Han Kang: Vegetaristi

Yeong-hye on vaatimaton ja vaitonainen nainen, joka elää perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Hän on aina taipunut muiden tahtoon, kunnes hän alkaa nähdä brutaaleja painajaisia ja päättää lopettaa lihansyönnin.  

Näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin ennen niin seesteiseen elämään. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa eivät ratkaisua hyväksy, ja heistä jokainen yrittää pakolla saattaa asiat takaisin raiteilleen, entisenlaiseksi. Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat kuitenkin saavuttamattomissa.  

Henkeäsalpaavan kaunis, tummasävyinen ja vaikuttava Vegetaristi kertoo halusta sekä kontrollista ja sen vastustamisesta. 

Pari vuotta sitten Vegetaristi oli kovasti tapetilla, kun se oli aivan vasta voittanut Booker-palkinnon ja ilmeisesti sitä myöten suomennettu. Luettavakseni se sattui ihan vahingossa kirjastossa, kun tosiaan haeskelin aasialaisten kirjailijoiden teoksia. En ollut koskaan aiemmin lukenut mitään etelä-korealaista - tai ylipäätään kuluttanut mitään etelä-korealaista kulttuuria - joten oli jo aikakin, että tällainen suurehkoa kansainvälistäkin näkyvyyttä saanut kulttuuripiiri tulisi huomioiduksi.

Sivuhuomiona täytyy ihmetellä, kuinka epäjärjestelmällisesti Suomessa kirjoitetaan itäaasialaiset nimet. Ei vain siksi, että ne tietysti täytyy romanisoida, mutta myös siten, että kustantamot tekevät ihan omia linjauksiaan siitä, miten nimet kirjoitetaan. Yle Uutiset ei ole juuri sen parempi: korealaiset nimet ovat säännönmukaisesti järkevässä järjestyksessä "sukunimi etunimi", niin myös vietnamilaiset, mutta japanilaiset taas "etunimi sukunimi". Länsimainen nimijärjestys tuntuu olevan käytössä myös kaikissa näkemissäni japanilaisissa kaunokirjallisissa teoksissa, jotka on suomennettu.

Mutta tässä teoksessa on kannessa asti tuo "sukunimi etunimi" -malli, vaikka - jännästi - kustantamo Gummeruksen sivuilla nimi on kirjan kannessa ja kirjan kuvauksessa eri järjestyksessä. Tämä yllättävä kulttuurisen tavan huomiointi on varmasti saanut monet korealaisia nimiä huonosti tuntevat länsilukijat luulemaan, että kirjailijan sukunimi on "Kang", vaikka kyse on etunimestä - minutkin, ennen kuin jokin kimmoke sai minut epäilemään asiaa ja tarkistamaan sen. Mutta näin lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä jatkossakin. Japanilaisetkin nimet kuulostavat niin erikoisilta "etunimi sukunimi" -kaavalla. 

Sitten itse teokseen. Täytyy sanoa, että yllätyin todella: takakansiteksti antoi odottaa paljon vaisumpaa kokemusta, kuin teoksen monivivahteinen, lähelle tunkeva ja hellittämätön sisältö lopulta oli. Olin odottanut suoraan sanottuna jonkinlaista hiljaista psykologista kamppailua, joka saisi yhä tiukentuvia muotoja pinnan alla. Olin täysin väärässä. Psykologinen romaani teos on useammallakin tasolla, mutta se ei keskity pelkästään hahmojensa psykologiaan, vaan yleisinhimilliseen psykologiseen kamppailuun rajanvetojen, kontrollin ja ruumiillisuuden kanssa. 

Teos ei ollut pelkkää poeettista konfliktia luonnon epäjärjestyksen ja ryöppyävyyden ja ihmisyhteiskunnan kapean, normittavan kontrollin välillä. Ennemmin tähän konfliktiin suorastaan kaivauduttiin tavalla, joka sisälsi elementtejä kauhun kuvastoista: on brutaalia alkukantaisuutta, valuvia eritteitä, särkyviä kehoja ja valvemaailmaa heijastelevia ahdistavia unimaailmoja. Kerrostalojen sievät huoneistot ovat yhtä kylmiä ja tukahduttavia kuin hahmojen sisäiset elämätkin, joihin läheiset ihmissuhteet tuovat vain hentoja, katkeamaisillaan olevia valolankoja. He kaikki ovat lopulta täysin yksin, mikä on kiinnostava ote perhekeskeisessä yhteiskunnassa. 

Teoksen päähenkilö on Yeong-hye, mutta hänen päänsä sisälle ei koskaan päästä: hänestä kerrotaan kolme tarinaa ulkopuolelta, ja ne näyttävät hänestä eri särmiä, mutta todelliseen varmuuteen hänen sisäisestä todellisuudestaan ei koskaan päästä. Aviomies Cheong näkee vain ristiriidan entisen sovinnaisen ja nykyisen selittämättömyyden välillä, lanko näkee vain Yeong-hyen sisäisyyden eroottisen puolen ja sisar In-hye palaa sisartaan katsoessaan vain lapsuuteen ja siihen, millaisena pikkusiskon oli tuntenut. He kaikki esittelevät Yeong-hyesta kappaleen, mutta hän jää lopulta silti mysteeriksi sekä heille kaikille että lukijalle. 

En vieläkään ole ihan varma, onko Hanin kirjoitustyyli ennemmin miellyttävä selkeydessään vai kaamea painostavuudessaan, mutta ainakin se toimii, sillä lukijana ei voi jättää reagoimatta siihen. Asiat ovat vinksallaan ensiksi pienesti reunoilta, mutta alkavat sitten paljastua yhä hämmentävämmiksi ja arkea uhkaavimmiksi. Ajassa kulkeminen edestakaisin täydensi ja vahvisti tätä rakennetta, jossa Yeong-hyen kautta purkautuva maailma muuttuu yhä hallitsemattomammaksi. 

Vegetaristista ei tullut suosikkiteostani, mutta on myönnettävä, että ainakin vahvat vaikutelmat se jätti. Sen maailmassa oli toisaalta jotakin erittäin tunnistettavaa - Yeong-hyen suuressa kaipuussa ihmisten yhteisön tuolle puolen ja In-hyen rakoilevassa, suorituspohjaisessa arjessa - mutta sen kuvasto sai ennemmin ahdistuneeksi kuin subliimin äärelle. Kuten Yeong-hye näkee painajaisessaan kasvojen kuvastuvan verilammikosta, lukijakin näkee itsensä tässä arkitodellisuuden repeämässä ja joutuu silmätyksin pinnan alla häälyneiden perusvaistojen äärelle. 

Metsä olisi voinut olla vielä suuremmassa roolissa, jotta se olisi toiminut kunnolla vastapainona alun urbaanille, raamittavalle ja kylmää hohkaavalle maailmalle. Tietysti hallitsemattoman rönsyilevänä, upottavana ja loputtovasti tuhoutuvana ja uusiutuvana, mutta kuitenkin. Näinkin teos toimii, mutta ehkä se olisi ollut enemmän omaan henkilökohtaiseen makuuni, jos tarina olisi saanut metsäisemmän huipennuksen. Näinkin se on pysäyttävää ja vaikuttavaa - joskin uuvuttavaa - kirjallisuutta.

---

Han Kang 2007/2017: Vegetaristi
Suom. Sari Karhulahti (Deborah Smithin englanninkielisestä käännöksestä)
Gummerus. Helsinki.
215s.
Kansi: Christopher Brand / Getty Images / Moment / 100