Thomas Hardy: Pormestarin tarina

 

Pormestarin tarina, joka ilmestyi 1886, noudattaa klassillisen englantilaisen romaanin linjaa. Keskushenkilönä on Michael Henchard, joka on kohonnut köyhästä miehestä pienen Casterbridgen kaupungin pormestariksi. Henchardin vastanäyttelijänä on nuori skotlantilainen Donald Farfrae, jonka nousu tapahtuu Henchardin uran vähittäisen laskun kustannuksella. Näiden kahden miehen vaiheisiin kietoutuvat kahden naisen, Henchardin tytärpuolen ja rakastajattaren, merkilliset kohtalot. 
Thomas Hardy (1840-1928) oli kotoisin Wessexistä, jolle hän on pystyttänyt kestävän muistomerkin neljäntoista teoksen sarjalla "Wessexin romaaneja". Hän on englantilaisen naturalisimin ensimmäinen suuri edustaja, jonka juuret kuitenkin vielä olivat vanhassa - häntä on sanottu ´viimeiseksi viktoriaaniksi´.

Jälleen yksi hyllynlämmittäjä suuntaa kohti kylmää maailmaa. Thomas Hardy on brittiläisiä klassikkokirjailijoita ja sellaisena oli kiinnittänyt huomioni, kun aikoinani olin tämän teoksen kierrätyshyllystä napannut mukaani. Hardy tunnetaan ymmärtääkseni erityisesti romaanistaan Tess of the d'Urbevilles (suom. Tessin tarina). Joku voisi kuitenkin väittää, että hänen kaikista merkittävin vaikutuksensa nykykulttuuriin on se, että juuri hänen teoksensa väitetään synnyttäneen "cliffhanger"-käsitteen. Yhtä kaikki, Pormestarin tarina oli ihan kiehtova ajankuvassaan, mutta muuten jäi melko haaleaksi lukukokemukseksi. 

En ole sen tarkemmin perehtynyt Hardyn kirjallisuushistorialliseen merkitykseen, mutta takakansitekstissä mainittu naturalismi on kyllä mukana selkeänä vivahteena ja ilmeisesti Hardy on ollut aikanaan noin viktoriaanisella mittapuulla pahennustakin herättävä kirjailija. Erityisesti yhteiskunnalliset  seikat ovat olleet Hardyn teoksissa kommentaarin kohteena - eräässäkin romaanissa hän kirjoittaa luokkaeroja uhmaavasta avioliitosta ilmeisen positiiviseen sävyyn, hui kauhistus. Nykylukijalle tietenkään tällaiset seikat eivät vaikuta kovinkaan uhkarohkeilta ja muutenkin voivat hyvinkin tuntua lähinnä nyanssieroilta verrattuna ajan konservatismiin. Ilman taustatietoja Hardyn teoksen yhteiskunnalliset sävyt voivat jäädä hyvinkin huomaamatta.

Sen sijaan nykylukijan huomion nappaa helposti juoni: tässä teoksessa on tiuhassa tiukkoja käänteitä. Oma mielleyhtymäni oli saippuasarja, jossa katsoja saa kaiken aikaa jännittää, mitä oikein tapahtuu seuraavaksi. Syy on selvä, eli Pormestarin tarinaa lukiessa on jälleen yhden "loose baggy monster" -teoksen äärellä. Pormestarin tarina on monen aikansa teoksen tapaan julkaistu alun perin jatkokertomuksena, mikä selittää valtavaa käänteiden määrää. Välillä tietysti pysähdytään kuvailemaan kaupungin ja maaseudun tunnelmia, historiaa ja yhteiskunnallista rakennetta. 

Tämä ajankuva on ehkä se kaikista kiehtovin osuus teoksessa, jos ei innosta heittäytyä hahmojen suhdesotkuihin ja (yhteen)sattumiin, jotka heidän tielleensä osuvat. Tosin asiassa on sellainenkin puoli, että teoksen kuvaama Casterbridgen kaupunki on täysin fiktiivinen ja siten fiktiivisiä ovat myös sen sosiaalinen ja taloudellinen rakenne, joissa teos viivähtää yllättävissäkin väleissä. Vaikka usein näiden pitkällisten kuvailujen sijoittelu tuotti huvittuneen olon, ne itsessään antoivat teokselle luonteikkuutta, joka muuten olisi jäänyt vähiin.

Kuten ehkä rivien välistä jo erottui, hahmot eivät olleet teoksessa se osa, joka olisi itsessään hurmannut jatkamaan eteenpäin. Toki teosta tuli osin luettua siksi, että näkisi, mihin hurjat käänteet hahmot oikein heittävät. Itsessään hahmot olivat kuitenkin arkkityyppisiä ja sen verran perinteisiä, että Hardyn edistyksellisyys osuu silmään vain, jos on lukenut muuta ajan kirjallisuutta, jossa ihmiskuva on vielä tiukempi. Omalla kohdallani edistyksen tunnistaminen kävi lähinnä siten, että povasin hahmoille kaiken aikaa erilaisia (usein ankarampia) kohtaloita ja yllätyin, että lopputulos oli odotustani lempeämpi ja armahtavampi. 

Minulle lukukokemus oli siitäkin huolimatta jälleen yksi viktoriaaninen narratiivi, jossa perinteisesti paha saa palkkansa ja kärsivä kirkkaimman kruunun ja jonka tapahtumat kääriytyvät auki romanttisen dramaattisen juonenkuljetuksen mutkina. Teoksen arvo ja nyanssit olisi varmasti helpompi hahmottaa, jos lukisin enemmän ajan brittiläistä kirjallisuutta, mutta tältä lukemalta se tuntui vain "yhdeltä niistä". Päällimmäiseksi jäi mieleen kärjistetty sutkaus, että entisaikoina ei ollut televisiota, vaan oli tällaisia jatkokertomuksia. 

---

Thomas Hardy 1886/1955: Pormestarin tarina
Suom. Kristiina Kivivuori, Kirsi Kunnas (runot)
WSOY. Helsinki.
344s.

Kommentit

Viikon luetuimmat