Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja


Vanha Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa.
Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Veronika ei tiedä mitä odottaa, kun hänen vanha naapurinsa uskaltautuu ensimmäisen kerran kolkuttamaan hänen ovelleen. 
Lettujen ja metsämansikkahillon äärellä naiset löytävät hiljalleen toisistaan odottamattoman sielunkumppanin. Ihmisen, jonka kanssa voi jakaa kipeät salaisuudet ja kauniit muistot.

Olssonin teos on lojunut hyllyssäni vuosikaudet odottamassa lukemista saatuani sen juhlapäivänä lahjaksi kolmisen vuotta sitten. Aloitin sen jo kerran, mutta nopealukuisesta tekstistä huolimatta lukuoperaatio hyytyi noin sadan sivun jälkeen. Jo muutaman luvun jälkeen oli selvää, ettei teos ollut aivan minun tyyliseni. Nyt kuitenkin ajattelin aloittaa aivan alusta ja kahlata hamaan loppuun saakka edistääkseni projektiani, joka käsittää kaikkien hyllyssäni makaavien lukemattomien kirjojen läpiluvun. 

Ongelmani teoksen kanssa ei ole niinkään yksittäinen hahmo, tyyliseikka tai juonikuvio, vaan pikemminkin maailmankuva aivan yleisesti. Toki teoksen lähtökohta oli sikäli kiinnostava, että verkkainen ja lämmintunnelmainen romaani on jo itsessään harvemmansorttinen tuttavuus. Valitettavasti teos oli vahvemmin viihteellinen kuin olisin toivonut - viihteellisyydellä tarkoitan yksinkertaistavaa, tietyllä tavalla kiiltokuvamaista maailmankatsomusta ja hahmogalleriaa sekä valmiiksi pureskeltua sanomaa. On vaikea kuvitella, mitä kukaan saisi irti tästä teoksesta, ellei sitten lämminhenkisyys riitä sisällöksi pelkästään sen vuoksi, että se ei ole fiktiossa aina muotia nykyaikana.

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja keskittyy kahden eri-ikäisen naisen tarinaan. Molemmat ovat kokeneet kovia, muun muassa rakastetun kuolema on osunut kummankin kohdalle. Sen lisäksi soppaan mahtuu hyväksikäyttöä, äidin itsemurha, onneton avioliitto, lapsenmurha, keskenmeno ja etäinen isäsuhde. Onnekseen hahmot eivät silti oireile millään tavalla traumaattisten kokemustensa vuoksi, vaan objektiivisesti ja avoimesti analysoivat tunteitaan toisilleen tunnettuaan pari päivää. 

Esimerkiksi suru ilmenee lähinnä melankolisena ikkunasta tuijottamisena oman omakotitalon aurinkoista puutarhaa katsellen ja huokaillen. Kaikki naishahmot ovat (tai olivat nuoruudessaan) sirolla tavalla kauniita, nauravaisia ja taiteellisesti lahjakkaita, miehet taas raamikkaita, komeita ja helliä - poikkeuksena mainitun onnettoman avioliiton sulhanen, joka on kylmä, persoonaton ja ruma. Välimuotoja "hyvän ja kauniin" ja "ruman ja epäinhimillisen" välillä ei ole. Suurin osa tapahtumista keskittyy erilaisten ruokalajien syömiseen milloin missäkin kauniissa miljöössä, aforismien laukomiseen ja henkilökohtaisten, aina ulkopuolelta iskeneiden tragedioiden runolliseen kuvailuun.

Nopealukuista kielestä tekee sen yksinkertaisuus, mikä ei tietenkään ole automaattisesti huono asia. Pikemminkin tämäntyyppisessä kirjallisuudessa nopealukuisuus on erittäin tarkoituksenmukaista ja toivottua. Vaikka sisältö ei onnistunut hurmaamaan, kieli vei kuitenkin eteenpäin - toisinaan liiankin hurjaa vauhtia, kun parissa kappaleessa oli edetty viikkoja. Kieli tunnelmoi usein ja asetteli tunteiden ja muistojen ylle runollisuuden huntua, mikä ehkä sopi haettuun tunnelmaan, mutta oli hiukan koomisenkin sievisteltyä aika ajoin. Vaikka tapahtumien tasolla käsitellään rankkojakin teemoja, pitäytyy tunnelma silti kielen kautta vankasti kesäisissä lettukesteissä auringonläikkäisessä ruotsalaispuutarhassa. 

Olssonin tuotanto tuskin tulee kiinnittämään huomiotani jatkossa. On toki ihan miellyttävää tietää, että kaikki viihdekirjallisuus ei käytä tehokeinoinaan seksiä ja/tai väkivaltaa, vaan söpöstelykin riittää myyntivalttina. Keskiluokkaisuuskuplassa elävien ideaali-ihmisten lettukestit ja päiväkävelyelämykset eivät kuitenkaan omalla kohdallani riitä täyttämään sitä tarvetta, jota varten kirjallisuutta luen: tarvetta ymmärtää maailmaa ja saada uusia näkökulmia, joiden kautta tarkastella itseään ja muita. Kirjan hahmojen kaltainen avoimesti ja sujuvasti kommunikoiva, erehtymätön ja miellyttävä olosuhteiden uhri on helppo hyväksyä ja ymmärrykseen perustuva yhteys muodostuu nopeasti. Todelliset ihmiset vain harvoin yhtä täydellisiä ovat.

---

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (2005/2012)
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus. Helsinki.
334s.
Kansi: Fennopress Oy / Johner Bildbyrå Ab / Magnus Fond

Kommentit

Viikon luetuimmat