Kalle Päätalo: Myrsky Koillismaassa


Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan kolmas osa alkaa talvisodasta ja päättyy jatkosodan loppuun, jolloin eräs vaihe Koillismaan kohtaloissa on mennyt umpeen. 
Kuvaus käsittelee seudun väestön asennetta vankeihin, toisaalta nuoren naisväen suhteita kohteliaisiin ja komearyhtisiin vankileirin piiskureihin. Sodan loppuvaiheet eletään romaanissa Järvenkylässä. Venäläisistä tulee liittolaisia, saksalaisista vihamiehiä. Asukkaiden edessä on toinen evakkoon lähtö. 

Sotakirjallisuus on pitkän aikaa ollut keskeinen osa kotimaista kirjallisuutta. Sota-aihetta onkin vaikea vältellä, mikäli aikoo sijoittaa kirjansa 1900-luvun Suomeen. Päätalon Koillismaa-sarjan sotakuvaus kuuluukin siihen sotakirjallisuuden polveen, jossa äänessä olivat sodan kokeneet kirjailijat - yleensä miehet - ja sotakuvauksessa pyrittiin realistisuuteen. Sittemmin 2000-luvulla erilaiset "vastaankirjoittamiset" ovat tuoneet sodasta esiin myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen näkökulmia ja sodasta kirjoittavat sukupolvet, jotka eivät ole sota-aikaa eläneet itse. 

Ehkäpä juuri sotakuvauksen vuoksi Myrsky Koillismaassa on ollut tähän asti sarjan raskainta luettavaa. Poikkeustila ei jostain syystä tenhoa niin vahvasti kuin arki. On varsin mahdollista, että syynä on teoksen historiallisesti merkittävä ajanjakso, jonka olosuhteista on eri yhteyksissä kuullut jo paljonkin. Samanaikainen tuttuuden ja vierauden kiehtova yhdistelmä, josta mainitsin Selkosen kansan yhteydessä, ei oikein toiminut enää. Syynä lienee se, että sotatila on historianopetuksen, dokumenttien ja muun tiedon kautta paljon tutumpi ympäristö. Teoksessa etenemään kannustivat enää pääasiassa hahmot ja heidän kohtalonsa.

Teoksen puoleenväliin mennessä on talvisota takana, ja hahmot palaavat evakosta tai rintamalta huojentuneina. Itse en ollut aivan niin huojentunut, koska ensinnäkin tunsin historiaa sen verran, että tiesin sodan olevan kaukana lopusta - erityisesti Lapissa. Toisekseen tuleva jatko rintamakuvaukselle ei suoranaisesti motivoinut minua jatkamaan ja samaan syssyyn sattuneen opiskelusuman vuoksi jälkipuolisko sai odotella lukijan palaamista viikkokausia. 

Silloinkin lyhyiden lukupyrähdysten etenemistä kampitti se, että hahmojen - päämotivaationi - toiminta oli erikoisolosuhteiden sallimana välillä tuskastuttavan kevyesti poukkoilevaa. Oli monenlaista väärinymmärrystä huonojen yhteyksien ja jopa ällistyttävän sattuman vuoksi, mitkä eivät oikein juonenkäänteinä napanneet.

Ongelmista huolimatta rämmin urheasti kirjan loppupuolelle saakka, jossa jälleen alkoivat sivut kääntyä vikkelämmin. Sodan aikana kärsittiin monenlaisia tappioita - osa odotettuja, osa täysin puskista rämähtäviä - ja viimeisten lukujen aikana alkoi tekstistä huokumaan valtava toivottomuus. Inhimillinen kärsimys tuli lopulta aivan iholle, etenkin kun hahmojen elämää oli seurannut siinä vaiheessa jo liki kolmen kirjan eli yli tuhannen sivun verran. 

Loppupuolella alkoi tuntui myös, että olin oppinut jotakin uutta siitä, miksi sotien merkitys on muodostunut sellaiseksi kuin se nykykulttuurissa on - mitä korostetaan ja miksi, ja mitä ei haluta ajatella saati muistaa. Vaikka osittain tiesinkin asian jo ennalta, koin ymmärrykseni laajenneen aivan uudelle tasolle. Taidan olla sitä mieltä, että vastaavanlaisen ymmärryksen synty on sotakirjallisuuden lukemisen paras mahdollinen lopputulos. 

Olin odottanut tästä osasta sarjan raskainta, ja uskallan arvata sen sellainen olleenkin. Varsin ymmärrettävästi juuri tämän teoksen kuvaama aika lienee ollut raskainta myös kirjan henkilöille. Nimittäin jos kuvittelee, että Martinin Tulen ja jään laulussa hahmoja kuolee koruttomasti ja odottamattomasti, ei selvästi ole lukenut tätä osaa Koillismaa-sarjasta. Myrskyn Koillismaassa rinnalla Tulen ja jään laulu on ylidramatisoitua ja juonikilpien kanssa läpinäkyvästi kikkailevaa iltapäiväviihdettä (jota rehellisyyden nimissä sarja paikoin, etenkin televisiossa, on ihan ilman vertailuakin). 

Tämän varsin naurettavasti kehitellyn vertauksen jälkeen en voi kuin todeta, että olen jälleen saanut Koillismaa-lukufiilikseni kohennettua ja on aika siirtyä seuraavaan osaan, joka käsittelee sodan jälkeistä jälleenrakennusta. Kutittelee lukuhermoissa mukavasti, kun tietää seuraavansa pian taas sopivan yksitoikkoista ja arkista tekstin ja tapahtumien polveilua. 

Koillismaa-sarja: 
Koillismaa
Selkosen kansaa
Myrsky Koillismaassa
Myrskyn jälkeen
Mustan lumen talvi
---

Kalle Päätalo 1963/1973: Koillismaa: Myrsky Koillismaassa
Jyväskylä. Gummerus. 
640s.
Kansi: Onni Vuori

Kommentit

Viikon luetuimmat