Michael Cunningham: Tunnit

Lontoo 1923. Miehensä Leonardin valvovan silmän alla Rochmondissa, kaukana rakastamastaan Bloomsburysta elävä Virginia Woolf yrittää taltuttaa kapinoivaa mieltään ja aloittaa uutta romaaniaan. 

Los Angeles 1949. Laura Brown, nuori vaimo ja äiti, haluaa paeta tukahduttavia arjen rutiineja ja muottiinvalettua lähiöelämää ja häipyä jonnekin mukanaan vain tarkoin vaalimansa kirja, Mrs Dalloway

New York, 1900-luvun loppu. Clarissa Vaughan astelee kadulle trendikkäästä Greenwich Villagessa sijaitsevasta asunnostaan ja lähtee ostamaan kukkia. Hän pitää illalla juhlat palkitun runoilijaystävänsä, aidsin runteleman Richardin kunniaksi. Päivä elämässä kiteyttää itseensä koko elämän - ja kietoo yhteen näiden kiehtovien henkilöhahmojen tarinat. 

Michael Cunningham tekee kunniaa rakastamalleen Virginia Woolfille luomalla hänen Mrs. Dalloway -teoksensa pohjalta kipeän kauniin ja omaperäisen romaanin. Mrs. Dallowayn syvä kaipaus elämään, surullisuus ja voima heräävät eloon kolmen naisen tarinoissa eri aikakausina. 

Minulle Tunnit on yksi hyllyni ehdotonta vakiokalustoa oleva teos. Hankin sen joskus aikoinani, kun aikeenani oli osallistua Rouva Dalloway -aiheiseen lukupiiriin, jonka osana katsottiin Tunteihin perustuva elokuva. Halusin tietysti pystyä arvioimaan elokuvaa myös sen varsinaisen alkuteoksen pohjalta, joten ostin pienen ja sievän pokkariversion teoksesta. Kaikeksi onneksi ostin, sillä sen jälkeen tulleissa painoksissa on ollut mielestäni paljon ankeammat kannet. Sisältö on toki itsessään laatutekstiä kansista huolimatta. 

Luin Tunnit melko varhaisessa vaiheessa siirtyessäni teini-iän lopulla viihteellisestä historiallisesta romaanista "vakavamman" kirjallisuuden pariin. Niinpä Tunnit oli varsin ilahduttavalla tavalla uudenlainen teos: siinä oikeastaan kaikki päähenkilöt ovat enemmän tai vähemmän jotakin muuta kuin täysheteroita, mutta mikä vielä ilahduttavampaa, se ei ollut missään nimessä teoksen pointti. Hahmot vain olivat moniulotteisia ihmisiä huolineen, arkineen ja ihmissuhdevaikeuksineen. Ja sen lisäksi vain sattuivat olemaan seksuaalivähemmistöjä. Mitään ei alleviivattu eikä stereotypisoitu. Tällainen inhimillinen ja arkipäiväinen ote, jossa seksuaalivähemmistöjen ainoa juonilinja ei ole heidän seksuaalisuutensa, oli ja on edelleen mukavan raikas. 

En tiedä, onko vika lukutottumuksissani, mutta en muista, että sittemminkään olisin tällaista kirjaa lukenut. Kaikki ei-heterot hahmot tuntuvat edelleen kaikenlaisessa kirjallisuudessa olevan jotenkin "toisenlaisia", jotka eivät toimi samalla inhimillisellä logiikalla kuin kaikki muut hahmot tai ovat yliyksinkertaistettuja, vaikka muut hahmot olisivatkin kompleksisia. (Tosin tässä välissä on mainittava YA-kirjallisuus, jossa näkee nykyään myös LGBT-hahmoja päähenkilöinä, mutta siitä genrestä tuntuvat ylipäätään moniulotteiset hahmot puuttuvan täysin.) En ole myöskään lukenut Cunninghamilta mitään muuta, mikä on tavallaan kummallista. Lukulistani kuitenkin on loputtoman pitkä, ja Cunningham on siellä jossakin kaikkien muiden seassa. Jos kierrätyskirjana tulisi vastaan jotakin Cunninghamilta, lukisin varmasti. 

