Tiina Airaksinen, Elina Sinkkonen & Minna Valjakka (toim.): Enemmän kuin puoli taivasta
Rautatyttöjä ja mallityöläisiä, Falun Gongin naisia, Shanghain tyttäriä, tiibetiläisnunnia, naistaikonautteja, keisariajan vallankumouksellisia ja kansantasavallan ajan yhden lapsen äitejä - miltä näyttää maailma kiinalaisen naisen silmin?
Maailman väkirikkain maa Kiina modernisoituu nopeasti. Huolimatta huimasta talouskasvusta, länsimaisista vaikutteista ja uudistuksista se pitää yhä voimakkaasti kiinni vahvasta, omaleimaisesta kulttuuristaan.
Enemmän kuin puoli taivasta kokoaa yksiin kansiin kiinalaisten naisten elämän perinteiden, kommunistisen puolueen näkemysten, läntisten roolimallien ja heidän omien tavoitteidensa ristivedossa.
Viimeaikainen kaino kiinnostukseni aasialaiseen kulttuuriin ei ole jäänyt huomaamatta lähipiiriltäni, sillä sain lahjaksi tällaisen erinomaisen teoksen. Jo sen nimi herätti hyviä odotuksia, ja kun sain kaikki kiireimmät kirjaprojektit alta pois, oli Enemmän kuin puoli taivasta ensimmäisenä lukulistalla. Myönnän heti, että kiinalainen (nyky-)yhteiskunta on ollut minulle varsin vierasta maaperää Ylen uutisten ulkopuolella. Naisnäkökulma osui lisäksi juuri siihen kulmaan, mikä minua oli erityisesti mietityttänyt viime aikoina.
Olen nimittäin pohtinut erityisesti nykyisenä naisten oikeuksien esillä pitämisen aikana, että millaisena koko kysymys näyttäytyy eri kulttuureista käsin. Itä-Aasia on ollut tässä viime aikoina erityisesti pohdinnan kohteena erinäisistä syistä, ja siinä maantieteellisessä kokonaisuudessa Kiina on tietysti kiistämätön vaikutteiden lähde - jos toki tietysti vastaanottajakin, sillä kulttuuri jo ihan lähtökohtaisestikin on muuttuva ja vaikutteiden muovaama ilmiö.
Loistavaa tässä teoksessa on tieteellinen ote. Teksti on jonkin verran popularisoitua, mutta äänensävy on samanlainen kuin tieteellisessä artikkelissa, unohtamatta tietenkään lähdeviitteitä. On selvää, että tässä teoksessa ei mutuilla, vaan tieto on tuotettu tieteellisessä prosessissa. Ilahduttaa myös, että vaikka suomalaisten kirjoittajien asiantuntemus onkin vakuuttavaa, mukana on myös kiinalaisia kirjoittajia.
Yksi hieno puoli teoksessa on sen laaja-alaisuus. Kertalukemalla saa todella kattavan kuvan eri yhteiskunnallisista rakenteista ja toiminnoista, jotka vaikuttavat naisten elämään Kiinassa: koulutus, työelämä, taide, perhe ja politiikka sekä moni muu aihe tulevat käsitellyiksi. Tämän kaiken todella yleissivistävän tiedon lisäksi minua erityisesti kiehtoi 1900-luvun alkuvuosien kiinalainen poliittinen aktivismi. Samaan juureen kietoutuivat myös naisasialiikkeen monet muodot, ja kiinnostavasti niiden suhdetta peilataan - paljolti tuontitavarana tulleeseen - nykyfeminismiin, joka ei aina ihan sellaisenaan istu kiinalaiseen yhteiskuntaan ja ihmiskuvaan.
Enemmän kuin puoli taivasta sisältää myös värillisen kuvaliitteen, jonka kuvat liittyvät kuvituskuvina teoksen teksteihin. Mukana on mm. propagandajulisteita, mainos, kampanjajulisteita, taideteoksia sekä valokuvia naisten elämään liittyvistä ilmiöistä. Olin kuvien valintaan tyytyväinen: ne tuntuivat tuovan aina sopivaa lisäkonkretiaa teksteille. Erityisesti taideteosten kuvailuissa ne olivat erityisen oleellisia, mutta parasta kuvaliitteessä oli, että se muodostuu kauniiksi kuvamosaiikiksi Kiinan naisten monista puolista.
Teoksen lopussa on myös Kiinan historiallisia ja poliittisia ilmiöitä avaava liiteosa, joka on sopivan ytimekäs ja kontekstoi ilmiöitä, joihin tekstissä on viitattu hieman lyhyemmin. Ihan kiintoisa oli myös aikajana, jossa vertautuvat Kiinan naisten historia ja naisten maailmanhistoria. Ja tietysti lopussa oli myös erittäin kattava lähdeluettelo, mitäpä muuta tällaiselta teokselta voisi odottaakaan.
Kaikista merkittävimmäksi oivallukseksi teoksesta jäi kuitenkin mieleen se, että itse asiassa Kiinassa on hyvin vahvaa tasa-arvoon tähtäävää lainsäädäntöä. Vaikka on totta, että osa laeista jää käytännössä toteutumatta tai valvomatta, osa naisten oikeuksia ajavista elimistä on valjastettu puoluepolitiikan edistämiseen ja asenteet saattavat olla laajasti tasa-arvoa vastaan, on naisten oikeuksia vahvistavaa lainsäädäntöä luotu läpi 1900-luvun ja yhä 2000-luvullakin.
Lisäksi epäkohtia, kuten alueiden eriytyneitä mahdollisuuksia kouluttautua tai naisten (muuhun maailmaan verrattuna huomattavan) suuria itsemurhamääriä, pyritään korjaamaan erilaisin suuremmin tai pienemmin tukitoimin. Vaikka oman ongelmansa Kiinan tasa-arvotilanteen tarkasteluun luovat tilastojen ja tiedon saatavuuden ja uskottavuuden kysymykset, on ne teoksessa huomioitu ja arvioitu ihan eksplisiittisesti käytettyjen lähteiden uskottavuutta.
Oikeastaan ainoa kritiikki, joka minulla on esittää teokselle, on kansi. Kannen kuvat ovat todella kauniita ja graafinen ilme tyylikäs, mutta - tekstuuriltaan toki miellyttävä - kansimateriaali tuntuu heikolta. Se kuluu nopeasti rähjäisen näköiseksi, ja sanon tämän omistettuani teoksen pari kuukautta ja luettuani sen vain kerran. Teoksen vetäminen hyllystä selän yläreunasta tuottaa pelottavia risahduksia. Pelkään pahoin, että tämä tyylikäs ja asiapitoinen teos tulee vahingoittumaan ennemmin tai myöhemmin. Harmi, sillä aion lukea sen vielä useamman kerran, eikä se ole lähdössä hyllystäni mihinkään.
---
Art House. Helsinki.
486s.
Kansi: Satu Kontinen / Hung Liu
Kommentit
Lähetä kommentti