Anu Holopainen: Ihon alaiset

JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään. 

Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste - blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia - on suositun nuortenkirjailijan uusi vahva näyttö. 

Myönnän suhtautuneeni hieman skeptisesti Ihon alaisiin tutustumiseen, kun teos osui luettavaksi opinnoissa. Suoranaisiin nuortenkirjoihin en ole koskenut pitkään aikaan, ja joskus aikoinaan yläasteella lukemani Holopaisen Syysmaa-sarja - tarkemmin sanottuna sen kolme ensimmäistä osaa - oli jättänyt aika mitättömän ja osittain huononkin jälkimaun (muistan jostain syystä, että teoksessa juotiin mustikkaviiniä. Sen lisäksi muistan hämmentyneeni ja jälkikäteen kohotelleeni kulmiani vihjailulle, että naisen homoseksuaalisuudella olisi jotakin tekemistä nimenomaisesti miehen taholta koetun seksuaalisen väkivallan kanssa). Ihon alaisten lyhyydestä huolimatta jahkailin siihen tarttumista, kunnes satuin lukemaan muutaman ensimmäisen sivun ja kinnostukseni heräsi. 

Palatakseni tuon ensimmäisen sivun lukemisen hetkeen on ehkä olennaista huomauttaa, että teos onnistui tekemään varsin ristiriitaisen vaikutelman heti alkuunsa. Vaikka koko teoksen läpi kantava nuortenkirjakontekstissa ihan mukiinmenevä nuoren aikuisen mielenmaiseman kuvaus oli tasalaatuista jo ensisivuilta, huomioni kiinnittyi välittömästi tapaan, jolla nuorten repliikit mukailivat puhekieltä, mutta aikuiset ihmiset - läpi teoksen, kuten kävi ilmi - käyttivät liki poikkeuksetta kirjakieltä. 

Ehkäpä erottelun tarkoituksena oli korostaa aikuisten ja nuorten eri kokemuspiirejä, mutta jäykältä ratkaisu joka tapauksessa tuntui. Siihen toki tottui teoksen kuluessa eikä pian kiinnittänyt edes huomiota, mutta tarkoituksellinen ratkaisu varmasti oli, vaikka sen perustelu ei ilmiselväksi - tai millään muullakaan tavalla selväksi - Ihon alaisten aikana tullutkaan.

Ihon alaiset yhdistelee perinteistä proosaa erilaisin kertojin modernimpiin tekstikonteksteihin kuten blogeihin ja chattiviesteihin. Samantyylinen monikanavaisuus on ollut kotimaisessa kirjallisuudessa esillä jo muun muassa Sinisalon teoksissa. Ihon alaisissa nämä rakenteet kevensivät teosta entisestään, ja ainakin itse pidin niitä oikein sopivana lajityyppiin ja teoksen kokonaiskuvaan. 

Todennäköisesti Ihon alaiset ei olisi ollut lainkaan niin kevyt luettava ilman tätä ratkaisua, olihan mukaan sentään mahdutettu hieman pökkelömäisiä aikuishahmoja ja teiniangstia, kuten nuortenkirjallisuuden perinteet näyttävät velvoittavan. Turha dramatiikka kangasteli tarinalinjassa jos toisessakin, mutta ainakaan suuria aukkokohtia tai epäloogisuuksia ilmennyt. Hahmoihin ei ehtinyt oikein kiintyä, mutta heidän edesottamuksensa olivat pääosin ihan viihdyttävää seurattavaa. 

Kun hieman pinnistelen muistiani, saatan saada mieleeni etäisesti, että en paljon suoranaisia nuortenkirjoja lukenut silloin neljäntoista vuoden kieppeillä. Hyvin suuri osa lukemistostani koostui fantasiakirjallisuudesta, sillä bileisiin, sekoiluun ja ihastumisiin pitkälti keskittyvät nuortenkirjat kyllästyttivät minua (eihän niissä ollut edes lohikäärmeitä), lukuun ottamatta Cabotin Prinsessapäiväkirjoja jostakin salaperäisestä syystä. Mitään Colferin Artemis Fowlia scifimpää en lukenut. Voi olla, että tämäntyyppinen dystopia olisi maittanut oikeinkin hyvin tuolloin, ja lukutottumukseni saattaisivat näyttää nykyään aivan erilaiselta. Täytyy tosin myöntää, että dystopiassa on eniten puulta maistunut aina saarnaavuus ja moralismi, jota Ihon alaisissa oli enemmän kuin hitu.

Loppupäätelmänä voin sanoa, että Ihon alaiset on yllättävän siedettävä nuortenkirja, joka käsittelee yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä dystopian kautta. Aihetta oli lähestytty siinä määrin monipuolisesti, että kirjaa oli paikoin suoranaisen viihdyttävä lukea, vaikka en ensisijaiseen kohderymään kuulukaan. Voin siis luonnehtia Ihon alaisia ihan mukiinmeneväksi ja ajankohtaiseksi nuortenkirjaksi. 

---

Anu Holopainen 2015: Ihon alaiset
Hämeenlinna. Karisto.
202s.
Kansi: Pirta Syrjänen