Toivo Pekkanen: Tehtaan varjossa

Toivo Rikhard Pekkanen syntyi vuonna 1902 Kotkassa kivityömiehen poikana. Käytyään kansakoulun ja kaksivuotisen ammattikoulun hänen oli köyhyyden ahdistaessa perhettä jo alle 13-vuotiaasta tehtävä raskasta ansiotyötä, jonka vastapainoksi uupunut poika varhain löysi kirjojen salaperäisen maailman.

Pekkasen kirjailijakuva on moni-ilmeinen. Varhaisimmat novellikokoelmat ovat pääasiassa kuvauksia ruumiillisen työn maailmasta, kirjailijan 20-luvun omimmasta miljööstä. Tämän vaiheen taiteellista huippua ja samalla sen päättymistä merkitsi Tehtaan varjossa romaani (1932).

Nyt ollaan taas kotimaisen klassikon äärellä, jälleen oli siis aika lisätä yksi rasti loputtomaan ikivanhaan lukulistaani. Kullankalliilla Suomen kirjallisuuden peruskurssin luentomonisteella Toivo Pekkanen on 30-luvun "virallinen työväenkirjailija", joka toi tehdastyöläisen kirjallisuuden aiheeksi. Monisteen mukaan työväkeä kuvataan yhteiskunnan perustana, mutta raskas fyysinen työ estää henkisen kehityksen pyrkimykset. Tarkentaisin tosin näin blogikirjoituksen yhteydessä, että teoksen päähenkilö Samuel Oino kuitenkin pyrkii kehittymään - hän lukee ja varojen salliessa myös hankkii kirjallisuutta ja rakastaa lukemista. Se ei kuitenkaan ole normi hänen ympäristössään, ja esimerkit ovat vähissä.

Tässä 60-luvun koululukemistoksi tarkoitetussa painoksessa teoksen sisältöä kuvaavaa takakansitekstiä ei ole lainkaan, vaan sen tilalla on kirjailijan lyhyt elämäkerta ja merkittävimpien teosten listaus. Nide ei siis yritä houkutella uutta lukijaa puoleensa, vaan lähtee siitä olettamuksesta, että teos luetaan, houkutti tai ei. Kuitenkin Toivo Pekkasen oma elämäntarina on niin lähellä teoksen alkupuolen tapahtumia, että tavallaan takakansi onnistuu siitä huolimatta sanomaan jotakin myös teoksen sisällöstä.

On osuvaa, että poimin kierrätyshyllystä juuri tämän koulupainoksen: minusta tätä pitäisi luetuttaa edelleen nykypäivän kouluissa (sikäli, kun nuoret enää pystyvät lukemaan kokonaista kirjaa alusta loppuun). Ja en sano tätä siis mistään tärkeilevästä "kyllä nykynuorten pitäisi tietää millaista elämä ennen oli" -saarnauspositiosta, vaan minusta tässä teoksessa kuvataan nuoren ihmisen kasvukipuja tavalla, joka on yhä nykypäivänäkin tunnistettavaa. Lisäksi en voinut olla ajattelematta, että kun nyt köyhyyttä halutaan tietoisesti lisätä yhteiskunnassa päättäjien aloitteesta, niin tällainen teini-iässä perheensä elätykseen osallistunut nuori on valitettavasti taas yleistyvää arkipäivää.

Vielä parempi anti koululaiselle - ja myös itselleni tätä lukiessani - oli teoksesta huokuva elämänmyönteisyys ja toiveikkaan ajatusmaailman luonti. Vaikka kuvataan vaikeita ja jotenkin toivottomiakin hetkiä ja ajanjaksoja, eteenpäin mennään inhimillisyyteen armollisesti suhtautuen ja pilkahteleepa lempeä humoristisuuskin siellä täällä. Tehtaan varjossa on monessa suhteessa myös liikuttavampi kuin odotin. Nuoruuden kuvaus ja läheisten ihmissuhteiden kuvaus on niin valtavan herkkää, että se kosketti aidosti.

On myönnettävä, että lähes kaikki ennakko-oletukseni teoksesta olivat vääriä. Olin odottanut jotenkin jäyhää, synkkää ja ilotonta kuvausta työväen kärsimyksistä ja raskaan tehdastyön yksityiskohtaisia kuvauksia, mutta sen sijaan luin toiveikkuutta valavan, maanläheisen ja ihmismielen herkkyyttä armeliaasti katsovan kuvauksen siitä, kuinka oman paikkansa maailmassa voi löytää ja hyväksyä. Kaikkea ei voi saada, mutta tärkeämpää on tehdä rauha itsensä kanssa.

Minulle kävi Tehtaan varjossa kanssa pitkästä aikaa niin, että luin koko kirjan samana päivänä. En edes muista milloin viimeksi niin olisi käynyt kokonaisen romaanin kanssa. Heti ensimmäisiltä sivuilta asti Pekkasen kirjoitustyyli vei mukanaan, ja Samuelin elämänvaiheet ja ajatukset halusi todellakin tietää alusta loppuun. Aina sitä jotenkin unohtaa, että useimmiten kirjallisuuden klassikot ovat klassikoita siksi, että niitä on myös mukava lukea, ei pelkästään jonkin pönöttävän kansakunnan kaapinpäällisaseman vuoksi.

Yhteiskunnan ja ympäröivän kulttuurin asettamat paineet ovat myös yksi erityisesti mielenkiintoni herättänyt kulma. Samuelin tekemisiä ja päätöksiä ohjaa hyvin vahvasti ajan mieskuva. Esiin piirtyy teoksen aikana oikeastaan aika tarkkakin tutkielma siitä, miten se vaikuttaa hänen käsityksiinsä itsestään sekä ihmissuhteisiinsa. 

Yksin ja väsymättömänä töitä tekevän miehen rooliin mukautumista vaaditaan perheen tilanteen vuoksi jo hyvin nuorena, mutta teos näyttää kuinka se osaltaan eristää häntä läheisistään. Läheisten ihmissuhteiden merkitys Samuelin hyvinvoinnille kuitenkin nousee aika keskeiseenkin rooliin monessa eri vaiheessa hänen elämäänsä. Toisin sanottuna teos sisältää aika mielenkiintoista pohdintaa miehuudesta ja mieheksi kasvamisesta riviensä välissä.

On aina yhtä ilahduttavaa lukea klassikko, joka jättää vahvan vaikutelman. Heti luettuani Tehtaan varjossa loppuun menin tilaamaan sen itselleni. Tämänkin kappaleen olisi voinut pitää, mutta mieluiten luen sidottuja kirjoja, joten tämä nidottu koulukirjapainos jatkakoon matkaa edespäin seuraavalle innokkaalle. Kaipa sitä pitäisi lisääkin Pekkasta joskus lukea, jos sopiva rako lukulistaan ilmaantuu.

---

Toivo Pekkanen 1932/1967: Tehtaan varjossa - Romaani

WSOY. Helsinki.

271s.