Raisa Porrasmaa: Auringonjumalattaren tyttäret

Japanilaisesta naisesta tulee monelle mieleen nukkemainen geisha etenkin historiasta puhuttessa, mutta millaisia todelliset japanilaiset naiset ovat olleet? Auringonjumalattaren tyttärissä japanilaisten naisten historiaan perehdytään vallan, uskonnon, seksuaalisuuden ja kolmen muun teeman kautta. Millaisia naiskeisareita Japanin historiasta tunnetaan? Mitä varhaisin säilynyt kuvaus paljastaa vanhoista vihkimenoista? Entä miten synnytykset järjestettiin Edo-kaudella? Matkan varrella tutustutaan muun muassa tarmokkaisiin matriarkkoihin, salaperäisiin miko-šamaaneihin sekä miesten katseilta piilossa eläneisiin Heian-kauden hovinaisiin. 

Naisten elinpiiriin liittyvät aiheet ovat usein jääneet sivuosaan historiankirjoituksessa, mutta Auringonjumalattaren tyttärissä estradi on heidän. Kirja on kunnianhimoinen katsaus Japanin naishistoriaan ja tuhti tietopaketti kaikille japanilaisen kulttuurin ja historian ystäville.

Taisin mainita ihan hiljattain, että tulin ostaneeksi kirjoja ilman ennakkolukua tai edes -suunnitelmaa. Porrasmaan Auringonjumalattaren tyttäret kuitenkin oli niin ilmiselvä ostos, että tilasin sen oitis siitä kuultuani vain puolen tunnin harkinta-ajalla. Japanin naishistoriaa suosikkijapanologini kynästä, mikäs sen parempaa. Asiaan vaikutti sekin, että olin juuri lukenut loistavan Kiinan naishistoriasta kertovan teoksen, ja tämä teos tuntui täydentävän näkökulmaa kiehtovasti - näiden kahden teoksen jälkeen olisi jo hyvä peruskäsitys Itä-Aasian naisten historiasta.

Olen jo muutaman vuoden ajan kuluttanut aiempaa enemmän japanilaista kulttuuria, ja erityisesti naisen asemaan ja rooliin liittyvät kysymykset olivat olleet mielen päällä. Historiallinen kehys on minulle monissa asioissa se, jonka kautta saan vastauksia mielessäni pyöriviin kysymyksiin, sillä niiden kautta voi saada selityksen ennen hämmentävältä tuntuneille asioille. Auringonjumalattaren tyttäret tarjosikin paitsi vastauksia myös aivan uusia näkökulmia ja seikkoja, jotka varmasti tulevat vaikuttamaan tapaan, jolla jatkossa katson japanilaista mediaa.

Porrasmaan kirjoitustyyli on loistava. Olen useampia hänen tekemiään suomennoksia lukenut jo aiemmin ja kiinnittänyt huomiota lopputuloksen kielelliseen sulokkuuteen. Näen itse hänen teksteissään samanlaista syvää rakkautta sekä suomen kieleen että käännettävään kieleen kuin Kersti Juvan suomennoksissa. Porrasmaalle ja Juvalle yhteistä on myös Suomen kielen lennokas, tyylitajuinen ja vivahteikas käyttö. Vaikka Auringonjumalattaren tyttäret ei toki ole suomennos, tämänkin teoksen tekstissä on monenlaista värikästä ilmaisua, jotka tuovat paitsi havainnollisuutta myös keveyttä tekstiin, joka on sisällöltään täyttä asiaa.

Tässä tietoteoksessa teemoittelu ja rakenne toimivat myös erittäin hyvin. Jokaisessa teemaluvussa edetään kulloisenkin teeman parissa jollakin tavalla muinaishistoriasta aina 1800-luvulle Edo-kaudelle, mutta painotetaan aina erityisesti tiettyjä aikakausia, joissa on jotakin huomionarvoista, kiinnostavaa tai valaisevaa. Tämä eteneminen tuntui vaivattomalta, ehkä siksi, että teoksen rakenteessa näiden painotettujen osuuksien kronologia kuitenkin säilyi. Vaikka teemojen vaihtuessa liikutaan historiassa edestakaisin, se ei lainkaan sekoittanut rakennetta. Teemoittelu oli onnistunut tapa nostaa esiin tiettyjä näkökulmia, jotka olisivat täydessä kronologiassa ehkä hukkuneet joukkoon.

Yksi suosikkiasioistani teoksessa olivat lyhyet elämäkerrat tunnetuista historian naisista. Olinkin jo törmännyt useampaan heistä fiktiivisinä versioina jo ennen teoksen ja aidon historiallisen taustan lukemista, mutta suurin osa oli minulle aivan uusia tuttavuuksia. Näiden naisten tarinoiden myötä konkretisoituivat kunkin luvun teemat ja elämä erilaisten roolien, sääntöjen ja mahdollisuuksien ristipaineessa.

Ja kun sanoin edellisen seikan olevan "yksi suosikkiasioistani", nyt on lisättävä toinen. Vanhoista japanilaisista taideteoksista koottu kuvitus laadukkaina printteinä on niin silmiähivelevää, että monta kertaa jouduin pysähtymään pitkäksi aikaa vain silmäilemään taideteosten moninaisia yksityiskohtia.

Lisäksi - ilmeisesti - Porrasmaan itse tekemät muotokuvat esiin nostetuista, nimetyistä naisista olivat mielenkiintoisia - Porrasmaa kun kuitenkin on tehnyt huomattavasti taustatyötä ja kuvituksissaan tiivistää kokonaisuuden yhteen muotokuvaan. En ole varmaan koskaan ennen lukenut faktakirjallisuutta, jossa olisi tutkijan omat kuvitukset. Nyt olen sitä mieltä, että tällaista tietokirjallisuutta pitäisi olla enemmänkin. 

Ainoa asia, josta voisin narista, on alaotsikko, joka on hieman harhaanjohtava. "Muinainen Japani" on toki monessakin kohtaa miljöönä, mutta varsinkin loppupuolella vietetään pitkiä aikoja Edo-kaudella eli 1800-luvun tunnelmissa. Se ei enää hyvällä tahdollakaan ole muinaisaikaa. Pääotsikkohan on puolestaan - heh - loistava.

Kokonaisuutena Auringonjumalattaren tyttäret oli suorastaan sädehtivä lukukokemus. Se on helposti lähestyttävä, mutta silti täynnä asiaa alusta loppuun. Rakenne ja eteneminen ovat huoliteltuja ja mietittyjä, teksti sujuvaa ja vivahteikasta ja upeat kuvitukset kruunaavat kokonaisuuden. Tällaista tietokirjallisuutta omistan mielelläni.

---

Raisa Porrasmaa 2019: Auringonjumalattaren tyttäret - Naiskohtaloita muinaisesta Japanista
Atena. Jyväskylä.
344s.
Kuvitus: Raisa Porrasmaa
Kansi: Ville Lähteenmäki