Mutta vielä takaisin Tunteihin, josta ei tosiaan voi oikein puhua puhumatta myös Woolfin Rouva Dallowaysta. Tuntien suhde esikuvanaan toimivaan teokseen on kunnioittava, mutta myös mielenkiintoisella tavalla uutta luova. Myös Tunnit on yhdenpäivänromaani, mutta siinä liikutaan kolmella aikatasolla. Kun Dallowayssa yksi päivä kuvataan ainoastaan itse rouva Dallowayn näkökulmasta, Tunneissa yksi hahmoista on modernisoitu, 90-luvun New Yorkissa elävä "rouva Dalloway", jonka päivän vaiheet muistuttavat Rouva Dallowayn päivän vaiheita, toinen itse kirjailija Virginia Woolf ja kolmas 50-luvun yhdysvaltalainen kotirouva, Laura Brown, joka haluaa paeta kulissielämäänsä - aivan kuten Woolfin teoksen rouva Dallowaykin.

Tätä kolmen tarinan palmikkoa yhdistävät osin samat hahmot, osin taas Rouva Dalloway -romaani. Muodostuu Rouva Dalloway -kolminaisuus: on teoksen luonut kirjailija, teoksesta lohtua saava lukija ja teoksen hahmon kaiku tai toistuma. Tunnit on siten kolminkertainen kunnianosoitus tuolle maailmankirjallisuuden klassikolle, ja siksi Tunneista saa sitä enemmän irti, mitä tarkemmin tuntee alkuteoksen, sen tulkinnan ja myös Virginia Woolfin merkityksen kulttuurihahmona. Otetta esikuvaan jalostetaankin lukemattomin pienin variaatioin läpi teoksen. Aivan mahdoton luettava Tunnit ei ilman näitä tietoja silti ole, sillä teoksella on myös muita ansioita kuin viittailu Rouva Dallowayn suuntaan.

Hahmot ovat kiinnostavia myös itsessään, eivät ainoastaan suhteessa alkuteokseen. Cunningham osaa luoda päähenkilöilleen moniulotteisen sisäisen maailman ja toisaalta kuvata ihmissuhteita hyvin osuvasti, liikaa selittämättä tai alleviivaamatta. Hahmojen kohtalot aidosti koskettavat, ja heidän kamppailunsa, jotka pitkälti häilyvät pinnan alla, tulevat näkyviksi uskottavilla tavoilla. Yksinkertaisesti, teoksessa on varsin viehättävää ja tunnistettavaa ihmisyyden kuvausta. 

Ajasta ja paikasta toiseen liikkuva rakenne on toki tietyllä tavalla muodikasta nykyromaaneissa, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Tunneissa se toimii - sitä ei ole päälleliimattu "näin vain kuuluu tehdä" -hengessä, vaan rakenne aidosti palvelee sisältöä. Tuokiokuvamaiset hetket kunkin päivän kulusta ovat toimivia, ja teosta tulee suorastaan ahmittua. Rakenteeltaan teos on kevyehkö, mutta sisältö on kaikkea muuta. Ilmaisuvoimainen kieli tuo hahmojen sisäisen maailman viehkeästi lähelle lukijaa, tunnistettavina kaikkine ristiriitoineen, ja sujuva käännös tekee kerronnasta sulavaa myös suomeksi. 

Kaiken kaikkiaan Tunnit on varsin mainio kirja, joka on toistaiseksi kestänyt monet lukukerrat. Elokuvakin oli oikein mukava, ja Philip Glassin säveltämä soundtrack suorastaan upea. Jos Virginia Woolf kiinnostaa, hyvin mielenkiintoinen tuttavuus on myös televisiosarja Bloomsburyn ryhmä, joka tarkastelee varsin kunnioittavasti historiallisia kohteitaan. Edelleen Tunnit on kirjahyllyni sitä ydintä, josta en helpolla luovu. 

---

Michael Cunningham 1998/2011: Tunnit
Suom. Marja Alopaeus
Gummerus. Helsinki.
247s.

Kommentit

  1. Olen lukenut ja olen nähnyt elokuvan. Hyvät kokemukset molemmista. -Olipa kiva löytää blogisi, uusien blogien löytäminen on aina ilo. Mukavaa elokuun jatkoa! T Anneli A. https://kirjojenkuisketta.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyviä kyllä molemmat! Mukavaa että löysit blogiini, toivottavasti viihdyt! Laitoin sinunkin blogisi seurantaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Viikon luetuimmat