J. M. Coetzee: Michael K:n elämä

Michael K on kapkaupunkilainen, köyhä, työtön mies. Hallinnon luhistuessa ja väkivaltaisuuksien lisääntyessä hän lähtee viemään vanhaa kuolevaa äitiään maalle, tämän synnyinsijoille. Näin alkaa Michael K:n yksinäinen odysseia halki vihan, pelon ja epäluulojen. Hänkään, vähäisistä vähäisin, ei saa olla rauhassa. Sen sijaan että hän voisi hyljätyllä farmilla viljellä vähäisen elantonsa, hän joutuu valtaa pitävien tai sitä tavoittelevien käsiin. Hänen tarinaansa tutkitaan, tarkoituksiaan tivataan. Ja kuitenkaan hän ei halua muuta kuin vapautensa, vapauden elää omilla ehdoillaan omaa vaatimatonta elämäänsä. Kerta toisensa jälkeen Michael K karkaa ja jatkaa kulkuaan; varjellen kiihkeästi taskussaan pussillista kurpitsansiemeniä, uuden elämän alkua.

Kun etsii afrikkalaista kirjallisuutta suomennettuna, on hyvin suuri todennäköisyys, että käännökset on tehty jonkinlaisista palkituista teoksista. Niinpä oli varmasti aika väistämätöntä, että ennen pitkää lukulistalla olisi J. M. Coetzeen tuotantoa, onhan hän nobelisti ja kaksinkertainen Booker-voittaja. Toisen näistä Booker-palkituista teoksista, Häpeäpaalun (1999), olin lukenutkin joskus lukiossa tai siellä tienoin. Toinen Booker-palkittu on tämä Michael K:n elämä.

Häpeäpaalun lukuajankohtana olin tosin lähinnä vielä kiinnostunut fantasiasta ja historiallisesta fiktiosta, ja vaikka lukukokemuksena teoksen karuus järkytti, ja se tuntui raskaalta vaikean aiheensa vuoksi, ei vaikutelma ollut täysin negatiivinen. Ehkäpä Häpeäpaalu jopa oli niitä ensimmäisiä teoksia, jotka saivat ajattelemaan että kirjallisuudessa voisi olla muutakin kiinnostavia puolia kuin eskapismi (ei sillä, että eskapismissa itsessään olisi mitään pahaa).

Joka tapauksessa sittemmin kirjallisuudenopiskelun myötä lukumakuni muuttui ihan tyystin, kun yhtäkkiä oli vaikka mitä uudenlaista maisteltavaa eri aikakausien ja tyylien kirjallisuudessa, ja aloin kehittää jonkinlaista tajua kaunokirjallisen tekstin rakenteesta, teemoista ja tyylikeinoista. Sen vuoksi olikin kiinnostavaa palata Coetzeen näiden kaikkien vuosien jälkeen. En muistanut hänen tyylistään oikein yhtikäs mitään, muistin vain että Coetzee kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista ja että teksti on tunnelmaltaan voimakasta.

Toisin sanottuna mitään kovin selkeitä odotuksia teokselle ei minulla ollut, kun avasin Michael K:n elämän ensimmäiset sivut. Teksti kuitenkin alkoi vetää heti ensi sivuilta, ja olin välittömästi erittäin kiinnostunut siitä, mitä Michaelille ja hänen äidilleen tapahtuu. Ihastuin heti alusta asti siihen, kuinka Coetzee rakentaa kohtauksiinsa voimakkaita, todella visuaalisiakin kuvia ja asetelmia.

Kerronta on siis erittäin tehokasta, sellaisella eleettömällä tavalla. Sen tunnelman olin siis muistanut, itse tyyli ei niinkään ollut jäänyt mieleen. Michael K - tai pelkkä K, kuten hänen näkökulmastaan kerrotuissa osuuksissa hänet on nimetty - on hahmona kiehtova ja koko teeman kiteytymä. Olen usein hyvin hahmokeskeinen lukija, joten tämä lähtökohta sopi oikein hyvin omaan lukumakuuni.

Ei siitä silti pääse mihinkään, rankkahan tämäkin lukukokemus oli. Vaikka teoksen pituus on alle kaksisataa sivua, meni sen lukemisessa silti yli viikko. Kuvaukset K:n vaiheista ja suhteesta yhteiskuntaan, perheeseensä, maailmaan ja ympärillä raivoavaan sodankäyntiin ovat täynnä lohdutonta kuvastoa ja väkivaltaa - vaikka pieniä tyytyväisyyden hetkiäkin pilkahtaa. Ne ovat kuitenkin aina ohikiitäviä.

Teoksen lopulla oleva katkelma lääkärihahmon ulkopuolisesta katseesta K:n tilanteeseen, vaiheisiin ja persoonaan on minusta mielenkiintoinen ja onnistunut rakenteellinen ratkaisu. Se ikään kuin asettaa paikalleen sen ympäröivän kontekstin, jota K:n näkökulman kautta on hahmotellut palasina sieltä ja täältä. Samalla lääkäri asemoi myös lukijaa: hän on loppua myöten miltei pakkomielteinen kuulemaan K:n elämänvaiheet, eli sen tarinan, jonka lukija juuri oli saanut kuulla. Samalla se avaa nipun uusia tulkintakehyksiä, mikä on aina riemastuttavaa.

Täytyy siis todeta, että Michael K:n elämä oli monelta osin hieno kokemus, niin teemoiltaan, rakenteeltaan kuin kerronnaltaankin. Jotenkin silti olin teoksen sulkiessani mieleltäni murheellinen, vaikka se päättyykin siihen samaan toivon kimmellykseen, jota oli siroteltu sinne tänne pitkin matkaa. Ehkä se on tämä maailmanaika, ehkä se flunssa jota podin teoksen loppuun lukiessani. Joka tapauksessa sulateltavaa riittää hetkeksi.

---

J. M. Coetzee 1983/1984: Michael K:n elämä

Suom. Seppo Loponen

Otava. Helsinki.

187s.

Kansi: Kaarina Ewart