Karel Čapek: Salamanterisota

Salamanterisota on tunnetun tšekkiläisen kirjailijan mainio satiiri nykyajan kulttuurista ja sen synnyttämistä elämänilmiöistä. Tekijän ruoska heiluu lakkaamatta, totisuus ja nauru vaihtelevat.

Kertomus alkaa merikapteeni van Tochista, joka löytää pieneltä Tyynenmeren saarelta salamantereita ja opettaa nuo viisaat ja uteliaat eläimet pyydystämään itselleen helmiä. Salamanterit kasvavat ja kehittyvät, lisääntyvät voimakkaasti, oppivat jopa puhumaan ja käyttämään nykyaikaisia aseita. Ja yhtäkkiä huomaamme olevamme keskellä koko maailmaa koskevaa kuumeista toimintaa...

Tämä on niitä kirjoja, jotka singahtavat lukulistalle aivan äkkiodottamatta takavasemmalta. Olen hiljakseen edistänyt pitkän aikavälin lukuprojektejani, eli afrikkalaisen kirjallisuuden lukemista sekä oman hyllyn bloggaamattomien läpilukua, joissa on ollut kyllä puuhaa molemmissa. Sain kuitenkin suosituksen tämän teoksen lukemiseen, ja premissi kuulosti niin hauskalta, että totesin sen olevan oikein sopiva teos ihan välikevennyksenä. Sellainen se olikin, kun lisäksi flunssa iski, ja näyttöä ei oikein kestänyt katsella, niin tätä pystyi kyllä silti lukemaan.

Takakansitekstistä täytyy ihan ensiksi ihmetellä, että "nykyajan kulttuuri ja elämänilmiöt" on jännä ilmaus, kun alun perin teoksen julkaisuaika on ollut 1930-luvulla ja tämä painos on kuitenkin vasta 1990-luvulta. Luulisi siinä nykyajan aika paljon jo muuttuneen, mutta ei ilmeisesti takakannen tekstin kirjoittajan mielestä niin paljon, etteikö ihan samanlaisia nykyajan ilmiöitä edelleen voisi olla.

Tavallaan ymmärrän tämän vähän hassun ilmauksen. Salamanterisodassa arvostellaan kyllä viiltävästi aikansa ilmiöitä laidasta laitaan: pinnallisesta julkkiskulttuurista tieteen eettisiin ongelmiin, kansainvälisten suuryritysten aiheuttamista vahingoista poliittiseen kielen muovaamiseen ja niin edespäin. Juttuhan on siinä, että nämä ovat asioita, joiden ulkoasu ja toimintatavat ovat ehkä tässä välissä muuttuneet, mutta itse asiat ovat edelleen riesanamme, ehkäpä ihan vain sen vuoksi että samat rakenteet ovat edelleen tärkeitä yhteiskunnallisia voimia. Siten "nykyaika" voi ehkä tarkoittaa hyväntahtoisesti tulkittuna teollista aikaa, vaikka yksityiskohdat ja maailmankuva teoksessa ovat leimallisesti 30-lukulaisia.

Aihepiiri voi näin kuvattuna kuulostaa raskaalta, mutta koska teoksen kirjoitustyyli on todella kevyt ja hauska, satiirin humoristiset puolet jäävät päällimmäiseksi vaikutelmaksi. Teosta on toisin sanottuna oikein viihdyttävää lukea. Tekstin rakennekin on viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Se yhdistelee eri tekstilajeja, mutta tarkoituksenmukaisesti (eikä itsetarkoituksellisesti, kuten on viime vuosikymmenenä ollut välillä kirjallisuudessa muotina).

Erilaisten tarinassa esiintyvien hahmojen näkökulmien lisäksi tarina koostuu useista "lehtileikkeistä", jotka tietysti ovat fiktiivisiä mutta jotka teoksen maailmassa ovat erilaisia uutisia, pöytäkirjoja, tieteellisten teosten lyhennelmiä ja niin edespäin. Kansainvälisyyden vaikutelman aikaansaamiseksi siellä täällä on katkelmia muilla kirjoitusjärjestelmällä kuin latinalaisilla aakkosilla kirjoitetuista uutisista sun muista, mutta minulla on syytä epäillä, että ne osuudet ovat lähinnä tunnelman vuoksi lisättyä siansaksaa.

