Arvi Järventaus: Hyljätty kylä
Ajettiin, ja tunnin kuluttua rupesi kuulumaan koiran haukku. Viimeisen kapean vuoman laidasta rupesi näkymään savukiehkura metsän yläpuolelta. Komea tunturi kohosi taempana, ihan huikaisevan valkoisena. Siellä oli Sierivaara.- Eläköön! - hihkaisi Leon ja suisti poronsa kaikkien muiden ohi. Riekkoparvi pölähti lentoon jostakin pensaikosta, ihan hänen vierestään. Ko-pek, ko-pek, ko-pek! Lumi pöllysi, ja poro tolvasi sääret hajallaan. Rentona, komeassa kaaressa ajoi Leon tureikkoon, ja siinä, ihan vastapäätä pohotti jo Sierivaaran veräjä.
Heti alkuun täytyy tunnustaa, että ennen tämän varsin kauniin teoksen bongaamista kierrätyshyllystä en ollut koskaan kuullutkaan Arvi Järventauksesta. Siihen voi olla monia syitä, mutta ainakaan takana ei pitäisi olla Järventauksen niukka tuotanto: häneltä on ilmestynyt vuosina 1916-1939 kaikkiaan kolmisenkymmentä teosta. Unkarissa Järventaus on ollut erityisen arvostettu suomalaiskirjailija, sillä hänen tuotantonsa loppupuoli sai paljon aiheitaan Unkarista ja hänen teoksiaan käännettiinkin unkariksi. Kaikkiaan Järventaus on saanut kuusi valtionpalkintoa. Jostakin syystä hän on kuitenkin painunut nyttemmin paljolti unholaan.
Kuten Hyljätyn kylän alaotsikkokin (Romaani vanhasta Lapista) kertoo, Järventauksen tuotannossa on selkeästi pohjoinen leima. Järventauksen on sanottu olevan ensimmäinen kirjailija, joka on kirjoittanut aivan pohjoisimmista alueista suomeksi, mikä olisi lisännyt 1910-luvulla kiinnostusta ja ymmärrystä Saamenmaan elämästä. Toki, käytännössä oli kyse lähinnä tuolla alueella asuvien suomalaisten olosuhteista ja elämäntavasta, sillä Järventaus on itsekin Pohjois-Suomessa ikänsä eläneitä suomalaisia.
Lisäksi Hylätyn kylän keskeinen hahmokaarti on pitkälti syrjäisen kylän porvaristoa, ja luokkanäkökulma onkin keskeisin teoksessa nouseva ristiriitojen aihe. Teoksen teema ei silti liity luokka-asetelmiin, vaan ennemmin maantieteelliseen, asenteelliseen ja elämäntavalliseen eriytymiseen muusta maailmasta. Minusta teoksen nimi on oikein kiinnostava: "hyljätty kylä" ei teoksen tapahtumapaikka todellakaan ole, vaan siellä elää sukupolvi toisensa jälkeen omissa ympyröissään. Hylkäys onkin tapahtunut pitkälti yhteiskunnan näkökulmasta, kun kylään lähetetty apteekkarikin on sellaista laatua, joka ei minnekään muualle kelpaa.
On kiinnostavaa, kuinka kansallishengen nostatuksen huippuvuosinakin teoksen hahmot ovat leimautuneet enemmän maantieteelliseen ja paikalliseen identiteettiinsä kuin kansalliseen kertomukseen. Konkreettinen osoitus tästä on se, että tien rakentamista ja sitä myöten alueiden kytkemistä etelään vastustetaan, mutta Norjan puolella olevaan Ruijaan, johon on muutenkin enemmän siteitä, halutaan päästä kulkemaan entistä kätevämmin.
Näkökulmahahmoja on useampi. Ensiksi esitellään Uuno Berghäll eli Unkka, jokamiesmäinen nimismiehen poika, sekä hänen hurvitteleva ja rellestävä serkkunsa Leon Bastman, kirkkoherran poika. Unkka on aluksi ainoa hahmo, jota seurataan, mutta pian annetaan näkökulma myös hänen toimeliaalle ja itsenäiselle sisarelleen Alina Berghällille sekä heidän tädilleen Anna-Stiina Bastmanille, määrätietoiselle matriarkalle, joka yrittää järjestellä paitsi oman perheensä myös sukulaistensa elämää. Poikaansa Leonia täti Bastman ei silti tunnu saavan kuriin.
