Stephen King: Bag of Bones

When Mike Noonan's wife dies unexpectedly, the bestselling author suffers from writer's block. Until he is drawn to his summer home, the beautiful lakeside retreat called Sara Laughs.

Here, Mike finds the once familiar town in the tyrannical grip of millionaire Max Devore. Devore is hellbent to getting custody of his deceased son's daughter and is twisting the fabric of the community to this purpose. 

Three-year-old Kyra and her young mother turn to Mike for help. And Mike finds them increasingly irresistible. But there are other forces at Sara Laughs. Kyra can feel them too...

Kauhuviihde ei ole koskaan ollut minulle sellainen oma juttu, mutta kirjallisuuden opinnot vaativat joskus omalta mukavuusalueelta poistumista. Päädyin lukemaan Kingiä, jolta olen aiemmin lukenut muutaman teoksen - Christine tappaja-auton sekä Tapahtumapaikkana Duma Keyn - mutta Bag of Bones (suomennettu muuten nimellä Kalpea aavistus) on ensimmäinen, johon tuli tartuttua alkukielellä, käytännön syistä tosin. Minulla on mainiot muistot Christinestä, hieman laimeammat Duma Keysta, joten Kingin lukeminen ei suoranaisesti tuntunut ikävältä ajatukselta, jos ei nyt valtavan innostavaltakaan. Täytyy kylläkin myöntää, että vaikka olin pituutta osannut teokselta odottaa, sen liki 700 sivun pituus hätkähdytti hakiessani sen kirjastosta. 

Heti alkuun myönnän, että luin teoksen hieman harppomalla. Koska luin sen opintoihin, lukemisella oli deadline, johon yritin ylettää. Pitkä sivumäärä ja suoraan sanottuna hieman puiseva huoltajuuskiistajuoni eivät olleet omiaan pitämään tarkkaavaisuutta yllä. Jotenkin teos tuntui hieman kulahtaneelta, sillä se ei kauhistuttanut - toisaalta luin sitä päättäväisessä mielentilassani, jolloin sisällön täytyisi olla todella karmivaa, jotta se edes säväyttäisi. Kingin hienovarainen, kerta toisensa jälkeen hieman eri tavoin toistuva pelottelu kirvoittaa tässä mielentilassa lähinnä reaktion "vai niin". 

Kingin lukeminen englanniksi toi sekin yllätyksen: vaikka aiemmissakin lukemissani Kingin teoksissa on ollut pohjoisamerikkalainen miljöö ja tunnelmakin sen suuntainen, tuntui nyt alkukielellä lukiessa miljöön tunnelma suorastaan upottavalta ja jotenkin hyvin vieraalta - amerikkalaisuus sai heti huomattavasti suuremman saturaation ja siten melkein tarinamaailmasta ulos työntävän, sisäpiirinomaisen vaikutelman. Teksti oli ilmiselvästi kirjoitettu yleisölle, jolla on vähintään osittain samoja kulttuurillisia kokemuksia esimerkiksi brändien, viihteen ja kaupunkikuvan osalta, eli todennäköisesti keskiluokkaiselle yhdysvaltalaiselle.

Päähenkilö Michael Noonan tuntui hyvin arkkityyppiseltä viihteelliseltä päähenkilöltä: varhaisessa keski-iässä oleva komeahko ja atleettinen mies, joka on päättäväinen, menestynyt, rohkea ja älykäs. Ainoa, mikä puuttuu, on persoonallisuus. Genreen suhteuttaen päähenkilö on suorastaan klassinen mauton-hajuton-virheetön (ja surullisen epäkiinnostava) hahmona, mutta tietysti keskeisempää olisikin kokea kauhistuttava tunnelma hänen kauttaan eikä niinkään hirttäytyä siihen, ettei hahmosta saa mitään otetta. 

Jostain syystä myös kuvittelen hahmon täsmälleen samannäköiseksi kuin Duma Keyn päähenkilön Edgar Freemantlen, mihin on syynä kaiketi samanlainen sisäisyyden kuvaus joskin Freemantle on työtapaturmassa vammautunut rakennusurakoitsija menestyskirjailijan sijaan. Tarkemmin ajateltuna Freemantlen tarinaa oli tosin paljon kiinnostavampi seurata, kun kirjan silloin vuosia sitten luin. Bag of Bonesin lukeminen ei tosiaan sujunut kovin letkeästi, ja kun kirjaan tarttuminen oli aina välttämätön paha, alkoivat tällaisetkin pikkuseikat rasittaa kohtuuttomasti.

Vaikka aiemmissa Kingiltä lukemissani romaaneissa kauhua on rakennettu hitaan karmivalla ja siten oikein mukavalla tavalla, tässä teoksessa - varmaankin sen henkisesti poissaolevan mielentilani vuoksi - oikeastaan juuri mikään kohta ei kauhistuttanut. Minulla ei ollut kovin myönteisiä odotuksia romaanin lopun suhteen, sillä Kingillä on aiemmin lukemani perusteella ikävä tapa vesittää kaikki siihen asti toiminut kauhu loppukohtauksissa ja etenkin loppuratkaisuissa - Christinen loppu menetteli, mutta Duma Keyhin petyin varsin pahasti. 

Niinpä pohdin lähinnä, kummantyyppinen loppu Bag of Bonesissa saattaisi olla. Tietenkin niin laajassa tuotannossa kuin Kingillä on hieman hassua jaotella loppuratkaisut kahteen kategoriaan kahden lukemansa kirjan perusteella - edustavuus vinksallaan ja sitä rataa - mutta yhtä kaikki, ne vaikuttivat odotuksiini enemmän kuin kaikki Kingiltä lukematta olevat yhteensä. Sanottakoon, että Bag of Bonesin loppuratkaisu osoittautui jonkinasteisessa väkinäisyydessään taipuvan enemmän sinne pettymyksen puolelle.

Yhteenvetona voisin yksinkertaisesti sanoa, että nyt ei ollut oikea mielentila lukea Kingiä. Vaikka kauhukirjan luku osuikin sattumoisin lokakuun ja marraskuun taitteeseen, jolloin yleensä tuputetaan kaiken maailman kauhusysteemeitä pyhäinpäivän kaupallisen potentiaalin maksimoimiseksi, en ollut lainkaan oikeassa tunnelmassa. Tai sanotaanko, että Bag of Bones tuntui minusta samalta kuin halloween: kaavamaiselta, markkinointi edellä menevältä ja pääosin täysin yhdentekevältä. Kyseessä tuskin on millään mittapuulla huono kirja, vaan täsmälleen sellainen kirja kuin viihteellisen kauhukirjallisuuden kuuluu olla. Bag of Bones on taattua Kingiä, mutta luin sen hetkellä, jolloin en kaivannut tippaakaan taattua Kingiä.

---

Stephen King 1998/2011: Bag of Bones

Hodder & Stoughton. Lontoo. 

660s.

Kansi: Getty Images