Juha Jokela: Mobile Horror & Esitystalous

Mobile Horrorin kuva it-alan infernosta on puhutteleva. Jokela on taitavasti yhdistänyt farssin napakan ajoituksen ja tunnistettavat henkilöhahmot. Tämä on näkynyt näytelmän suosiossa: se on ollut vuoden kohutuin ja puhutuin teatteritapaus. 
Juha Jokelan Esitystalous on kirjana enemmän kuin paperille painettu hittinäytelmä. Se on kolme osaa sisältävä teoskokonaisuus, joka toimii esimerkkinä uudenlaisesta, aiempaa hanakammin kulttuuriministeriön tavoitteisiin kurottavasta teatteritaiteesta. 


Näytelmät ovat varsin harvinainen näky blogissani. Nyt kuitenkin osui muutama luettavaksi kurssimateriaalin ominaisuudessa. Mobile Horror ja Esitystalous askartelevat hieman samantyyppisten aiheiden parissa, ovat samalta kirjailijalta ja vieläpä varsin lyhyitä ja nopealukuisia, joten päätin niputtaa ne yhteen postaukseen, vaikkeivät yhteisniteessä olleetkaan. Niteestä puhuminen on sikälikin harhaanjohtavaa, että luin molemmat näytelmät digitaalisessa muodossa. Lyhyesti mainittakoon, että Jokela ei ollut minulle ennestään tuttu tapaus ja että kotimainen näytelmäkirjallisuus on muutenkin ollut pahasti paitsiossa lukuvalikoimassani, joten tämä(kin) uusi aluevaltaus kävi jo sivistyksestä.

Aloitin Mobile Horrorista jo varhaisemman ilmestymisajan vuoksi. Toisekseen otsikko oli houkuttelevampi. Ensimmäinen mielleyhtymäni oli, että tuolloin 2003 taisi olla varsin suosittua tehdä huumoria juuri it- tai mainosalasta tai muusta brändäykseen, kansainvälisyyteen, raivokkaaseen markkinointiin ja loputtomaan tehokkuuteen liittyvistä teemoista. Mieleeni tuli elävästi muun muassa Vuoksenmaan ohjaama TV-sarja Tahdon asia vuodelta 2005, jossa nimenomaisesti mainosala esitettiin samankaltaisessa valossa. Keskeinen elementti on maanisuutta hipova työuupumus ja elämästä vieraantuneet lainasanojen sinkauttelijat. Niitä esiintyy myös Mobile Horrorissa

Mobile Horror on toisaalta varsin kevyt ja viihdyttävä, toisaalta samaan aikaan varsin ahdistava näytelmä. Ei ole lainkaan vaikea ymmärtää, miksi liput myytiin vinhaan tahtiin ensi-illan jälkeen: näytelmässä on suurimmalle osalle ihmisistä jotakin annettavaa. Oli se sitten karrikoitu mutta tunnistettavaksi jätetty roolihahmo tai työelämän tai -markkinoiden tilanne, tai sitten pelkästään absurdille vivahtava huumori, joka sai hymähtelemään viihdyttyneenä näin pelkän tekstin äärelläkin. Lyhyesti sanottuna Mobile Horror on varsin viihdyttävä ja ajatuksia herättävä lukukokemus, jossa on jotain hyvin vahvaa 2000-luvun alun tunnelmaa. 

Esitystalous oli monella tavalla raskaampi lukukokemus jo pituutensa vuoksi. Mittaa pidensivät pitkät ja laveat alaviitteet sekä vaihtoehtoiset versiot muutamista kohtauksista. Sen lisäksi sisällöltään Esitystalous pyrkii paljon vahvemmin yhteiskunnan ytimeen ja sisältää laajemman joukon teemoja. Henkilöhahmotkin ovat paljon pidemmälle rakennettuja ja edustavat laajempaa joukkoa yhteiskunnallisia toimijoita kuin Mobile Horror. Toki Esitystaloudessakin on huumoria, mutta se toimii vähemmän huumorin ehdoilla ja suoranaisen vitsikkyyden sijaan huumori nojaa vahvemmin ironisiin asetelmiin ja ilmaisuihin. Ensimmäinen sana, joka minulle Jokelan kirjoitustyylistä tulee mieleen, on älykäs. 

Lukukokemuksena Esitystalous on hermostuttava, osuva, paikoin puuduttava, ajatusmaailmaan iskeytyvä, häiritsevä ja suoranaisen järkyttävä kokemus. Yhteiskunnan koneistoa pyöritellään siinä joka näkökulmasta tavalla, jossa sanahelinään ja metatasoon on välillä uppoamaisillaan, mutta silti aina uudelleen huomaa yhtäkkiä tuijottavansa asioita uudesta näkökulmasta. Näytelmä haastaa monella tavalla. En voi sanoa pitäneeni Esitystaloudesta, mutta yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista se oli pitkään aikaan. 

Ehkä luen turhan haihattelevaa tai liian vähän ajan hermolla olevaa kirjallisuutta, sillä en muista, milloin viimeksi olisin lukenut yhtä suorasukaisesti nyky-yhteiskuntaan kantaa ottavaa teosta (joiksi en dystopioita osaa suoranaisesti laskea, vaikka syytä ehkä olisi). Jään nyt siis märehtimään Esitystalouden moninaisia ja karmivia sisältöjä, kun taas Mobile Horror tuskin mielessäni liiempiä kummittelee. 

---

Juha Jokela 2003: Mobile Horror
Helsinki. WSOY.
102s.

Juha Jokela 2010: Esitystalous
Helsinki. Helsinki-kirjat. 
207s.

Kommentit

Viikon luetuimmat