Lisäksi Hylätyn kylän keskeinen hahmokaarti on pitkälti syrjäisen kylän porvaristoa, ja luokkanäkökulma onkin keskeisin teoksessa nouseva ristiriitojen aihe. Teoksen teema ei silti liity luokka-asetelmiin, vaan ennemmin maantieteelliseen, asenteelliseen ja elämäntavalliseen eriytymiseen muusta maailmasta. Minusta teoksen nimi on oikein kiinnostava: "hyljätty kylä" ei teoksen tapahtumapaikka todellakaan ole, vaan siellä elää sukupolvi toisensa jälkeen omissa ympyröissään. Hylkäys onkin tapahtunut pitkälti yhteiskunnan näkökulmasta, kun kylään lähetetty apteekkarikin on sellaista laatua, joka ei minnekään muualle kelpaa.
On kiinnostavaa, kuinka kansallishengen nostatuksen huippuvuosinakin teoksen hahmot ovat leimautuneet enemmän maantieteelliseen ja paikalliseen identiteettiinsä kuin kansalliseen kertomukseen. Konkreettinen osoitus tästä on se, että tien rakentamista ja sitä myöten alueiden kytkemistä etelään vastustetaan, mutta Norjan puolella olevaan Ruijaan, johon on muutenkin enemmän siteitä, halutaan päästä kulkemaan entistä kätevämmin.
Näkökulmahahmoja on useampi. Ensiksi esitellään Uuno Berghäll eli Unkka, jokamiesmäinen nimismiehen poika, sekä hänen hurvitteleva ja rellestävä serkkunsa Leon Bastman, kirkkoherran poika. Unkka on aluksi ainoa hahmo, jota seurataan, mutta pian annetaan näkökulma myös hänen toimeliaalle ja itsenäiselle sisarelleen Alina Berghällille sekä heidän tädilleen Anna-Stiina Bastmanille, määrätietoiselle matriarkalle, joka yrittää järjestellä paitsi oman perheensä myös sukulaistensa elämää. Poikaansa Leonia täti Bastman ei silti tunnu saavan kuriin.
Teos seuraa hahmojen elämää vuosikymmenten ajan. Kerronta on rytmitetty luvuittain: joka luvun alussa on tehty noin viiden vuoden hyppäys ajassa eteenpäin ja sen jälkeen keritään vähä vähältä auki, mitä hahmoille on tapahtunut. Joissakin luvuissa jätetään osa hahmoista vain muutaman viittauksen varaan, ja seurataan ennemminkin tiettyjen hahmojen elämissä tapahtuvia merkittäviä asioita.
Rakenne toimii oikein hyvin ja luo sujuvasti tunteen siitä, että elämä jatkuu vääjäämättä. Useamman näkökulmahahmon kautta saadaan myös monipuolisempi kuva syrjäseutujen (porvarillisesta) arjesta. Kiinnostavaa on silti porvarillisuuden jääminen pitkälti nimikkeiden ja asenteen tasolle: arki on hyvin samanlaista kuin monella muullakin, lapsia ei voida kouluttaa kiertokoulun lisäksi kuin korkeintaan muutaman luokan ajan ja seurapiirit ovat niin pienet, että väkisinkin mukana on muutakin väkeä kylästä. Identiteetti on myös erittäin vahvasti paikallinen, eikä mistään suomalaisuusajattelusta näy vilaustakaan.
"Perusjätkä"-tyyppisesti kehystetty Unkka on ehkä tarkoitettu jotenkin samastuttavaksi hahmoksi - hän on aika keskinkertainen, niin keskellä keskiluokkaa kuin voi olla, tekee tavanomaisia virheitä (saa vahingossa teini-ikäisenä toisen teinin raskaaksi, nai tytön, myöhemmin katuu ja pettää) ja kaipaa iän myötä vaikutusvaltaa ja arvostusta, mitä hankkii ryhtymällä politiikkaan. Näitä hahmoja on suomalaisessa kirjallisudessa kolmetoista tusinassa, ja 30-luvulla Unkan elämästä ja valinnoista tuskin olisi kritiikkiäkään juuri esitetty kuin korkeintaan uskonnollisessa yhteydessä. Eräänlainen aikansa kuva Unkkakin siis.
Sen sijaan Hyljätyssä kylässä yllättivät vahvat naishahmot ja heidän merkityksellinen roolinsa kylän elämässä, vaikka he nimellisesti olivatkin porvarisnaisina vain miestään ja perhettään varten. Alinan päätös elää - tyytyväisenä - yksin hyvän sulhasehdokkaan puutteessa on hieman erilainen tarina noin kirjoitusaikaan nähden. Epäröinnin hetketkin ovat mielenkiintoisia ja uskottavia noin kolmikymmenluvun puitteissa.
