Inoue Yasushi: Metsästyskivääri
Yasushi Inoue on Japanin tärkeimpiä sodanjälkeisiä kirjailijoita. Kirjailijanuransa hän aloitti lyriikalla ja näytelmillä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1949, jolloin hän melkein peräkkäin julkaisi romaanit Härkätaistelu ja Metsästyskivääri. Ne muodostuivat kirjalliseksi sensaatioksi ja hankkivat Inouelle Japanin kuuluisimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawa-palkinnon.
Metsästyskivääri on Inouen länsimaissa tunnetuin teos. Se on sodanjälkeiseen aikaan sijoitettu rakkaustarina, joka kolmen naisen näkökulmasta kerrottuna avartuu elävästi järkyttäväksi kuvaukseksi naisen psyykestä ja ihmisen perusyksinäisyydestä.
Takaisin Aasia-projektin pariin. Tällä kertaa kirjastosta tuli haettua lähinnä kiinalaista ja japanilaista kirjallisuutta, mutta on tuolla lukulistalla odottamassa muun muassa malesialaista luettavaa. (Lukulista vain ei sattunut löytymään kirjastokäynnillä, kun mihin lie Google Driven kansioon sen lienen hukannut.) Käytännössä otin siis mukaan yksinkertaisesti silmiin osuvia ja kiinnostavan oloisia teoksia. Yksi niistä on Inoue Yasushin (pienois)romaani Metsästyskivääri.
Akutagawa-palkittu Inoue tunnetaan erityisesti historiallisesta fiktiostaan. Suomeksi häneltä on käännetty vain kaksi romaania (toinen niistä tämä Metsästyskivääri) ja lisäksi novelleja. Olisi kyllä kiinnostavaa lukea hänen Japaniin ja Kiinaan sijoittuvia historiallisia romaanejaan, mutta niitä ei valitettavasti ole käännetty suomeksi. Englanniksi onneksi on käännettykin, ja niistä erityisesti kiinnostaisi The Samurai Banner of Furin Kazan (1953) - on nimittäin haaveena katsoa ennemmin tai myöhemmin vuonna 2007 julkaistu NHK:n Taiga Dorama, joka perustuu juuri tähän Inouen romaaniin. Nyt vain selvittämään, mistä teoksen saisi käsiinsä.
No, takaisin Metsästyskivääriin. Tiivistunnelmainen pienoisromaani jakautuu neljään osaan: alkusanojen tapaiseen aloituslukuun, jossa tuleva tarina kehystetään autofiktiivisesti kirjailijan näkökulmasta sekä lainataan kirjailijan saamaa kirjettä. Loput kolme osaa ovat kukin yksi kirje, jokainen eri henkilön kirjoittamia ja osoitettu kirjailijalle kirjoittaneelle henkilölle. Rakenne on siis hyvin selkeä ja minimalistinen, ja siinä operoidaan korostetun tekstuaalisella tasolla. Kaikki eri hahmot tiedostavat oikein hyvin kirjoittavansa, ja kaikkien teksteille on selkeä yleisö.
Tässä välissä on huomautettava, että jälleen kerran en voi kuin ihmetellä harhaanjohtavaa ja oudosti sanoitettua takakansitekstiä. Minusta teos ei kerro "naisen psyykestä" vaan ihmisen psyykestä, eli taas on kansitekstissä käytössä se vanha diskurssi, jossa naisen kokemukset ovat "vain" naisen kokemuksia, miehen kokemukset taas yleisinhimillisiä. Minusta ensinnäkin Inoue kirjoittaa erittäin hyvin yleisinhimillisestä psyykestä, tässä teoksessa nais(t)en näkökulmasta. Lisäksi kuvaus ei minusta ole niinkään "järkyttävä" - sana tuntuu yliampuvalta ja harhaanjohtavalta - ehkä haussa olikin "järisyttävä", mikä kuvaa minusta teosta paljon paremmin.
Metsästyskivääri on niin virtaviivainen ja tiivis psykologinen tutkielma, että sen lyhyt pituus sopii oikein hyvin sisältöön. Pidempi teos alkaisi olla raskas, tai sitten se olisi ilmavampi ja menettäisi jotain - heh - luotimaisen virtaviivaisesta olemuksestaan. Pidin kovasti kirjerakenteesta, ja kaikilla kirjeen kirjoittajilla oli selkeät omat persoonansa, näkökulmansa ja elämänvaiheensa. He tulkitsevat näkemäänsä ja kokemaansa omien tietojensa pohjalta, yleensä väärin tai puutteellisesti, ja toimivat kuten parhaaksi näkevät. Tuloksena ovat onnettomat elämänpolut ja korostunut erillisyys muista.
Suomennoksesta - tai englanninnoksesta - on sanottava sen verran, että kieli oli erittäinkin sujuvaa, mutta erityisesti yksi sananvalinta särähti korvaan. Romaanissa käytetään usein sanaa "synti", joka tuntuu japanilaisessa yhteydessä jotenkin kummalliselta - "synti" kun on niin perikristillinen käsite. En sitten tiedä, että onko tämä todellakin se mielleyhtymä, jota alkuteoksessa on haettu, mutta erikoiselta se tuntuu joka tapauksessa. Itse kuitenkin kallistuisin epäilemään, että länsikäännöksissä on otettu lokalisointilinja ihan tarkoituksella.
Tämä tutustuminen Inouen tekstiin tuntui kaikesta huolimatta jäävän vain pieneksi pintaläiskähdykseksi. Historiallisia romaaneja mitä ilmeisimmin on kirjoitettu japanissa ihan runsaasti, joten Inoue voisi olla oikein hyvä ja taatun laadukas kirjailija, jonka historiallisten romaanien tuotantoon tutustua. Metsästyskivääri kävi hyvin johdannosta Inouen tuotantoon. Toivon lukevani projektini aikana - tai vielä sen jälkeenkin - lisää Inouea.
---
Suom. Hilkka Mäki (englanninnoksesta)
Weilin+Göös. Helsinki.
75s.
Kansi: Alfons Eder
Kommentit
Lähetä kommentti