiivisilla arvioilla. Kirjablogeja ei ole edes montaa ollut kuin alle parikymmentä vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti siihenkin, mutta myös siihen, että ylipäätään mediassa huomiota saavat vain osa uutuuksista. Näitä samoja esillä olleita kirjoja luetaan sitten myös blogeissa. Ja varmasti kuvailemasti ketjureaktio toimii myös.

      Poista
    2. Pitääpä tämä kissakirja lukaista joskus, olen lukenut kissakirja Katukatti Bob, siitä pidin. Sanoit ettet ole kissaihminen, minä olen sitä mieltä että tämä kissa-/koiraihminen on myytti, voi toki jommasta kummasta pitää enemmän mutta ei ihminen oikeastaan ole automaattisesti kumpikaan. Paljon vaikuttaa mitä lemmikkinsä kanssa haluaa harrastaa ja minkälaisen lemmikkiyksilön saa kumppanikseen. Minäkään en 13 vuotta sitten ajatellut olevani "kissaihminen" mutta kun vaimoni otti vihreäsilmäisen koratin niin pian huomasin tykkääväni kissasta. Sitten otimme toisen kissan, abessiinialaisen kun sellaisen halusin. Uuno eli meidän kanssamme 8 vuotta ja se oli ihana kissa, erilainen luonne kuin Kaapo koratillamme. Nyt meillä on 2 korattia ja otimme uuden abyn, sekin on ihana ja vielä sosiaalisempi kuin edesmennyt Uuno. Abessiinialainen on ystävällinen ja ihmiseen kiintyvä kissa, todella ihana kissa, kokeile joskus. Jos olet käynyt kissaperheessä joskus, niin kissat käyttäytyvät varsin erilailla kun tulee joku vieras, perheen ja tuttujen kanssa ne käyttäytyvät hyvin eri lailla.

      Poista
    3. Kissakirjoista jos pitää, tämä kannattaa lukea.

      En minäkään usko, että kukaan on "automaattisesti" mitään. Itse olen vain ollut enemmän koirien seurassa ja pidän todella paljon vuorovaikutuksesta koirien kanssa. Haluan myös aktiivisesti tietää asioita koirista, niiden koulutuksesta ja hyvinvoinnista. Kissojen suhteen olen välinpitämättömämpi, vaikka ihan vekkuleita otuksia ovatkin. Ne eivät eläiminä herätä yhtä suuria tunteita kuin koirat. Mukavaa, että teillä on kivoja lemmikkejä.

      Poista

Lähetä kommentti

Viikon luetuimmat