Järventauksesta tehdyssä väitöskirjassa esitettiin, että hänen teoksissaan luodaan vuoropuhelua pohjoisen suomalaisten ja saamelaisten, toisaalta taas lestadiolaispiirien kanssa. En osaa tästä sen enempää sanoa, sillä en ole Järventausta tosiaan laajemmin lukenut, mutta Hyljätyssä kylässä oli kyllä vuoropuhelun rakentaminen liki nollassa. Toki sekä saamelaisia että lestadiolaisia vilahteli sivuhenkilöissä ja kumpiakin katsottiin porvarispiireissä yhtä lailla vinoon, mutta ei kovin pahasti vinoon - yhtä vinoon katsottiin ei-porvarillisia perheitäkin. Sanoisinkin lähinnä, että Hyljätyssä kylässä lestadiolaisia ja saamelaisia on rekvisiittana, hahmojen elämään hyvin marginaalisesti vaikuttavina osina paikallisten elämää.
"Perusjätkä"-tyyppisesti kehystetty Unkka on ehkä tarkoitettu jotenkin samastuttavaksi hahmoksi - hän on aika keskinkertainen, niin keskellä keskiluokkaa kuin voi olla, tekee tavanomaisia virheitä (saa vahingossa teini-ikäisenä toisen teinin raskaaksi, nai tytön, myöhemmin katuu ja pettää) ja kaipaa iän myötä vaikutusvaltaa ja arvostusta, mitä hankkii ryhtymällä politiikkaan. Näitä hahmoja on suomalaisessa kirjallisudessa kolmetoista tusinassa, ja 30-luvulla Unkan elämästä ja valinnoista tuskin olisi kritiikkiäkään juuri esitetty kuin korkeintaan uskonnollisessa yhteydessä. Eräänlainen aikansa kuva Unkkakin siis.
Sen sijaan Hyljätyssä kylässä yllättivät vahvat naishahmot ja heidän merkityksellinen roolinsa kylän elämässä, vaikka he nimellisesti olivatkin porvarisnaisina vain miestään ja perhettään varten. Alinan päätös elää - tyytyväisenä - yksin hyvän sulhasehdokkaan puutteessa on hieman erilainen tarina noin kirjoitusaikaan nähden. Epäröinnin hetketkin ovat mielenkiintoisia ja uskottavia noin kolmikymmenluvun puitteissa.
Järventauksesta tehdyssä väitöskirjassa esitettiin, että hänen teoksissaan luodaan vuoropuhelua pohjoisen suomalaisten ja saamelaisten, toisaalta taas lestadiolaispiirien kanssa. En osaa tästä sen enempää sanoa, sillä en ole Järventausta tosiaan laajemmin lukenut, mutta Hyljätyssä kylässä oli kyllä vuoropuhelun rakentaminen liki nollassa. Toki sekä saamelaisia että lestadiolaisia vilahteli sivuhenkilöissä ja kumpiakin katsottiin porvarispiireissä yhtä lailla vinoon, mutta ei kovin pahasti vinoon - yhtä vinoon katsottiin ei-porvarillisia perheitäkin. Sanoisinkin lähinnä, että Hyljätyssä kylässä lestadiolaisia ja saamelaisia on rekvisiittana, hahmojen elämään hyvin marginaalisesti vaikuttavina osina paikallisten elämää.
En tiedä, tulenko lukemaan Hyljättyä kylää enää niin montaa kertaa uudelleen, että sen jättäminen hyllyyni olisi perusteltua. Kuitenkin sen todella kaunis kansi saa minut hieman viivyttämään kierrätyshyllyyn palauttamista ja voisin kuvitella, että joskus vielä lukisin sen uudelleen. Niinpä se saa nyt toistaiseksi jäädä. Monella tavalla se on hyvin tyypillistä 1900-luvun alkupuolen kotimaista kirjallisuutta, mutta suuri teema muusta yhteiskunnasta erillään olosta on sen verran kiinnostava tuon ajan näkökulmasta, että ajateltavaa riittää vielä kertausluvullekin joskus myöhemmin.
---
Arvi Järventaus 1935: Hyljätty kylä - Romaani vanhasta Lapista
WSOY. Helsinki.
304s.
Kommentit
Lähetä kommentti