Sukegawa Durian: Tokuen resepti

 

Durian Sukegawan romaani kertoo koskettavan tarinan iäkkäästä Tokuesta, joka on viettänyt elämänsä erityksissä nuorena sairastamansa lepran aiheuttaman sosiaalisen stigman vuoksi. Hyväsydäminen muori kohtaa dorayaki-leovnnaisia kauppaavan, elämän murjoman Sentarōn, joka kantaa omaa synkkää salaisuuttaan. Hän on lusinut vankilassa. Seuraan liittyy myös yksinäinen ja omaa tietään etsivä koulutyttö Wakana. Tokue päätyy opettamaan Sentarōlle herkullisen paputahnan reseptin ja onnistuu samalla välittämään jotakin suurempaakin.

 

Kahden nobelistin jälkeen ajattelin lukea jotakin kevyempää. Sukegawan teos vaikutti päällepäin juuri sellaiselta, joka ei vakavuustasoltaan ylittäisi ainakaan Ogawan Professoria ja taloudenhoitajaa. Tavallaan se oli totta, tavallaan ei. Keskeinen tekijä oli myös se, että teoksen oli suomentanut loistava Raisa Porrasmaa, jonka suomentamana lukisin mitä tahansa. Kansikin on söpö kuin kevätkauden uusi sisustusprintti. Ja mitä muuta kuin sydäntälämmittävä voisi ollakaan sellainen teos, joka pohjimmiltaan kertoo siitä, miten hyvä ruoka yhdistää ihmisiä?

Odotin feelgoodia, sain feelgoodia, vaikka hieman yllättävän yhteiskunnallisen käänteen kautta. Totta puhuakseni, jos tämä olisi ollut amerikkalainen teos, olisin odottanut jonkin awareness fundin tilinumeroa viimeisellä sivulla, sillä niin vahvasti teoksessa osoitetaan tämä yksi epäkohta yhteiskunnassa, joka tällä kertaa sattuu olemaan leprasairaiden kohtelu. Tätä ei ehkä olisi osannut odottaa - paitsi jos olisi lukenut takakannesta tämän käänteen, jonka paljastamista teos viivyttelee - että tosiaan lepraa sairastavia kohdellaan yhä, niin, kuin lepratautisia, vaikka hoito on jo olemassa ja tartunnatkin saadaan estettyä.

Eipä silti ole syytä vältellä tätä teosta, mikäli kaipaa jotakin kevyempää hyvän mielen tunnelmaa. Tokuen reseptissä on toki arkisen draaman elementtejä, mutta ikävän puolelle ei varsinaisesti koskaan mennä. "Koskettava" lienee se sana, jota tällaisessa yhteydessä tavataan käyttää. Aika hyvä verrokki voisi olla Ogawan Professori ja taloudenhoitaja, joka on paitsi juonen elementeiltään lähes paralleeli Tokuen reseptille, myös sisältää samassa suhteessa hyvää mieltä ja draaman elementtejä.

Vaikka teoksessa on keveyttä, on tummempiinkin sävyihin paneuduttu jopa yllättävänkin huolellisesti. Selvästi aihepiiriin on tutustuttu ja se on mukana muustakin syystä kuin pelkästään tunnereaktioita sopivalla hetkellä kirvoittamassa. Teos saa välillä jopa yhteiskunnallisen tuntuisia sävyjä, mitä en todellakaan odottanut. Ei sillä, että teos silti poikkeaisi keskeisestä aiheestaan, ihmisten ja erityisesti sukupolvien välisestä yhteydestä, joka japanilaisessa fiktiossa usein osataan esittää niin kamalan sydäntälämmittävästi.

Tokuen reseptin kieli ja kerronta ovat mutkattomia ja sujuvia. Oikeastaan tärkein syy teoksen lainaamiselle olikin suosikkisuomentajiini kuuluva Raisa Porrasmaa, jonka tekstiä on aina ilo lukea. Teos itsessään ei ihan hirveästi herättänyt intoa tai ajatuksia suuntaan tai toiseen, erityisesti kun ottaa huomioon ettei tapanani ole lukea takakansitekstejä vaan luen teoksen sen nimen, kirjailijan tai kannen perusteella.

Lukukokemus oli lopulta ihan kiintoisa, ja lisänsä asiaan tekee kirjailija, joka on mitä ilmeisimmin jonkinlainen oman elämänsä renessanssi-nero tai sen tyyppinen. Useiden kirjojen julkaisun lisäksi hän on radiojuontaja, klovni ja muusikko, sekä opiskellut filosofiksi ja kondiittoriksi. Sukegawa vaikuttaa siis varsin vauhdikkaalta henkilöltä, jonka varma ote kerrontaan ei täten yllätä.

Tämän tarkempaa analyysia ei irtoa enää tässä vaiheessa, sillä kirja tuli luettua kesäkuussa. Olisi varmaankin pitänyt blogata aiemmin, mutta ainakin etuna on se, että teoksesta muistaa enää vain kaiken oleellisen. Tokuen reseptin kohdalla puhutaan siis lämpimästä ja voimaannuttavasta tunnelmasta, jossa surullisten hetkien jälkeen aurinko aina pilkahtaa esiin. En välttämättä muista tästä kirjasta yhtään mitään parin vuoden päästä, mutta muistin virkistystä varten tämä blogi lukupäiväkirjana onkin olemassa.

---

Sukegawa Durian 2013/2020: Tokuen resepti

Suom. Raisa Porrasmaa

Sammakko. Turku.

196s.

Kansi: Eva Monchecourt