Akutagawa Ryūnosuke: Hammasrattaat

Japanin tarunomaisen menneisyyden sattumuksia ja arjen harmaudessa kultahippuina pilkahtavia onnenhetkiä - Ryūnosuke Akutagawan novelleissa muinaiset tarut punoutuvat omintakeiseen mielikuvitukseen ja moderniin tulkintaan ja jokapäiväiset omaelämäkerralliset aiheet mestarilliseen ihmisluonteen ja mielenmaiseman kuvaukseen. 

Akutagawaa pidetään yhtenä Japanin uuden ajan kirjallisuuden merkittävimmistä uudistajista. Hän sulautti luovalla tavalla yhteen japanilaisen ja läntisen kertomaperinteen, ja hänen herkät, universaalisti avautuvat novellinsa koskettavat edelleen lukijoita ympäri maailman.

Aloitan kehumalla itseäni maltillisesti. Tein nimittäin onnistuneen joululahjaostoksen edellisenä jouluna, kun hankin Akutagawan teoksen lahjaksi lähipiirin harrastelija-japanologille. Saaja piti lahjasta ja ahmaisi sen niin vauhdilla joulun jälkeen, että sain tilaisuuden itsekin tutustua teokseen jo näin tammikuun puolella. Tässä vaiheessa tulee myös pienen tunnustuksen paikka: en ole - muistaakseni - vielä koskaan aiemmin lukenut mitään yhdeltäkään japanilaiselta kirjoittajalta. (Olen tosin kuullut japanilaista klassista runoutta ääneen lausuttuna, mutta tyystin eri yhteydessä.) Joten tästä lähtee nyt sitten.

Ja sanon että "lähtee", koska vakaana tarkoituksenani on jo muutaman vuoden ajan ollut lukea myös jotakuta japanilaista naiskirjailjaa. Ihan ylipäätään jos täysin rehellisiä ollaan, lukemistoni on aina ollut kovin eurosentristä ja on nykyäänkin. Syynä on ihan vain laiskuus: ajatuksen tasolle diversiteetti lukemistossa kiinnostaa, käytännössä tulee suosittua helppoa saatavuutta. Minun täytyy jo valmiiksi pitää teoksesta, jotta metsästäisin sitä vaikkapa ulkomaisesta verkkokaupasta. Myönnän, että usein luen niitä kirjoja, jotka ihan käytännössä osuvat eteen. Eipä ihme, että blogissakin noin puolet kirjoista on suomalaisia. (Tämän kappaleen kirjoitettuani menin ja tein itselleni lukulistan aasialaisten kirjailijoiden kirjoittamista, lähikirjastosta löytyvistä proosateoksista. Kas niin.)

Palatakseni itse aiheeseen, eli Akutagawa Ryūnosukeen, ei hän ole lainkaan hullumpi valinta, jos tarkoituksena on aloittaa japanilaisen kirjallisuuden lukeminen. Akutagawa on sen verran suuri nimi ja lukuisien klassikkonovellien tuottaja, että näkisin tämän lukukokemuksen menevän täysin yleissivistyksenkin piikkiin. Minua lisäksi houkutti oikein kovasti nähdä ajankuvaa 1910-luvun Japanista, jossa Meiji-restauraatiosta on vasta kulunut viitisenkymmentä vuotta ja maa on modernistunut valtavaa vauhtia. 

Kävikin ilmi, että monella tavalla eurooppalaisesta kirjallisuudesta tuttu 1900-luvun alun henki on läsnä: useissa novelleissa ollaan jollakin tavalla urbaanissa ympäristössä ja nähdään kaupunkilaista elämänmenoa, arjen tapahtumia ja eksistentiaalista tuskaa. Mukana on kuitenkin oma kiinnostava äänensävynsä, joka muodostuu takakannessakin lupailluista historiallisista ja maagisista elementeistä. Onpa mukana myös suorastaan uskonnollinenkin kertomus. 

Noin varsinaisesti Akutagawan tyyli on mainion omaääninen, ainakin näin ummikko-länsilukijan näkökulmasta. Tai oikeastaan voisin ehkä korjata, että kerronta. Pidin novellien asetelmista ja tarinan kaarista, ja mieleeni jäi paljon elävämmin kohtauksia kuin keskiverto novellikokoelmasta tavallisesti jää. Tunnelma on intensiivinen ja asetelmissa aina jokin koukku. Myönnän silti auliisti, että varmaankin monet muotoseikat, kulttuuriset merkitykset ja intertekstuaaliset viittaukset menivät hujauksella ohi, vaikka valmistauduin - suosituksesta - lukemalla Minna Eväsojan Shoshin-teoksen (joka on kuvassa taustalla ihan konkreettisesti).

Urbaanin ja kiireisen bisneselämän lisäksi osassa novelleista sukelletaan myös aiemmille vuosisadoille. Niissä tuntuu olevan jotakin satumaisuutta, noin niin kuin rakenteeltaan. Tapahtumien kaari on hyvin eheä ja klassinen, ja niissä on jonkinlainen moraalipohdinnan avaus. Toisaalta tyyli ei ole mitenkään kaavamainen näissäkään kertomuksissa, vaan mukaan voi kääriytyä epäluotettava kertoja tai toisen käden tietona raportoitu tapahtuma. Kuten kirjan omistaja huomautti, teoksessa esiintyy myös varsin kevyesti verhottu viittaus erittäin tunnettuun historialliseen hahmoon, Toyotomi Hideyoshiin. Se tosin jäi meille kummallekin vielä mysteeriksi, mikä rooli tarkalleen tällä viittauksella tarinassa oli.

Kokeilullisuus on mitä ilmeisimmin ollut Akutagawan tavaramerkki, mutta kiinnostavasti se ei päde muotoon kuin varsin pienessä määrin. Muotoa ei lähdetä rikkomaan täysin, vaan ennemmin tehdään pieniä poikkeamia tai "tyylivirheitä" ja varsinainen kokeilullisuus liittyy novellien sisältöön. Tarinan kuljetus varioi suuresti tämänkin kokoelman sisällä, ja vaikka varsin monessa novellissa on ensimmäisen persoonan kertoja, ne ovat keskenään yllättävänkin eriäänisiä.

Kokonaisuutena voisin sanoa, että Akutagawan novellikokoelma onnistui pitämään otteessaan tavalla, jossa novellikokoelmat eivät tavallisesti onnistu. Olen huomannut, että tästä kokoelmasta mieleen pulpahtelee kohtauksia ihan odottamatta - tavallisesti unohdan novellit heti ne luettuani. Teoksessa yhdistyy myös mukavasti viehätykseni 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuteen ja toisaalta japanilaiseen klassiseen estetiikkaan. Kaiken kaikkiaan siis lukemisen arvoinen teos. 

---

Ryūnosuke Akutagawa 1915-1927/2018: Hammasrattaat
Suom. Markus Mäkinen
Aporia. Helsinki.
218s.
Kansi: Matti Jalava & Janne Mustonen