Honoré de Balzac: Tuntematon mestariteos ja muita novelleja

Tuntemattomassa mestariteoksessa kuvattu matka luomisprosessin pimeään ytimeen on kiehtonut hypnoottisella voimallaan taiteilijoita. 

Kirjallisuudentutkijoiden ja semiootikkojen suosikkeja ovat Sarrasine ja Kultasilmäinen tyttö, jotka luotaavat seksuaalisuuden raja-alueita. Päähenkilöiden häilyvä sukupuoli-identiteetti, biseksuaalisuus ja androgyynisyys edustavat Balzacille samaa kipeää, kyltymätöntä äärettömyyden tavoittelua kuin taiteilijan luova ponnistus.  

Suomalaisella lukijakunnalla on nyt ensi kertaa tilaisuus tutustua kertomakirjallisuuden jättiläisen modernismia ennakoiviin avainnovelleihin. 

Jotta asia saadaan pois päiväjärjestyksestä, myönnän nyt aivan alkuun sen hieman kiusallisen tosiasian, että Barthesin S/Z - strukturalismin klassikko, jossa analysoidaan novellia Sarrasine - on minulla vielä lukematta. Olisin ehkä päässyt hieman syvemmälle Sarrasinen monikerroksiseen maailmaan noinkin jykevän taustavoiman avulla, mutta ilman on nyt pärjäiltävä. (Muutenkaan strukturalismi ei ole vahvinta aluettani.) Onneksi alussa on suomentaja Virpi Hämeen-Anttilan kiinnostava esipuhe, jossa tarkastellaan monipuolisesti kunkin novellin tematiikkaa. En ole siivoamassa Tuntematonta mestariteosta hyllystäni, vaan mieleni teki pitkästä aikaa lukea hieman Balzacia. Lukulistallani kummittelee Balzacilta myös Taikatalja, jota en ole koskaan saanut maaniteltua mukaani kirjastosta, mutta onneksi on ainakin tämä yksi teos käden ulottuvilla.

Yksi teoksen ehdottomista ansioista on, että Balzacin kieli on taianomaista. Se on runsasta ja yksityiskohtaista sortumatta puuduttavuuteen ja sen ilmaisuvoima on valtava. Balzacin klassikkoasemaa ei tarvitsisi jo tämän perusteella ihmetellä, mutta kun mukaan lisätään monikerroksinen, ristiriitaisuudesta ammentava tematiikka ja vaikuttava ihmistuntemus itseironiaa ja -kritiikkiä unohtamatta, on turha ihmetellä, miksi Balzacin teksti kiehtoo vuosisadasta toiseen. Muitakin Balzacin teoksia olisi kiinnostavaa lukea jo siksi, että tyylin kehittymistä voisi olla jännittävä seurata.

Suosikkini tämän kokoelman novelleista lienee Tuntematon mestariteos, ehkäpä sen hillitymmän ja vähemmän melodraamaan taipuvan sävyn vuoksi. Kyseessä on toki pikemminkin melodraama lajityyppinä kuin suoranainen melodraaman ihannointi. Tuntemattoman mestariteoksen keskiössä oleva taide ja luovuus ovat itselleni myös läheisimpiä teemoja, joten henkilökohtaista puhuttelevuutta oli eniten. Sarrasinessa ja Kultasilmäisessä tytössä on toki samansuuntaisia teemojen aineksia, mutta niissä pääpaino tuntuu aina asettuvan seksuaalisuuden, toiseuden ja näiden rajapinnassa syntyvien kysymysten äärelle. 

Vaikka nekin on esitetty kiehtovalla tavalla ja toisaalta erityisen kiinnostavasti historiallisen ajankohtansa kontekstissa, tuntui taiteen tavoittamattomuus vielä puhuttelevammalta aiheelta. Tosin, jos Kultasilmäisen tytön alkuosa, joka käy läpi kaikki pariisilaisen yhteiskunnan tasot, olisi nimettävissä omaksi novellikseen, se olisi ehdoton suosikkini. Balzacin ihmiskuvaus pääsee tuossa osuudessa täyteen loistoonsa ja on jopa hieman pelottavaa, kuinka monia ajattomia ilmiöitä siinä on kuvattu.

Huomioni kiinnitti takakansitekstin termi "avainnovelli". Ehkä selkeiten teoksen sisältämistä tarinoista Tuntematon mestariteos on jonkinlainen avainnovelli, mutta en oikein osaa nähdä Sarrasinessa tai Kultasilmäisessä tytössä avainnovellin piirteitä. Tai ehkä niissä avainnovellius on verhotumpaa; Hämeen-Anttilan analyysia mukaillen kaikissa kolmessa novellissa kun on erilaisista painotuksistaan huolimatta samankaltaisia teemoja ja aineksia. Kiinnostavaa sikäli, että juuri nämä kolme novellia on valittu tähän kokonaisuuteen, kun ne on alkujaan julkaistu eri yhteyksissä ja varsin erityylisten novellien seassa. Hämeen-Anttila viittaa myös näihin tulkintamahdollisuuksiin, mutta keskittyy näiden kolmen novellin suhteisiin.

Tämän pienen muistinvirkistyksen vuoksi Balzac näyttäytyy jälleen kiinnostavampana kirjailijana kuin muistinkaan. Taikatalja on edelleen lukulistallani, ja melkeinpä voisin lisätä sinne myös muutamia muita Balzacin teoksia, kuten Ukko Goriot, Kadonneet illuusiot tai Laakson lilja - muun muassa näitä sivuttiin Tuntemattoman mestariteoksen alkusanoissa. Kuten tällä novellikokoelmilla, myös Balzacin muulla tuotannolla tuntuu olevan paljon sanottavaa.

---

Honoré de Balzac 1831-1835/2002: Tuntematon mestariteos ja muita novelleja
Helsinki. Basam Books.
Suom. Virpi Hämeen-Anttila
216s.
Kansi: Anne-Louis Girodet de Roussy-Trioson (1767-1824): Le Sommeil d'Endymion (1791), yksityiskohta