Näkökulmahenkilöistä on huomattava se seikka, että yksikään heistä ei ole salamanteri. Salamanterien näkökulmaa kaikkeen tapahtuvaan ei tosiaan koskaan saada, ja teoksen loppupuolella tämä nostetaan tekstissäkin esiin: vaikka erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet vaativat salamantereille yhtäläisiä oikeuksia, salamanterit itse eivät vaadi mitään - kunnes vaativat. 

Huomasin lukiessani hakevani koko ajan mielessäni sitä, mitä salamanterit allegorisesti tai rinnasteisesti edustavat - toisaalta teoksen ajankohtana, toisaalta voisivatko ne rinnastua hyvin johonkin ilmiöön tänä päivänä. Heti alusta asti tuntui vahvasti, että salamanterit ovat vertauskuva jollekin, mutta en sitten ollut ihan varma, että mille. Huomasin pyöritteleväni teoksen aikana kaikenlaisia vaihtoehtoja ilmastonmuutoksesta tekoälyyn  ja kolonialismiin, mutta mikään ei oikein suoraan istunut. Tietenkään näistä kaksi ensimmäistä eivät ole samalla tavalla olleet aiheina läsnä 30-luvun ajatusmaailmassa, mutta näkisin niiden ilmiöinä edustavan aivan samanlaisia kehityskulkuja kuin joita teoksessa kuvataan.

Lyhyen Wikipedia-tutkimusmatkani pohjalta sain kuvan, että Čapekin tuotanto on usein liitetty tieteiskirjallisuuteen, ja ainakin tämä lukukokemus tukee sitä. Vaikka tässä tapauksessa uusi "teknologia" on salamanterit, luonnollinen eläinlaji, sen kehitys ja vuorovaikutus ihmiskunnan ja sen mekanismien kanssa kasvattaa siitä ihmiselle lopulta vihollisen, mikä on kyllä aika tieteiskirjallinen juoni. Samalla kuitenkin salamanterit ovat niin hassun oloisia otuksia, että koko asetelmalle syntyi humoristinen perusvire.

Tässä välissä pitää taas muistuttaa, että teos on totta tosiaan satiiri. Minusta se oli satiirina varsin onnistunut tunnistettavuudessaan, ja satiirin kohteet olivat pääosin perustellusti valittuja. Välillä satiiri tuntui silti vähän turhankin julmalta - esimerkiksi se, että teoksen Yhdysvalloissa aina jokaisen levottomuuden yhteydessä, aivan riippumatta aiheesta, kohdistettiin levottomuuden herättämä väkivalta aina mustaan väestöön. Mutta kukapa voisi sanoa, että se ei olisi ihan todellinen havainto.

Siitäpä ehkä vielä sellainen varaus kirjasta kiinnostuneille lukijoille, että 30-luvun asennemaailma kyllä paistaa läpi noin yleisestikin, ja jos sellaista ei halua lukea missään määrin, niin en voi kyllä tätä  teosta suositella. Näkisin että teoksen arvomaailma on noin yleisesti ottaen painuu hieman sinne edistyksellisemmälle puolelle, sillä se kyllä kritisoi esimerkiksi epäeettistä tiedettä, jota tuohon aikaan harrastettiin paljon, ja tuntuu olevan melko kapitalismikriittinenkin. Sen sijaan muiden kuin länsimaisten ihmisten kuvaus oli suhteellisen asenteellista, vaikkei nyt sinänsä vihamielistä.

Noin kokonaisuutena teos oli minulle tässä välissä mielenkiintoinen tuttavuus. Sen rakenne viihdytti minua jotenkin erityisesti, ja satiiri oli osuvaa ja suurelta osin varsin hauskaakin. Luin teoksen todella nopeasti, osin vuodepotilaana olon vuoksi ja osin ihan vain siksi, että teksti veti voimakkaasti. Ja satiirillekin on paikkansa, koska alkaa näyttää siltä, että nämä Čapekin 1930-luvulla tarkkasilmäisesti kuvaamat älyttömyydet ovat parissamme vielä 2030-luvullakin.

---

Karel Čapek 1938/1992: Salamanterisota

Suom. Reino Silvanto

WSOY. Helsinki.

282s.